Valomainos Porgy ja Bess -oopperan esityksestä teatterin ulkopuolella

George Gershwin: Summertime oopperasta Porgy ja Bess

Musiikkivalmentaja esittelee George Gershwinin jazzstandardin Summertime. 

George Gershwin (26.9.1898 New York – 11.7.1937 Los Angeles) oli tuottelias säveltäjä. Hänen sävellyksensä olivat pääasiassa jazzvaikutteista klassista musiikkia. Gershwinin tunnetuimmaksi teokseksi on useimmiten mainittu orkesterille ja pianolle sävelletty kappale Sininen rapsodia.

Gershwin teki myös runsaasti musikaaleja, joiden tekstit oli usein tehnyt hänen veljensä Ira Gershwin. Lisäksi George sävelsi muun muassa oopperan Porgy ja Bess (1935), joka sisältää tunnetun laulun Summertime.

Vuonna 1935 tehty Porgy ja Bess perustuu DuBose Heywardin romaaniin ja samannimiseen näytelmään Porgy. Aiheena on 1920-luvun tummaihoisten karu elämä eteläcarolinalaisen Charlestonin kaupungin slummeissa. Gershwin sävelsi oopperan mustille laulajille. Tämä herätti aikalaisissa huomiota ja oudoksuntaa sekä ristiriitaisia tunteita, kulmakarvoja kohoteltiin.

Teos sai osakseen arvostelua muun muassa siitä, että juoni antoi Yhdysvaltojen mustista liian stereotyyppisen vaikutelman. Porgy on raajarikko kerjäläinen, joka haluaa pelastaa ympäristönsä halveksiman Bessin aggressiiviselta mieheltään Crownilta. Bessiä houkuttelee mukaansa myös huumediileri Sportin’Life. Rikollisuus, huumeet ja kuolemat ovat arkea tässä yhteisössä.

Monta eri versiota

Porgyn ja Bessin ensi-ilta oli Bostonin Colonial Theatressa syksyllä 1935 ja saman vuoden loppupuolella lisäksi Broadwaylla. Vaikka ensiyleisöt pitivätkin Summertimen lisäksi jo tietyistä hiteiksi muodostuneista laulunumeroista, kuten Oh, a Woman Is a Sometime Thing ja I Got Plenty of Nuttin’, teos menestyi vasta säveltäjänsä kuoleman jälkeen.

Sittemmin sen lauluja ja duettoja on kuultu ja nähty televisiossa, netissä, kiertueilla, Metropolitanin oopperan esityksinä ja esimerkiksi Las Vegasin kasinoiden lavoilla. Siitä on versioitu jazzalbumeja, esitetty Broadway-musikaaleina ja erittäin suurena (ja pitkänä) oopperana.

Alun perin Gershwin teki tästä jazzia ja amerikkalaista perinnemusiikkia klassiseen yhdistelevästä teoksesta nelituntisen ”kansanoopperan” mutta joutui tiivistämään sitä melkoisesti pienemmille näyttämöille sopivaksi. Virallisen oopperan statuksen Porgy ja Bess sai vasta yli neljänkymmenen vuoden jälkeen vuonna 1976. Tuolloin se pääsi Houston Grand Operan ohjelmistoon. Nykyään Porgy ja Bess pyörii jatkuvasti jossain päin maailmaa erityyppisillä estradeilla. Suomen ensi-ilta oli Kansallisoopperassa vuonna 1964. Marja Eskola oli Bess, ja Matti Lehtinen esiintyi Porgyn roolissa.

Porgyn ja Bessin musiikissa voi selkeästi kuulla jazzin afroamerikkalaisia perinteisiä vivahteita. Se kuuluu epäilemättä amerikkalaisen musiikin merkittävimpiin teoksiin. Varsinkin Summertimesta, kehtolaulusta, joka kuullaan oopperan avauksessa ja pariin kertaan muussakin kohtaa, on tullut ikivihreä. Summertime luetaan jazzstandardiksi, jonka lukuisat artistit ovat halunneet ottaa ohjelmistoonsa ja josta he ovat halunneet tehdä oman levytyksensä. Eräs heistä on trumpetisti Miles Davis, jota pidetään yhtenä jazzin keskeisimmistä suunnannäyttäjistä ja ylipäänsä modernin musiikin vaikutusvaltaisimmista hahmoista. Hän teki Porgysta ja Bessistä vuonna 1952 menestyksekkään instrumentaalialbumin.

Porgy ja Bess Helmet-haussa

Summertime-kehtolaulua on versioitu niin paljon eri tyyleillä, että katsoin järkevämmäksi poimia Helmetistä Porgysta ja Bessistä niin sanotut kokonaisteokset, jotka sisältävät libreton. Niissä on teos täysimittaisena oopperaversiona ja mukana kaikkien laulujen sanat. 

Jonathan Lemaly (Porgy), Isabelle Kabatu (Bess), Arnold Schoenberg Chor, Chamber Orchestra of Europe, joht. Nicolaus Harnoncourt (CD p2009) 

Alvy Powell (B), Marquita Lister (S), Nashville Symphony Orchestra, joht. John Maureci. John Maucerin restauroima vuoden 1935 alkuperäinen versio (CD p2006)

The London Philharmonic, The Glyndebourne Chorus, joht. Simon Rattle (DVD p1993) 

The London Philharmonic, The Glyndebourne Chorus, joht. Simon Rattle (CD p1989 )

Leona Mitchell, Barbara Hendricks, Florence Quivar, Willard White, McHenry Boatwright, Francois Clemmons (laulu), Cleveland Orchestra, Chorus & Childrens Chorus, joht. Lorin Maazel (CDp1985)

Leona Mitchell, Barbara Hendricks, Florence Quivar, Willard White, McHenry Boatwright, Francois Clemmons (laulu), Cleveland Orchestra, Chorus & Childrens Chorus, joht. Lorin Maazel (LP p1976)

John DeMain (joht.), Houston Grand Operan solistit ja kuoro (CD p1977)

Teksti: musiikkivalmentaja Arja Niemimaa, Pasilan kirjasto

Kuva: Flickr / Dennis Beck / Broadway Tour

Lue myös