musiikkivinkkejä

Musiikkivinkkejä osa 2

Musiikkivinkkejä-artikkelisarjassa esittelemme Helmetin kokoelmista löytyviä mielenkiintoisia äänilevyjä julkaisuajankohdasta, -formaatista ja tyylilajista riippumatta. 

Aiemmat osat: Osa 1

Gandalf (1968) - Gandalf

Ensimmäinen Gandalf-nimellä tunnettu bändi. Yhtye on jäänyt harmillisesti pelkkään kulttisuosioon johtuen Capitol-levy-yhtiön sekoilusta, jossa yleistä välinpitämättömyyttä seurasi väärän levyn laittaminen jokaisen levyn kuoriin, ko. levyjen takaisinveto ja lopulta koko homman unohtaminen. Tämä on sääli, sillä levy on silkkaa hunajaa soundeiltaan, soitoltaan ja kappaleiltaan. Suurin osa kappaleista on covereita, joista osa on jopa erittäin tuttuja ikivihreitä (Golden earrings ja Nature boy), mutta niihinkin saadaan puhtia yhtyeen käsittelyssä. Gandalf edustaa ajalleen tyypillistä pop-psykedeliaa mutta on kategoriassaan yksi parhaita kuulemiani levyjä.

Music Emporium - Music Emporium

Lisää “yhden levyn ihmeitä” 1960-luvun Yhdysvalloista. Tässä tapauksessa yhtyeen kohtaloksi koitui bändin nokkamiehen Bill Cosbyn (ei se) lähettäminen Vietnamiin sotimaan. Hyvin suuri sääli, sillä koko levy on sairasta timanttia. Stemmalaulut raikaa, sähköurut helisevät ja biisit ovat parempia kuin mitä moni muu tunnetumpi teki samaan aikaan toisaalla.  

Samla Mammas Manna - Samla Mammas Manna

Ruotsalaista Silence-levy-yhtiön julkaisemaa progea 70-luvun alusta. Jos tosin odotat progeltasi jylhää virtuositeettia alan tunnetuimpien jättiläisten tapaan, ei tältä levyltä sitä välttämättä löydy. Soittotaitoa toki piisaa tälläkin yhtyeellä, mutta levy kuulostaa suhteellisen ”lo-fisti” nauhoitetulta ja jatsahtava jamitunnelma on vahvasti läsnä eikä mitään älytöntä sooloilua kuulla. Instrumentaalina mennään paria kappaletta lukuun ottamatta. Voisi kuvitella, että sampleja metsästävät savuisen grooven ystävät löytävät tästä myös paljon hyvää ja käyttökelpoista materiaalia. Lempikappaleeni levyltä on aina ollut hieno ”Flickan i skogen”, jossa tuo mainittu groove ja melankolinen melodia kohtaavat upealla tavalla.

Serge Gainsbourg - Gainsbourg percussions

Vanhan törkyturvan “perkussiivista” materiaalia vuodelta 1964. Lyömäsoittimien lisäksi naisäänien laulamat heleät linjat esimerkiksi kappaleessa ”New York - U.S.A.” vievät fiilikset afrosoundien maailmaan. Gainsbourg on saanut hienosti istutettua näitä elementtejä omaan soundiinsa, eli 60-luvun alkupuolen chanson on toki vahvasti esillä. Oma lempikappaleeni on levyn suht positiivisesta meiningistä eroava hieno jazzballadi ”Machins choses”

Eden Ahbez - Eden’s island: The music of an enchanted island

Tämä mies on tunnettu lähinnä ylempänä mainitsemastani ikivihreästä “Nature boy”, joka on toki erittäin kova kappale. Haluaisin kuitenkin nostaa esille tämän vuonna 1960 julkaistun kokopitkän, joka jäi ilmeisesti hänen viimeiseksi ja ainoaksi varsinaiseksi julkaisukseen. Tämä johtunee aika pitkälti miehen tiukasta ”esi-hippi”-elämäntyylistä luonnon armoilla. Levy lienee helpointa luokitella ”easy listening”- ja ”lounge”-osastoon johtuen eksoottisten viihdesoundien vahvasta läsnäolosta, mutta mielestäni tällöin hieman aliarvioidaan levyn todellista sielua joka tiivistyy mielestäni parhaiten ”Wanderer” kappaleeseen jossa artisti lausuu muutamia ajatuksiaan elämästä mollivoittoisen, jatsahtavan melodian päälle. Tästä huolimatta mielen turruttavaan viihteeseenkin päästään tuon tuostakin, eli mitään kovin raskasta ei myöskään edusteta tai tuputeta vaan piilotetaan sekaan.

Teksti ja kuva: Toni Korpi