musapodcast

Helmetin kova musiikkipodcast. Jakso 12: Lasse Luhta/Kairon;IRSE!

Helmetin kova musiikkipodcast on Vantaan kaupunginkirjaston podcast, jossa käsitellään musiikkia ja siihen liittyviä ilmiöitä. Syksyllä 2020 jaksoja ilmestyy kerran kuukaudessa. Podcastin juontajana toimii Tikkurilan kirjaston Marjo Mannila, jokaisessa jaksossa on mukana keskustelemassa vaihtelevia vieraita.

Jakso 12 kuunneltavissa Soundcloudissa. Jakson tekstitykset löytyvät tämän jutun lopusta.

Jakson vieraana on Kairon;IRSE! -yhtyeen kitaristi Lasse Luhta.Luhta kertoo bändin alkuvaiheista, tulevaisuuden tavoitteista sekä jakaa omia levysuosituksiaan.

Lasse Luhdan levyvinkit:

-----------------

[intromusiikki]

Marjo: Tervetuloa Helmetin kovan musiikkipodcastin pariin. Mun nimi on Marjo ja tänään mulla on vieraana Kairon;IRSE -yhtyeen kitaristi Lasse Luhta. Tervetuloa!

Lasse: Kiitoksia kiitoksia.

Marjo: Otetaas alkuun vähän historiikkia, eli, missä ja milloin bändi on saanut alkunsa, ja näkyykö nämä juuret jotenkin musiikissa?


Lasse: Ollaan alotettu vuonna 2009, oltiin kaikki Kaustisen musiikkilukiossa opiskelemassa. Näkyykö ne juuret sitten.. En mä tiedä, kyl siellä aika paljon sai soittaa ja kehittyä siinä. Neljäntuhannen ihmisen paikkakunnalla ei hirveesti ollut mitään ylimääräsiä huveja, se meni aika paljon kitara kourassa sitten se aika.

Marjo: Millanen on teidän taiteellinen prosessi? Eli kuka tuo biisit pöytään?

Lasse: Nykyään hyvin pitkälle jäsenet omilla tavoillaan demottaa. Sit niitä tuodan treenikselle ja käydään niitä läpi koko porukalla niin kauan että ne alkaa kuulostaa hyvältä. Et silleen yhteispelillä aikalailla.

Marjo: Minkälaiset tavoItteet teidän bändillä on?


Lasse: No tähän tietysti voin vastata vaan omasta puolestani, mutta... kyl se on kivaa niin kauan kun joku muu maksaa ne studiokulut ja sit tietysti ihan kiva bonari jos joku sitä kuunteleekin. Mutta ei nyt sen suurempia tavotteita oo kasvaa miksikään ykkösbändiksi, että on erikoismusaa aika pienelle kuulijakunnalle. Eurooppaa on tietysti ollu kiva kiertää ja se nyt on tietysti vähän jäissä pandemian myötä, mutta sinne olis kiva päästä lisää. Lisää levyjä ja lisää biisejä.

Marjo: Ei lähdetä heti maailmanvalloitusmeiningillä kuitenkaan.

Lasse: Ei, kyllä se varmaan musagenre pitäis olla vähän eri jos sellaista haluais toteuttaa.

Marjo: Teidän kolmas albumi Polysomn julkaistiin tässä syyskuussa ja mä oon tässä nyt sekä kuunnellut sitä levyä, että lukenut aika paljon arvosteluja ja te ootte pääasiassa saaneet aika vuolaita kehuja. Koska tää uus levy on niin upea niin miten voi enää pistää paremmaksi?


Lasse: Toivottavasti voi aina pistää paremmaksi ja tavallaan sieltä tulee vähän sellanen vääristymä yleisön ja bändin näkökulmista, meillehän se ei enää olo uus levy. Se on äänitetty 2019 helmikuussa. Tavallaan kohta jo kaks vuotta siitä kun se on pistetty purkkiin. Uusia biisejä on jo tekeillä ja katse on siellä tulevaisuudessa, varsinkin kun nyt keikkoja ei välttämättä hirveästi tän levyn tiimoilta tekemään. Aika nopeesti sit varmaan uutta matskua jo.

Marjo: Täs on niinku puolensa ja puolensa et pystyy tätä taiteellista prosessia tällä hetkellä enemmän viemään eteenpäin.

Lasse: Kyllä ja aika paljon samansuuntaista on somessa seurannut muilta. Ehkä bändit enemmän keskittyy sit tekemään uutta musaa kuin keikkoja, kun ei niitä voi luonnollisesti tällä hetkellä tehdä. Ehkä kotimaassa jotain mutta varsinkin ulkomaan hommat on no-no tällä hetkellä.

Marjo: Mä kerroin yhdelle meidän yhteiselle tuttavalle että sä oot tulossa vieraaksi podcastiin ja hän halusi kysyä seuraavaa: onko bändin lyriikoita tulossa saataville jonnekin?

Lasse: Uusimman levyn lyriikat ovat CD:n kansilehtisessä ja vinyylissä siellä gate foldissa. Netissä ei taida olla, siitä on paljon kyselyitä tullut että pitäisi laittaa ja se on kyllä työn alla mutta kun ei tiedä löytyykö niitä vanhempia itelläkään tallesta ja ei niitä oikein pysty kuuntelemaan ja tarkistamaan, niin pitäisi löytää ne tiedostot että ne sais bandcamppiin. Työn alla niin sanotusti.

Marjo: Okei, terveisiä sinne Seinäjoelle tämän tiimoilta. Puhuttiin tuossa vähän keikoista ja jos oletetaan ettei tämä maailmanloppu tästä pahene, niin onko teitä mahdollista nähdä livenä?

Lasse: Joo. Pyhäinpäivän lokakuun viimeinen päivä on ensimmäinen Seinäjoella Ruusujen lämppärinä Rytmikorjaamolla. Ns. viralliset julkkarikeikat on joulukuun neljäs päivä Helsingin Korjaamolla, viides päivä Tampereen Olympiassa. (Lisähuomio editointipöydältä: Seinäjoen keikka on siirtynyt helmikuulle 2021.)

Marjo: Mites sitten bändihommien lisäksi musiikki näkyy sun elämässä?

Lasse: Tulee kuunneltua tosi paljon ja sellanen kitarakama kiinnostaa, niinkun efektipedaalit ja kitarat. Niihin menee oikeastaan kaikki ylimääränen raha mikä jää käteen. Mikä näin kirjastolaisena ei oo hirveän paljon, mutta se on ehkä hyvä juttu. Siinä ne tärkeemmät, eli kitara-geari ja tulee kuunneltua hemmetisti musaa.

Marjo: Eli suuressa roolissa kumminkin.

Lasse: Kyllä

Marjo: Onko jotain muuta mitä haluat vielä sanoa liittyen musiikkin tai bändiin?

Lasse: Voisin ottaa niitä levysuosituksia mitä pyydettiin. Mulla on tossa kolme kappaletta, yritin valita suht ajankohtasia, nää on hiljattain julkaistuja tai yks on tulossa huomenna. Mennään siihen vaikka ensimmäisenä.

Tässä Bizzarro ja Jukka Nissinen – Taipale Broadcast Volume yks. Tänään on siis 22. lokakuuta ja tää tulee 23. eli huomenna perjantaina. Tää on levy missä paiskaa kättä Vieremäläinen folkrokkari Jukka Nissinen ja instrumentaalinen rock trio Bizzarro. Löysin Jukka Nissisen keväällä lockdownin aikoihin, tällänen biisi kuin Suomalaiset tarjoo kahvit ja se iski lujaa heti ensikuulemalta.

Hirveesti en oo mitään livestriimattuja keikkoja katellu, mutta Nissisellä oli Facebook-live johon sattumalta päädyin ja se on ainoita mitä oon kattonu. Se veti siinä tälläsen biisin kuin Super Mario Bros kakkonen, eli kertoo tästä videopelistä. Huomasin että tää biisi löytyy tältä Bizzarron ja Jukka Nissisen levyltä, eli erityisesti sen takia odotukset on kovat. Suosittelen kaikille tutustumaan.

Sit toinen levy on Fleet Foxesin uusi Shore. Tää löytyy jo Spotifysta mutta fyysiset levyt tulevat vasta ens vuonna alkuvuodesta. Tää Fleet Foxeshan on bändi joka harvakseltaan julkassut levyjä. Edellinen tuli 2017 mutta sitä edeltävä Helplessness Blues oli 2011, eli aika pitkiä taukoja julkasuiden välillä.

Mulle tää uus levy tuli ihan puskista Spotifyn suosittelemana. Tää eri niistä aiemmista on että tää on enemmän pop- kuin folk-levy, mikä nyt ei sinänsä ole huono juttu. Yhteensä täs on 15 biisiä, 54 minuuttia kesto. Jos ideana on ollut tehdä tarttuva pop-levy, niin kyl tuolta muutaman biisin ois voinu pudottaa pois että olis ollut tiiviimmässä mitassa. Hyvä levy kaiken kaikkiaan.

Kolmanneks otin tähän The Flaming Lipsin – American Head. Tuli itseasiassa samana päivänä kuin tuo meidän uusin levy, eli 11. syyskuuta. Tää nyt ei suomessa oo hirveän tunnettu bändi, mutta pääty hesariin kun nää järkkäs Oklahomassa keikan missä bändin laulaja sekä yleisö oli muovikuplien sisässä.

Normaalioloissa sille venuelle mahtuisi neljätuhatta ihmistä, näitten muovikuplien sisällä oli sitten vaan sata ihmistä. Tietysti pieni osuus siitä, mut ymmärrettävää näinä aikoina. Siistin näköstä meininkiä mitä kuvia kattelin. Toi laulaja on vetäny vuosikausia oman kuplansa sisällä, mutta tässä oli yleisökin laitettu sinne.

Hemmetin tuottelias bändi, joka vuosi tulee levy ellei useampikin. Tää on sieltä lähestyttävimmästä päästä, sellanen pop ja balladi voittoinen levy. Kannattaa kuunnella jos ei oo tuttu.

Marjo: Jes, kiitoksia sulle että tulit tänne vieraaksi.

Lasse: Kiitos paljon, oli kiva tulla.

-------

Jakson äänitys ja editointi: Harri Pikka

Jakson litterointi: Jesse Hokkanen

Logo: Karoliina Havaste