itäkeskuksen kirjasto

Kesätöissä koronan jälkeen

Kesäkuun lämpiminä arkiaamuina olen hypännyt metroon ja suunnannut kohti Itäkeskuksen kirjastoa. Olen vielä viimeisiä hetkiä kesätöissä Stoassa sijaitsevassa Itiksen kirjastossa. Olen päässyt tekemään monipuolisia tehtäviä erityisesti lasten- ja nuortenosaston puolella, mutta myös ympäri kirjastoa. Päiviä on ollut monenlaisia, joskus on ollut kiirettä ja paljon tehtävää ja opittavaa, ja joskus on ollut jopa vaikeaa keksiä tekemistä.

Olen huomannut, että näin kesälläkin kirjastoissa käy monenlaista porukkaa, nuoria opiskelemassa, aikuisia lukemassa lehtiä ja lapsia lainaamassa niin montaa kirjaa, kun vain jaksaa kantaa. Kirjaston työntekijöidenkin ilmapiiri on ollut hyvä ja positiivinen, ja olen aina saanut apua tarvittaessa.

Tulin kirjastoon juuri koronakaranteenin päättymisen jälkeen ja koronan aiheuttamat rajoitukset olivat juuri astuneet voimaan, kaikki kirjastossa opettelivat työskentelemään niiden mukaan. Uskon että rajoitukset toivat kirjastoon lisää rauhallisuutta. Asiakkaita ei alussa ollut kovinkaan paljoa, johtuen varmasti arkuudesta käyttää julkisia tiloja, mutta päivien kuluessa ihmismäärä alkoi lisääntyä.

Olen kirjoja hyllyttäessä ja lajitellessa huomannut monia kiinnostavia uusia kirjoja, sekä törmännyt kirjoihin joita olen aikaisemmin lukenut. Silmääni pisti mm. Elizabeth Acevedon Runoilija X ja odotan innolla, että pääsen lukemaan sen, kun jään lomalle. Varauslistoja hakiessa törmäsin myös viime kesän lempikirjaani Maja Lunden Mehiläisten historiaan. Mieleeni tuli lämpimät illat, kun istuin mökkini rannalla lukemassa tätä kirjaa, ehkä voin saada samanlaisia muistoja Runoilija X kirjan kanssa? Haikea hetki oli, kun törmäsin vanhoja kirjoja poistaessani lapsuuteni lempikirjaan, kirpaisi vähän, kun jouduin lyömään ”poistettu” leiman takakanteen.

Kokemukseni kesätyöntekijänä kirjastossa on ollut koronatilanteen takia varmasti ainakin vähän erilainen kuin minua edeltävien kesätyöntekijöiden. On ollut kiinnostavaa nähdä, miten kuukausien mittaisesta sulusta ollaan voitu toipua. Vaikka joskus on ollut tukalaa olla sisällä koko päivä, kun ulkona on paistanut aurinko täydeltä taivaalta, olen kyllä nauttinut kokemuksestani ja suosittelisin kirjastoa kesätyöpaikaksi kaikille nuorille, ketkä nauttivat rauhallisuudesta ja rutiineista.

Aurinkoisin terveisin

Itäkeskuksen kirjaston kesätyöntekijä Hertta<3

Teksti ja kuvat: Hertta