Urkuyö2

Terveisiä Urkuyö ja Aariasta

  “Most people today no longer possess beliefs, love and ideals. The spiritual dimension has been lost. My intention is to provide food for the soul and this is what I preach in my works.” (Pēteris Vasks). Latvialainen säveltäjä Peteris Vasks (s. 1946) on tämän päivän suosituimpia, soitetuimpia ja monin tavoin vaikuttavimpia eurooppalaisia nykysäveltäjiä. Hänen monet teoksensa ovat jo moderneja klassikkoja. Peteris Vasks syntyi tunnetun baptistisaarnaajan perheeseen Aizputissa vuonna 1946. Hän on löytänyt sittemmin oman uskonsa, tiensä ja elämäntehtävänsä säveltäjänä. Hän aloitti musiikkiopinnot jo nuorena viulun ja sittemmin kontrabasson parissa. Hänellä on laaja kokemus orkesterimuusikon työstä kotimaansa tärkeimmissä orkestereissa. Sävellysopinnot hän aloitti vuonna 1973. Hän alkoi saada kuulijoita laajasti ympäri Eurooppaa 1990-luvun alussa. Vasksin viulukonsertto Distant Light eli alkukielellä latviaksi Tala Gaisma levitti hänen musiikkiaan, sen esittämistä ja ihailua yhä laajemmalle ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Hän on säveltänyt muun muassa kolme sinfoniaa, kiitettyä ja rakastettua kuoromusiikkia, kamarimusiikkia - joista jousikvartetot 4 ja 5 Kronos Quartetille - ja konserttoja eri jousisoittimille. Ihailen hänen monipuolista ja nerokasta sävelkieltään, ja komppaan tärkeää, ajankohtaista ja samalla ajatonta sanomaa niiden lähtökohtana. Kuulin hänen kuoroteoksensa Dona nobis pacem (1996) Tapiolan kirkossa n. 12 vuotta sitten ja olin heti koukussa Vasksin musiikkiin. Hänessä löysin säveltäjän yli monen muun; ajattomuus ja ikuinen rauha valtasivat minut tuolloin. Se rauha ja valo leijui ylläni pitkään. Vahvasti liikkeellä säveltäjänä ihmisen ja luonnon puolesta Hänen varhaisimmat teokset ovat aleatorisia ja ovat saaneet vaikutteita W. Lutoslawskin, K. Pendereckin ja G. Crumbin tyyleistä. Myöhemmissä teoksissaan hän käyttää myös latvialaista kansanmusiikkia, minimalistisia keinoja ja tunnelmia -  kuulumatta kuitenkaan mihinkään koulukuntaan. Hän yhdistää kaipaavaa, usein mollissa kulkevaa kolmisointuharmoniaa nykymusiikin moniin, hurjiin ja tempoileviin tyyleihin. Tunnelmat vaihtuvat nostalgiasta aggressioon, valituksesta nöyryyteen ja taas uhmaan. Valon ja varjon vastakohtaisuus on läsnä kaiken aikaa, musiikin tunnelataus on monin paikoin kiivas ja jopa kärjistyy edelleen. Vasksin musiikilla oli tärkeä merkitys Latvian itsenäisyystaistelun viimeisinä vuosina. Hän taitaa olla ”Latvian Sibelius”; omana aikanaan ja omalla tavallaan kansakuntansa sankari. Hän on palkittu ja kiitetty säveltäjä monin palkinnoin ja kunnianosoituksin. Hän on syvällisesti tunteva ja ajatteleva, tiukasti tässä ajassa elävä mestarisäveltäjä, joka on avannut sydämensä elämän ihmeelle, sen värien, muotojen, äänien ja tapahtumien koko kirjolle. Hänen toiveensa on, että hänen musiikkinsa leviäisi myös konserttisalien ulkopuolelle, sinne missä ihminen on heikoilla ja etsii parempaa elämää; kuten sairaaloihin, vankiloihin, kaduille. Hänen musiikkinsa monet levytykset ovat osaltaan auttaneet tätä toivetta toteutumaan. Ohjelmallisin nimin nimetyillä teoksillaan hän ottaa kantaa ihmisen ja luonnon haastavaan ja monisäikeiseen suhteeseen. Elämän ja luonnon kauneuden ja sen törkeän riistämisen ja uhanalaisuuden ristiriidan aiheuttama hivuttava tuska on toinen hänen musiikkinsa pääteemoista. Viulukonsertto Distant Light eli Tala gaisma vuodelta 1997 Kuulin Vasksin viulukonserttoa huhtikuun 1. päivänä Tapiola Sinfoniettan konsertissa Espoon kulttuurikeskuksessa. Tuo elämysrikas ilta on mielessäni tuoreena, kypsyneenä kokemuksena. Odotukseni konsertin musiikista olivat korkealla orkesterin, vierailevan viulisti-johtajan Anthony Marwoodin ja minulle tärkeitten ja inspiroivien säveltäjien myötä. Orkesteri soitti seisten koko konsertin Marwoodin toivomuksesta. Tämä lisäsi vielä konserttielämyksen iskevyyttä ja tenhoa. Avasin minäkin sieluni luukut selälleen ja annoin musiikin viedä. Vasksin viulukonsertto Distant Light oli live-esityksenä mullistava kokemus, joka ravisutti päästä jalkoihin. Musiikin kirkas surumielisyys vahvoine sanomineen jäi väreilemään mieleeni ja kehooni. Peteris Vasksin viulukonsertto sai illan solistilta ja orkesterilta sisäistyneen, vahvasti eläytyvän ja mitä sielukkaimman tulkinnan. Vasks sävelsi viulukonserttonsa latvialaiselle huippuviulisti Gidon Kremerille vuonna 1997. Sitä ovat tämän jälkeen soittaneet ja useat taitavat viulistit ja orkesterit myös levyttäneet kuten John Storgårds Keski-Pohjanmaan orkesterin kanssa, Katarina Andreasson ja Swedish Chamber Orchestra, Anthony Marwood ja Pekka Kuusisto orkesteriensa kanssa. Distant Light on yksiosainen, kuitenkin kahdeksaan eri ”osaan” jakautuva. Solistin kolme kadenssia hahmottavat sen kokonaisuutta omalta osaltaan. Tunnelataus teoksessa on alusta loppuun vahva, myös seesteisissä mietiskelevissä suvannoissa ja himertävässä jousiusvassa samoin kuin aggressiivisissa ja väkevillä tunnoilla latautuneissa jaksoissa. Teoksessa yhdistyvät lempeät kansanlaulu- ja koraaliteemat karkeampiin oman aikamme monenlaisiin tekniikoihin ja ilmaisukeinoihin. Tämä tekee musiikista kuin voimakasta tarinaa, joka puhuttelee ilman sanoja. Se julistaa suurella tunnelatauksellaan ja toivon elementillään paremmasta huomisesta. Täyttä elämää jokainen nuotti, lentoa tunteen äärirajoilla, universumin laitoja kolistellen ja uusia aurinkokuntia tähyten keinuttiin suuressa, yhteisessä laivassa. Myrskyä ja tyyntä, ukkosta ja salamoita. Tyyntä ja kohta taas taivas sinertää tummana, rakeita sataa taivaan täydeltä, ja seuraavaksi soittajien inspiroima täyslaidallinen sateenkaarta nousee taivaalle. Aurinko oli ollut tallella kaiken aikaa, vaikka myrsky raastoi luontoa ja ihmistä syvältä kourien. ”Tästä ei toivu koskaan, eikä pidäkään toipua” Tällä konserttimatkalla koin niin häikäisevää iloa, keveyttä, rauhaa, rauhattomuutta, lohdutettua kipua ja maailmantuskaa sekä hyppyjä ajattomuudesta toisiin taivaisiin, että kaikki odotukseni konsertista täyttyivät ylitsevuotavasti. Oli hyvä ja tarpeellista keskustella koetusta musiikista ja sen herättämästä tunnevyörystä vieruskaverin, kulttuurikeskuksen aulassa ystävien ja tuttujen kanssa. Vielä ulko-oven edustalla jatkoimme kokemamme musiikin intoutunutta analysointia ja haltioituneen ja hurjistuneen olotilamme ihmettelyä joidenkin Sinfoniettan muusikoitten kanssa. Usealla heistäkin oli hurja, pyörryttävä ja ekstriimi kokemus Vasksin viulukonsertosta. Totesimme erään orkesterin viulistin kanssa ehdittyämme jo ulos tähtisen taivaan alle, että Vasksin viulukonsertosta ei toivu koskaan, eikä pidäkään. Se jää sieluun elämään, pitää hereillä tässä päivässä ja auttaa näkemään valon ja pitämään siitä kiinni ihmiskuntaa ja luontoa aika ajoin piirittävän pimeän ja sekasorron keskellä. Valo on aina pimeää vahvempi voima, on Peteris  Vasksin musiikin syvällinen viesti meille jokaiselle.   Kuuntele Vasksin viulukonsertto Gidon Kremerin tulkintana tästä Youtube-linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=KhvOyMH_XNY Lainaa viulisti Gidon Kremerin levytyksenä: http://luettelo.helmet.fi/record=b1567104~S9*fin ulisti ina Pogostkina vytyksenä

Enkeliääninen sopraano, ilakoiva huilu ja sointirikas Suomalainen barokkiorkesteri huipensivat monipuolisen  Urkuyö ja Aaria -festivaali in lokakuun alkupuolella, Mikkelinpäivän tienoilla, kesän lämpimät ja auvoiset konsertti-illat muistuvat mieleen tuoreina ja valoisina kokemuksina. Kesän koskettavimpia ja hivelevimpiä musiikkielämyksiäni oli Urkuyö & Aaria -festivaalin päätöskonsertti Varjoja ja valoa.  Illan solistit korealaissyntyinen sopraanolahjakkuus Yeree Suh ja ilmaisuvoimaisesti traversoa (barokin poikkihuilua) soittanut Pauliina Fred valaisivat ilon säteillä ja virtuoosin taidoillaan konserttiyleisön sen päästä varpaisiin. Illan orkesterina soi jäntevästi ja hurmioituneesti eläytyen taitava, joustava ja rohkea Suomalainen barokkiorkesteri. Periodisoitinten (aikalaissoitinten) kielet soivat ja resonoivat lämpimästi ja nostalgisesti kirkon soittajistolle hyvin sopivassa akustiikassa. Musiikki osui sydämeen, se artikuloi ja värähteli barokin ja samalla kertaa tämän päivän ihmisen aaltopituudella. Orkesterin jokainen muusikko oli mehukkaassa iskussa cembalistijohtaja Petteri Pitkon luotsatessa yhteissoittoa pitkin ja poikin musiikin ja elämän poukkoilevia teitä. Hiljennyin ja rauhoituin musiikin ääreen kuin lähteelle. Syvä vesi virkisti, lohdutti ja viritti minutkin virkistyneeseen vireeseen.


Monet yleisöstä olivat tulleet kuulemaan maailmankuulua sopraanoa Yeree Suhia, joka vieraili tuolloin ensi kertaa Suomessa. Hän on hyvin suosittu ja arvostettu vanhan ja uuden musiikin esittäjä ympäri maailmaa. Hänen erityisen vahvaa osaamisaluettaan ovat barokkioopperat. Useat nykysäveltäjät ovat säveltäneet teoksia juuri hänen laulettavakseen. Pauliina Fred on huilun ja traverson taituri, freelancer muusikko ja myös soittimensa opettaja. Konsertissa kaikki musiikki soi yhteen kuin timantti. Enkeleitä oli läsnä kirkossa. Heitä parveili ympäri kirkkoa, yhä enemmän konsertin edetessä. Lopussa he laskeutuivat aivan lähelle soittajia ja yleisöä, he hohtivat kirkon lattialta kattoon asti. Tämän kokemuksensa kertoi minulle konsertin jälkeen vieressäni istuva konsertista vaikuttunut kuulija. Sen lämmön, turvan, sydämen onnen ja valon tunsivat useat yleisössä. Enkeleitä, onhan heitä. Jokaiselle omanlainen: lintunen ikkunan takana, apuaan tarjoava lähimmäinen tai koskettava taideteos. Enkelin kosketus voi olla myös viesti oman sielun kirkkaasta pohjavedestä, kun mieli hiljenee ja sydän alkaa puhua.

Muistelen tässä jutussani myös festivaalin muita, minulle läheisiä ja mieluisia konsertteja. Teosten, soittimien, taiteilijoiden, kuorojen, orkestereiden, musiikin genrejen ja tyylikausien kirjo oli festivaalissa tapansa mukaan ihastuttavan laaja ja värikäs. Urkuyö ja Aaria heijastaa hienosti aikamme kirjavaa elämänmenoa uudistuen ja päivittäen itseään vuosi vuoden jälkeen.
Festivaalin aloitti ansiokas ja hyvin mielenkiintoinen Suomen Aivosäätiön   kanssa yhteistyössä järjestetty Musiikkia aivoille -yleisöseminaari. Neurologian professori Seppo Soinila kertoi siellä, miten terveellistä ja parantavaa musiikki on jokaisen aivoille aivotutkimuksen viimeisimpien tuloksien mukaan. Tämä on aina tärkeä ja mielenkiintoinen aihe.

 

Laulu- ja soitinmusiikin rikasta ja luontevaa vuoropuhelua

Tämä perinteikkään ja musiikillisesti korkeatasoisen espoolaisen 31-vuotiaan yökonserttifestivaalin päätöskonsertti valaisi elokuun lopun iltani; polkuani myös pitkälle syksyyn. Urkuyö ja Aaria -festivaali on Espoon ja koko Suomen festivaalikesän kirkas helmi. Festivaalin ohjelmassa on 13 konserttia ja se kestää kesän alusta sen loppuun asti, yhteensä kolme kuukautta. Espoon keskiaikainen kivikirkko (Espoon tuomiokirkko) on tunnelmaltaan ja historiallisena kulttuurimiljöönä mitä oivallisin paikka Urkuyö ja Aarialle. On varmasti haastavaa suunnitella sen ohjelmakokonaisuus. Monipuolinen ja ravitseva herkkutarjotin, jonka jännite kantaa festivaalin alusta loppuun. Tämä festivaali oli taiteellisen johtajan Hannu Norjasen viides ja samalla viimeinen kattaus. Hänen jälkeensä ruoriin tarttuu Erkki Korhonen. Innolla odotan ensi vuoden festivaalin konsertteja sen teoksineen ja taiteilij

Vivaldin maaginen ja dall’Abacon railakas Consertto Grosso

Konsertin ohjelmassa oli suurimpien barokkisäveltäjien sekä vähemmän tunnetun E. F. dall’Abacon musiikkia. Säveltäjät Händel, Vivaldi, dall’Abaco ja J.S. Bach elivät samoihin aikoihin, ja sävelsivät omaa barokkimusiikkiaan kukin omin sävyin ja vaikuttein. Italialaisuus oli läsnä eri tavoin kaikissa illan teoksissa jollain tavalla. HändelinConcertto grosso op. 6/4 avasi sielukkaan ja myötätuulisen matkan barokkimusiikin paratiisissa. Sen hitaat osat orkesteri soitti kuin lumotuin sävelin ja soittimin. Soitto oli elävää, täynnä rauhaa, erotin siinä monia eriäänisiä kaikuja ihmisen historiasta nykypäivään. Orkesteri soitti jäntevästi ja huikean harmonisesti; konsertto kulki rytmikkäästi ja riemullisesti eteenpäin. Italialaiset vaikutteet tämän konserton sävelissä ja rakenteessa ovat peräisin nuoren Händelin tuttavuudesta italialaisen soitinmusiikin mestarin  A. Corellin kanssa.

E. F. dall’Abacon Concerto Grossoa op. 5/6 kuullaan harvoissa konserteissa, mikä on sääli, sillä tämä konsertto on italialaisen räväkkä ja reipashenkinen, ja sisältää myös ranskalaisia galantteja piirteitä. Ranskalainen tanssillinen Rondeau soi luontevasti kahden italialaisen osan, Ciacconan ja Allegron, välissä. Tämä Conerto Grosso virtasi ja vyöryi eteenpäin kuin railakas koski. Se hyppelehti vääjäämättä kohti merta, tukka hulmuten, vuolain ja jäntevin sävelin ja soinnuin. Dall’Abaco syntyi Veronassa, asui ja työskenteli useassa Euroopan maassa. Suurimman osan elämästään hän kuitenkin asui ja teki töitä Munchenissä.

Virtuoosiset ja enkeliäänin helisevät ja jylisevät kantaatit

Vanhan musiikin maailmantähti sopraano Yeree Suh loisti satakielimäisellä äänellään ja luontevalla esiintymisellään  Antonio Vivaldin kantaatissa All’ombra di sospetto (Epäilyksen varjoon) ja J. S. Bachin (?) italiankielisessä kantaatissa Non sa che sia dolore (Ken ei tunne kärsimystä).  Huilisti Pauliina Fredin taiturimainen ja ilmeikäs traverso soi heleästi ja muhkeasti sekä täydensi upeasti Yeree Suhin laulua.  Heidän musiikillinen vuoropuhelunsa useassa kohdissa kantaattia oli nautittavaa kuultavaa. Antonio Vivaldin kantaatit ovat vaativaa laulettavaa instrumentaalisen tyylinsä takia. Sopraanolahjakkuus Yeree Suhin laulutaide eli teknisten haasteiden yläpuolella. Hän riemuitsi ja revitteli Vivaldin sävelin, lauloi täyttä ja helisevää musiikkia. Hänen enkeliääninen laulunsa ja traverson pehmeä ja hunajainen ääni  koristelivat kirkon kattoa, tavoittelivat myös tähtistä iltataivasta.  Olin haltioissani, ja mieltäni ja sydäntäni painaneet huolet ja surut sulivat minut vallanneen sulosointuisen kantaatin hehkuun ja elokuisen yön kuutamoon.

J. S. Bachin (?) kantaatin Non sa che sia dolore  illan solistit ja orkesteri tulkitsivat lennokkaasti, puhuttelevasti, ja sopivin paikoin myös dramaattisesti. Traverso soi aarioissa kauniisti, linjakkaasti ja iloisesti. Sopraano ja traverso vakuuttivat osaamisellaan ja saumattomalla vuoropuhelullaan tässäkin teoksessa. Kantaatissa oli aikaansa edellä olevia, moderneja elementtejä kuten pienimuotoinen sinfonia teoksen alussa.  J.S. Bachin aarian kieli oli italiaa, ainut hänen kantaattinsa italian kielellä. Jos tämä kantaatti todella onkaan Bachin kynästä lähtöisin, viitteitä sen puolesta ja vastaan löytyy. Historian hämärä voi joskus haitata teoksien alkuperän tarkkaa määrittämistä.  Kummankin kantaatin tekstit olivat kaipaavia, surumielisäkin. Kaipuu ja surukin saivat lämpimät ja kevyen sävyn konsertin lohdullisessa ja syvähenkisessä ilmapiirissä.

Yleisö taputti ylimaallisen kauniin Yeree Suhin laulaman encoren, Händelin aarian Tu del Ciel ministro eletto oratoriosta Il Trionfo del Tempo e del Disinganno, jälkeen seisaallaan esiintyjille. Illan taiteilijat omistivat tämän kappaleen Hannu Norjaselle, ja myös koko kiitolliselle konserttiyleisölle. Tämä huikean upea aaria ja sen taiturillinen tulkinta toivat enkelit kirkon sisään, lähelle taiteilijoita ja yleisöä. Olimme kaikki yhtä, aika pysähtyi ja ikuisuus valtasi monien kuulijoiden sydämet.

 

Säihkyviä ja ainutlaatuisia konsertteja pitkin kesää solistein, kuoroin ja orkesterein

Festivaalin avajaiskonsertti tarjoili F. Schubertinyksinlauluja ja J. Haydninensimmäisen ja viimeisen Sinfonian. Baritonitähti Valtteri Torikka hurmasi yleisönsä äänellään ja olemuksellaan. Espoolaisten ylpeys ja onni Tapiola Sinfonietta loisti orkesterina kuten useana aikaisempana vuonna festivaalin konsertissa. Myös Suomen Kasallisoopperan orkesterin kanssa on tehty musiikillista yhteistyötä pitkään. Tänä vuonna solisteina lauloivat sopraano Anna-Kristiina Kaappola ja tenori Jyrki Anttila. AariatMozartinZaidasta ja WeberninTaika-ampujasta. BrahmsinKaksoiskonsertto op. 102viululle jasellolle orkesterin arvosoittimin soi intensiivisesti ja hurmaavasti kesäillan sinertävässä hämyssä

Tänä vuonna avajaiskonsertin lisäksi Urkuyö ja Aarian kiehtovimpia konsertteja mielestäni olivat Tapiolan kirkossa kuulemani kahden hurmaavan requiemin konsertti In Paradisum. Konsertti oli toteutettu yhteistyössä kesäkuun alussa vietetyn VocalEspoo -festivaalin kanssa. Helsinkiläinen upeaääninen ja palkittu Kampin laulu oli konsertissa kuorona VocalEspoo -festivaalin requiem-kurssilaisilla täydennettynä. Olisi ollut hienoa laulaa noita teoksia tuossa konsertissa. Olen laulanut niitä kumpaakin aikaisemmin muissa kuoroissa. Nyt antauduin ranskalaissäveltäjien G. Fauren ja M. Duruflen paratiisiin johtavien lumoavien melodioiden, harmonioiden ja rytmien vietäväksi yleisön joukossa. Jo matka oli paratiisinmakuinen, lohdutti ja tuuditti alkukesän askareitten keskellä. E-ensemble taituroi ja tunnelmoi orkesterina ja konserttia johti Hannu Norjanen.

Laulu- ja urkumusiikin juhlaa, taustatukena ja voimavarana musiikkikirjastot

Olisin tahtonut kuulla festivaalin ohjelmasta myös Lappeenrannan kansainvälisenlaulukilpailun voittajia sopraano Suvi Väyrystä ja baritoni Kristian Lindroosia piano- ja urkusäestyksin. He tulkitsivat varmasti upeasti parasta suomalaista ja saksalaista laulumusiikkia säveltäjäniminä Kuula, Merikanto ja Sibelius sekä Mendelssohn ja Bach. Pohjolan kauneinta laulumusiikkia esitti tenori Tuomas Katajala elokuun loppupuolella. Siinä ja muissakin konsertissa soi myös upea pohjoismainen tai muunmaalainen urkumusiikki. Baritonilegenda Jorma Hynnisen konsertti Mutta suurin niistä on rakkaus oli yksi festivaalin tähtihetkistä. Tämä oli Hynnisen 11. esiintyminen tällä festivaalilla.

Olen kiitollinen ja innostunut työstäni musiikkikirjastonhoitajana, koska olen sillä uralla saanut ja saan elää  monenlaisen musiikin äärellä, erilaisten teosten ja asiakkaitteni puhuttelemana. Musiikkikirjastot tuovat musiikkia eri formaateissa ja näkökulmista asiakkaitten ulottuville, myös sen asiantunteva tietopalvelu on arvostettua. Kirjasto aineistoineen ja muine toimintoineen on edelleen tärkeä kuntalaisten laulu- ja soittoharrastusta tukeva, osaltaan jopa musiikin ammattilaisuuteen johdatteleva palvelulaitos. Se on tänä päivänä myös kuntalaisten yhteinen olohuone ja paikka osallistua eriaiheisiin piireihin ja luennoille. Kirjastossa on mahdollista soittaa yksin tai porukassa, myös kokeilla ja harjoitella digi-yhteiskunnan erilaisia taitoja ja uusia laitteita kirjastojen eri osastoilla. Kirjasto on yhteiskunnan kulttuurikeidas ja kokoontumispaikka, kuntalaisten tiedon- ja elämystarpeitten täyttäjä ja hyvinvoinnin ylläpitäjä. Se on uskollinen kanssakulkija monille meistä monipuolisen sivistyksen antoisalla tiellä.

Requiem in our time suuren säveltäjän Einojuhani Rautavaaran muistolle ja Pelimannivirsiä

Elokuun lopulla edesmennyttä suurta suomalaista säveltäjää Einojuhani Rautavaaraa muistettiin myös Urkuyö ja Aariassa. Baritoni Ville Rusanen lauloi Suomen kansallisoopperan orkesterin konsertin aluksi itkuun asti koskettavan Rautavaaran Sydämeni laulunAleksis Kivi-oopperasta. Kaartin soittokunnan vaskiyhtye soitti Rautavaaran varhaisen teoksen, sielunmessun, Requiem in our time maestro LeifSegerstamin johdolla.

Ilahduttava ja festivaalin musiikkikirjoa laajentava oli Psalttamus - Pelimannivirsiä -konsertti maamme johtavien kansanmuusikoiden Maria Kalaniemen, Senni Valtosen ja Timo Alakotilan voimin. Piilevätkö kaiken musiikin alkulähteet kansanmusiikissa, ihmisten arjen ja juhlan soitossa ja laulussa? Eri musiikin lajit ovat aina lainanneet toisiltaan, syntyneet ja kehittyneet rinnakkain ja päällekkäin, toinen toistaan rikastaen. Improvisaatio ja hetkessä eläminen ovat musiikin voimavaroja; olivat sitä myös mm. Bachille, Mozartille ja Lisztille ja ovat myös monille tämän päivän säveltäjille. Nuotit ovat tärkeitä, mutta inspiroivaa on myös nousta niiden pohjalta lentoon ja soittaa sen hetken musiikkia omasta sielustaan. Muusikotkin ovat ihmisiä, kiinni maassa ja ajassaan, myös ikiaikaisessa harmonian ja rytmin sykkeessä. Näin musiikki säilyy elävänä, ja muusikoilla on vapaus niin halutessaan kulkea yli genre- ja muitten rajojen. Miltä kuulostavat Urkuyö ja Aaria -festivaalin konsertit 50 tai 100 vuoden päästä? Se herättää paljon kysymyksiä ja intohimoja, joihin vain tulevaisuus itse vastaa musiikin ja sen esittäjien voimin.

 

Kuuntele barokki- ja muuta tekstin musiikkia näistä Youtube-linkeistä:

Georg Friedrich Handel: Concerti Grossi Op 6, N 1-12 https://www.youtube.com/watch?v=eqksy-991sI

Handel: Concerto Grosso, Op. 6: No. 4 in A Minor, HWV 322  

https://www.youtube.com/watch?v=Yl1eUJGmz4o

G. F. Händel:  Let the bright seraphim.  Korean Chamber Orchestra, Soprano Yeree Suh

https://www.youtube.com/watch?v=wKQAxHGo4eg

E. F. Dall'Abaco: Op. 5 n. 6 - Concerto grosso à più istrumenti in D major / Il Tempio Armonico

https://www.youtube.com/watch?v=ZObmq9WdQ84

Rautavaara: "A Requiem in Our Time" (brass ensemble) https://www.youtube.com/watch?v=fx_wwaBIk6Y

Brahms : Double Concerto / Anne-Sophie Mutter violin, Maximilian Hornung cello

https://www.youtube.com/watch?v=5OjLKhmzQTA

Gabriel Faure: Requiem Op. 48

https://www.youtube.com/watch?v=UnilUPXmipM

Hae artikkelissa mainittuja esittäjiä, säveltäjiä ja teoksia (äänitteinä, nuotteina, partituureina) Helmet-tietokannasta: http://www.helmet.fi/fi-FI.

 

Suosittelemme myös Helmet-kirjaston tarjoamaa Naxos-musiikkipalvelua näidenkin äänitteiden kuunteluun: http://www.helmet.fi/fi-FI/Musiikki/Palvelut_verkossa/Kirjaudu_Naxos_Music_Libraryyn(2641

Teksti: Rose Sirviö,  musiikkikirjastolainen, music lover

Kuvat: Heidi Jakkula / Urkuyö ja Aaria -festivaalEnkeliääninen sopraano, ilakoiva huilu ja sointirikas Suomalainen barokkiorkesteri huipensivat monipuolisen Urkuyö ja Aaria -festivaalin Espoossa

Kirjava ruska hehkuu puissa ja pensaissa. Näin lokakuun alkupuolella, Mikkelinpäivän tienoilla, kesän lämpimät ja auvoiset konsertti-illat muistuvat mieleen tuoreina ja valoisina kokemuksina. Kesän koskettavimpia ja hivelevimpiä musiikkielämyksiäni oli Urkuyö & Aaria -festivaalin päätöskonsertti Varjoja ja valoa. Illan solistit, korealaissyntyinen sopraanolahjakkuus Yeree Suh ja ilmaisuvoimaisesti traversoa (barokin poikkihuilua) soittanut Pauliina Fred, valaisivat ilon säteillä ja virtuoosin taidoillaan konserttiyleisön sen päästä varpaisiin. Illan orkesterina soi jäntevästi ja hurmioituneesti eläytyen taitava, joustava ja rohkea Suomalainen barokkiorkesteri. Periodisoitinten (aikalaissoitinten) kielet soivat ja resonoivat lämpimästi ja nostalgisesti kirkon soittajistolle hyvin sopivassa akustiikassa. Musiikki osui sydämeen, se artikuloi ja värähteli barokin ja samalla kertaa tämän päivän ihmisen aaltopituudella. Orkesterin jokainen muusikko oli mehukkaassa iskussa cembalistijohtajaPetteri Pitkonluotsatessa yhteissoittoa pitkin ja poikin musiikin ja elämän poukkoilevia teitä. Hiljennyin ja rauhoituin musiikin ääreen kuin lähteelle. Syvä vesi virkisti, lohdutti ja viritti minutkin virkistyneeseen vireeseen.

Urkuyö3.jpg

Monet yleisöstä olivat tulleet kuulemaan maailmankuulua sopraanoa Yeree Suhia, joka vieraili tuolloin ensi kertaa Suomessa. Hän on hyvin suosittu ja arvostettu vanhan ja uuden musiikin esittäjä ympäri maailmaa. Hänen erityisen vahvaa osaamisaluettaan ovat barokkioopperat. Useat nykysäveltäjät ovat säveltäneet teoksia juuri hänen laulettavakseen. Pauliina Fred on huilun ja traverson taituri, freelance-muusikko ja myös soittimensa opettaja. Konsertissa kaikki musiikki soi yhteen kuin timantti. Enkeleitä oli läsnä kirkossa. Heitä parveili ympäri kirkkoa, yhä enemmän konsertin edetessä. Lopussa he laskeutuivat aivan lähelle soittajia ja yleisöä, he hohtivat kirkon lattialta kattoon asti. Tämän kokemuksensa kertoi minulle konsertin jälkeen vieressäni istuva konsertista vaikuttunut kuulija. Sen lämmön, turvan, sydämen onnen ja valon tunsivat useat yleisössä. Enkeleitä, onhan heitä. Jokaiselle omanlainen: lintunen ikkunan takana, apuaan tarjoava lähimmäinen tai koskettava taideteos. Enkelin kosketus voi olla myös viesti oman sielun kirkkaasta pohjavedestä, kun mieli hiljenee ja sydän alkaa puhua.

Muistelen tässä jutussani myös festivaalin muita, minulle läheisiä ja mieluisia konsertteja. Teosten, soittimien, taiteilijoiden, kuorojen, orkestereiden, musiikin genrejen ja tyylikausien kirjo oli festivaalissa tapansa mukaan ihastuttavan laaja ja värikäs. Urkuyö ja Aaria heijastaa hienosti aikamme kirjavaa elämänmenoa uudistuen ja päivittäen itseään vuosi vuoden jälkeen.

Festivaalin aloitti ansiokas ja hyvin mielenkiintoinen Suomen Aivosäätiön kanssa yhteistyössä järjestetty Musiikkia aivoille -yleisöseminaari. Neurologian professori Seppo Soinila kertoi siellä miten terveellistä ja parantavaa musiikki on jokaisen aivoille aivotutkimuksen viimeisimpien tuloksien mukaan. Tämä on aina tärkeä ja mielenkiintoinen aihe.

Laulu- ja soitinmusiikin rikasta ja luontevaa vuoropuhelua

Perinteikkään ja musiikillisesti korkeatasoisen espoolaisen 31-vuotiaan yökonserttifestivaalin päätöskonsertti valaisi elokuun lopun iltani; polkuani myös pitkälle syksyyn. Urkuyö ja Aaria -festivaali on Espoon ja koko Suomen festivaalikesän kirkas helmi. Festivaalin ohjelmassa on 13 konserttia ja se kestää kesän alusta sen loppuun asti, yhteensä kolme kuukautta. Espoon keskiaikainen kivikirkko (Espoon tuomiokirkko) on tunnelmaltaan ja historiallisena kulttuurimiljöönä mitä oivallisin paikka Urkuyö ja Aarialle. On varmasti haastavaa suunnitella sen ohjelmakokonaisuus. Monipuolinen ja ravitseva herkkutarjotin, jonka jännite kantaa festivaalin alusta loppuun. Tämä festivaali oli taiteellisen johtajan Hannu Norjasen viides ja samalla viimeinen kattaus. Hänen jälkeensä ruoriin tarttuu Erkki Korhonen. Innolla odotan ensi vuoden festivaalin konsertteja sen teoksineen ja taiteilijoineen.

Vivaldin maaginen ja dall’Abacon railakas Consertto grosso

Konsertin ohjelmassa oli suurimpien barokkisäveltäjien sekä vähemmän tunnetunE. F. dall’Abaconmusiikkia. Säveltäjät Händel, Vivaldi, dall’Abaco ja J. S. Bach elivät samoihin aikoihin, ja sävelsivät omaa barokkimusiikkiaan kukin omin sävyin ja vaikuttein. Italialaisuus oli läsnä eri tavoin kaikissa illan teoksissa jollain tavalla. Händelin Concerto grosso op. 6/4 avasi sielukkaan ja myötätuulisen matkan barokkimusiikin paratiisissa. Sen hitaat osat orkesteri soitti kuin lumotuin sävelin ja soittimin. Soitto oli elävää, täynnä rauhaa, erotin siinä monia eriäänisiä kaikuja ihmisen historiasta nykypäivään. Orkesteri soitti jäntevästi ja huikean harmonisesti; konsertto kulki rytmikkäästi ja riemullisesti eteenpäin. Italialaiset vaikutteet tämän konserton sävelissä ja rakenteessa ovat peräisin nuoren Händelin tuttavuudesta italialaisen soitinmusiikin mestarin A. Corellin kanssa.

E. F. dall’Abacon Concerto grossoa op. 5/6 kuullaan harvoissa konserteissa, mikä on sääli, sillä tämä konsertto on italialaisen räväkkä ja reipashenkinen, ja sisältää myös ranskalaisia galantteja piirteitä. Ranskalainen tanssillinen Rondeau soi luontevasti kahden italialaisen osan, Ciacconan ja Allegron, välissä. Tämä Concerto grosso virtasi ja vyöryi eteenpäin kuin railakas koski. Se hyppelehti vääjäämättä kohti merta, tukka hulmuten, vuolain ja jäntevin sävelin ja soinnuin. Dall’Abaco syntyi Veronassa, asui ja työskenteli useassa Euroopan maassa. Suurimman osan elämästään hän kuitenkin asui ja teki töitä Munchenissä.

Urkuyö5.jpg

Virtuoosiset ja enkeliäänin helisevät ja jylisevät kantaatit

Vanhan musiikin maailmantähti sopraano Yeree Suh loisti satakielimäisellä äänellään ja luontevalla esiintymisellään Antonio Vivaldin kantaatissa All’ombra di sospetto (Epäilyksen varjoon) ja J. S. Bachin italiankielisessä kantaatissa Non sa che sia dolore (Ken ei tunne kärsimystä). Huilisti Pauliina Fredin taiturimainen ja ilmeikäs traverso soi heleästi ja muhkeasti sekä täydensi upeasti Yeree Suhin laulua. Heidän musiikillinen vuoropuhelunsa useassa kohdissa kantaattia oli nautittavaa kuultavaa. Antonio Vivaldin kantaatit ovat vaativaa laulettavaa instrumentaalisen tyylinsä takia. Sopraanolahjakkuus Yeree Suhin laulutaide eli teknisten haasteiden yläpuolella. Hän riemuitsi ja revitteli Vivaldin sävelin, lauloi täyttä ja helisevää musiikkia. Hänen enkeliääninen laulunsa ja traverson pehmeä ja hunajainen ääni  koristelivat kirkon kattoa, tavoittelivat myös tähtistä iltataivasta. Olin haltioissani, ja mieltäni ja sydäntäni painaneet huolet ja surut sulivat minut vallanneen sulosointuisen kantaatin hehkuun ja elokuisen yön kuutamoon.

Bachin Non sa che sia dolore -kantaatin illan solistit ja orkesteri tulkitsivat lennokkaasti, puhuttelevasti, ja sopivin paikoin myös dramaattisesti. Traverso soi aarioissa kauniisti, linjakkaasti ja iloisesti. Sopraano ja traverso vakuuttivat osaamisellaan ja saumattomalla vuoropuhelullaan tässäkin teoksessa. Kantaatissa oli aikaansa edellä olevia, moderneja elementtejä kuten pienimuotoinen sinfonia teoksen alussa. Bachin aarian kieli oli italiaa, ainut hänen kantaattinsa italian kielellä. Jos tämä kantaatti todella onkaan Bachin kynästä lähtöisin, viitteitä sen puolesta ja vastaan löytyy. Historian hämärä voi joskus haitata teoksien alkuperän tarkkaa määrittämistä. Kummankin kantaatin tekstit olivat kaipaavia, surumielisäkin. Kaipuu ja surukin saivat lämpimät ja kevyen sävyn konsertin lohdullisessa ja syvähenkisessä ilmapiirissä.

Yleisö taputti ylimaallisen kauniin Yeree Suhin laulaman encoren, Händelin aarian Tu del Ciel ministro eletto oratoriosta Il Trionfo del Tempo e del Disinganno, jälkeen seisaallaan esiintyjille. Illan taiteilijat omistivat tämän kappaleen Hannu Norjaselle ja myös koko kiitolliselle konserttiyleisölle. Tämä huikean upea aaria ja sen taiturillinen tulkinta toivat enkelit kirkon sisään, lähelle taiteilijoita ja yleisöä. Olimme kaikki yhtä, aika pysähtyi ja ikuisuus valtasi monien kuulijoiden sydämet.

Säihkyviä ja ainutlaatuisia konsertteja pitkin kesää solistein, kuoroin ja orkesterein

Festivaalin avajaiskonsertti tarjoili F. Schubertin yksinlauluja ja J. Haydnin ensimmäisen ja viimeisen sinfonian. Baritonitähti Valtteri Torikka hurmasi yleisönsä äänellään ja olemuksellaan. Espoolaisten ylpeys ja onni Tapiola Sinfonietta loisti orkesterina, kuten useana aikaisempana vuonna festivaalin konsertissa. Myös Suomen Kasallisoopperan orkesterin kanssa on tehty musiikillista yhteistyötä pitkään. Tänä vuonna solisteina lauloivat sopraano Anna-Kristiina Kaappola ja tenori Jyrki Anttila. Aariat MozartinZaidasta ja WeberninTaika-ampujasta. BrahmsinKaksoiskonsertto op. 102viululle jasellolle orkesterin arvosoittimin soi intensiivisesti ja hurmaavasti kesäillan sinertävässä hämyssä.

Urkuyö2.jpg

Tänä vuonna avajaiskonsertin lisäksi Urkuyö ja Aarian kiehtovimpia konsertteja mielestäni olivat Tapiolan kirkossa kuulemani kahden hurmaavan requiemin konsertti In Paradisum. Konsertti oli toteutettu yhteistyössä kesäkuun alussa vietetyn VocalEspoo -festivaalin kanssa. Helsinkiläinen upeaääninen ja palkittu Kampin laulu oli konsertissa kuorona VocalEspoo -festivaalin requiem-kurssilaisilla täydennettynä. Olisi ollut hienoa laulaa noita teoksia tuossa konsertissa. Olen laulanut niitä kumpaakin aikaisemmin muissa kuoroissa. Nyt antauduin ranskalaissäveltäjien G. Faurén ja M. Duruflén paratiisiin johtavien lumoavien melodioiden, harmonioiden ja rytmien vietäväksi yleisön joukossa. Jo matka oli paratiisinmakuinen, lohdutti ja tuuditti alkukesän askareitten keskellä. E-ensemble taituroi ja tunnelmoi orkesterina ja konserttia johti Hannu Norjanen.

Laulu- ja urkumusiikin juhlaa, taustatukena ja voimavarana musiikkikirjastot

Olisin tahtonut kuulla festivaalin ohjelmasta myös Lappeenrannan kansainvälisen laulukilpailun voittajia sopraano Suvi Väyrystä ja baritoni Kristian Lindroosia piano- ja urkusäestyksin. He tulkitsivat varmasti upeasti parasta suomalaista ja saksalaista laulumusiikkia säveltäjäniminä Kuula, Merikanto ja Sibelius sekä Mendelssohn ja Bach. Pohjolan kauneinta laulumusiikkia esitti tenori Tuomas Katajala elokuun loppupuolella. Siinä ja muissakin konsertissa soi myös upea pohjoismainen tai muunmaalainen urkumusiikki. Baritonilegenda Jorma Hynnisen konsertti Mutta suurin niistä on rakkaus oli yksi festivaalin tähtihetkistä. Tämä oli Hynnisen 11. esiintyminen tällä festivaalilla.

Olen kiitollinen ja innostunut työstäni musiikkikirjastonhoitajana, koska olen sillä uralla saanut ja saan elää monenlaisen musiikin äärellä, erilaisten teosten ja asiakkaitteni puhuttelemana. Musiikkikirjastot tuovat musiikkia eri formaateissa ja näkökulmista asiakkaitten ulottuville, myös sen asiantunteva tietopalvelu on arvostettua. Kirjasto aineistoineen ja muine toimintoineen on edelleen tärkeä, kuntalaisten laulu- ja soittoharrastusta tukeva, osaltaan jopa musiikin ammattilaisuuteen johdatteleva palvelulaitos. Se on tänä päivänä myös kuntalaisten yhteinen olohuone ja paikka osallistua eriaiheisiin piireihin ja luennoille. Kirjastossa on mahdollista soittaa yksin tai porukassa, myös kokeilla ja harjoitella digiyhteiskunnan erilaisia taitoja ja uusia laitteita kirjastojen eri osastoilla. Kirjasto on yhteiskunnan kulttuurikeidas ja kokoontumispaikka, kuntalaisten tiedon- ja elämystarpeitten täyttäjä ja hyvinvoinnin ylläpitäjä. Se on uskollinen kanssakulkija monille meistä monipuolisen sivistyksen antoisalla tiellä.

Requiem in our time suuren säveltäjän Einojuhani Rautavaaran muistolle ja Pelimannivirsiä

Elokuun lopulla edesmennyttä suurta suomalaista säveltäjää Einojuhani Rautavaaraa muistettiin myös Urkuyö ja Aariassa. Baritoni Ville Rusanen lauloi Suomen kansallisoopperan orkesterin konsertin aluksi itkuun asti koskettavan Rautavaaran Sydämeni laulunAleksis Kivi-oopperasta. Kaartin soittokunnan vaskiyhtye soitti Rautavaaran varhaisen teoksen, sielunmessun, Requiem in our time maestro Leif Segerstamin johdolla.

Urkuyö4.jpg

Ilahduttava ja festivaalin musiikkikirjoa laajentava oli Psalttamus - Pelimannivirsiä -konsertti maamme johtavien kansanmuusikoiden Maria Kalaniemen, Senni Valtosen ja Timo Alakotilan voimin. Piilevätkö kaiken musiikin alkulähteet kansanmusiikissa, ihmisten arjen ja juhlan soitossa ja laulussa? Eri musiikin lajit ovat aina lainanneet toisiltaan, syntyneet ja kehittyneet rinnakkain ja päällekkäin, toinen toistaan rikastaen. Improvisaatio ja hetkessä eläminen ovat musiikin voimavaroja; olivat sitä myös mm. Bachille, Mozartille ja Lisztille ja ovat myös monille tämän päivän säveltäjille. Nuotit ovat tärkeitä, mutta inspiroivaa on myös nousta niiden pohjalta lentoon ja soittaa sen hetken musiikkia omasta sielustaan. Muusikotkin ovat ihmisiä, kiinni maassa ja ajassaan, myös ikiaikaisessa harmonian ja rytmin sykkeessä. Näin musiikki säilyy elävänä, ja muusikoilla on vapaus niin halutessaan kulkea yli genre- ja muitten rajojen. Miltä kuulostavat Urkuyö ja Aaria -festivaalin konsertit 50 tai 100 vuoden päästä? Se herättää paljon kysymyksiä ja intohimoja, joihin vain tulevaisuus itse vastaa musiikin ja sen esittäjien voimin.

Teksti: Rose Sirviö,  musiikkikirjastolainen, music lover

Kuvat: Heidi Jakkula / Urkuyö ja Aaria -festivaali

******

 

Kuuntele barokki- ja muuta tekstin musiikkia näistä Youtube-linkeistä:

Georg Friedrich Händel: Concerti Grossi Op 6, N 1-12 https://www.youtube.com/watch?v=eqksy-991sI

Händel: Concerto Grosso, Op. 6: No. 4 in A Minor, HWV 322 https://www.youtube.com/watch?v=Yl1eUJGmz4o

Händel:  Let the bright seraphim. Korean Chamber Orchestra, Soprano Yeree Suh https://www.youtube.com/watch?v=wKQAxHGo4eg

E. F. Dall'Abaco: Op. 5 n. 6 - Concerto grosso à più istrumenti in D major / Il Tempio Armonico https://www.youtube.com/watch?v=ZObmq9WdQ84

Rautavaara: "A Requiem in Our Time" (brass ensemble) https://www.youtube.com/watch?v=fx_wwaBIk6Y

Brahms: Double Concerto/Anne-Sophie Mutter violin, Maximilian Hornung cello https://www.youtube.com/watch?v=5OjLKhmzQTA

Gabriel Fauré: Requiem Op. 48 https://www.youtube.com/watch?v=UnilUPXmipM

Hae artikkelissa mainittuja esittäjiä, säveltäjiä ja teoksia (äänitteinä, nuotteina, partituureina) Helmet-tietokannasta: http://www.helmet.fi/fi-FI.

 

Suosittelemme myös Helmet-kirjaston tarjoamaa Naxos-musiikkipalvelua näidenkin äänitteiden kuunteluun: http://www.helmet.fi/fi-FI/Musiikki/Palvelut_verkossa/Kirjaudu_Naxos_Music_Libraryyn(26417)

******

Terveisiä-sarjan edelliset osat:

Terveisiä Suvisoitosta 2016 (14.7.2016)

Terveisiä VocalEspoosta (17.6.2016)

Terveisiä Latviasta: Peteris Vasksin viulukonsertto Distant Light (31.5.2016)

Terveisiä W. A. Mozartilta: 2. viulukonsertto (20.5.2016)

Terveisiä Electrics-konsertista (11.3.2016)

Konsertissa Marzi ja Sinfonietta: Electrics (2.3.2016)