Terveisiä VocalEspoosta
“Most people today no longer possess beliefs, love and ideals. The spiritual dimension has been lost. My intention is to provide food for the soul and this is what I preach in my works.” (Pēteris Vasks).
Latvialainen säveltäjä Peteris Vasks (s. 1946) on tämän päivän suosituimpia, soitetuimpia ja monin tavoin vaikuttavimpia eurooppalaisia nykysäveltäjiä. Hänen monet teoksensa ovat jo moderneja klassikkoja. Peteris Vasks syntyi tunnetun baptistisaarnaajan perheeseen Aizputissa vuonna 1946. Hän on löytänyt sittemmin oman uskonsa, tiensä ja elämäntehtävänsä säveltäjänä. Hän aloitti musiikkiopinnot jo nuorena viulun ja sittemmin kontrabasson parissa. Hänellä on laaja kokemus orkesterimuusikon työstä kotimaansa tärkeimmissä orkestereissa. Sävellysopinnot hän aloitti vuonna 1973. Hän alkoi saada kuulijoita laajasti ympäri Eurooppaa 1990-luvun alussa. Vasksin viulukonsertto Distant Light eli alkukielellä latviaksi Tala Gaisma levitti hänen musiikkiaan, sen esittämistä ja ihailua yhä laajemmalle ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Hän on säveltänyt muun muassa kolme sinfoniaa, kiitettyä ja rakastettua kuoromusiikkia, kamarimusiikkia - joista jousikvartetot 4 ja 5 Kronos Quartetille - ja konserttoja eri jousisoittimille.
Ihailen hänen monipuolista ja nerokasta sävelkieltään, ja komppaan tärkeää, ajankohtaista ja samalla ajatonta sanomaa niiden lähtökohtana. Kuulin hänen kuoroteoksensa Dona nobis pacem (1996) Tapiolan kirkossa n. 12 vuotta sitten ja olin heti koukussa Vasksin musiikkiin. Hänessä löysin säveltäjän yli monen muun; ajattomuus ja ikuinen rauha valtasivat minut tuolloin. Se rauha ja valo leijui ylläni pitkään.
Vahvasti liikkeellä säveltäjänä ihmisen ja luonnon puolesta
Hänen varhaisimmat teokset ovat aleatorisia ja ovat saaneet vaikutteita W. Lutoslawskin, K. Pendereckin ja G. Crumbin tyyleistä. Myöhemmissä teoksissaan hän käyttää myös latvialaista kansanmusiikkia, minimalistisia keinoja ja tunnelmia - kuulumatta kuitenkaan mihinkään koulukuntaan. Hän yhdistää kaipaavaa, usein mollissa kulkevaa kolmisointuharmoniaa nykymusiikin moniin, hurjiin ja tempoileviin tyyleihin. Tunnelmat vaihtuvat nostalgiasta aggressioon, valituksesta nöyryyteen ja taas uhmaan. Valon ja varjon vastakohtaisuus on läsnä kaiken aikaa, musiikin tunnelataus on monin paikoin kiivas ja jopa kärjistyy edelleen. Vasksin musiikilla oli tärkeä merkitys Latvian itsenäisyystaistelun viimeisinä vuosina. Hän taitaa olla ”Latvian Sibelius”; omana aikanaan ja omalla tavallaan kansakuntansa sankari. Hän on palkittu ja kiitetty säveltäjä monin palkinnoin ja kunnianosoituksin.
Hän on syvällisesti tunteva ja ajatteleva, tiukasti tässä ajassa elävä mestarisäveltäjä, joka on avannut sydämensä elämän ihmeelle, sen värien, muotojen, äänien ja tapahtumien koko kirjolle. Hänen toiveensa on, että hänen musiikkinsa leviäisi myös konserttisalien ulkopuolelle, sinne missä ihminen on heikoilla ja etsii parempaa elämää; kuten sairaaloihin, vankiloihin, kaduille. Hänen musiikkinsa monet levytykset ovat osaltaan auttaneet tätä toivetta toteutumaan. Ohjelmallisin nimin nimetyillä teoksillaan hän ottaa kantaa ihmisen ja luonnon haastavaan ja monisäikeiseen suhteeseen. Elämän ja luonnon kauneuden ja sen törkeän riistämisen ja uhanalaisuuden ristiriidan aiheuttama hivuttava tuska on toinen hänen musiikkinsa pääteemoista.
Viulukonsertto Distant Light eli Tala gaisma vuodelta 1997
Kuulin Vasksin viulukonserttoa huhtikuun 1. päivänä Tapiola Sinfoniettan konsertissa Espoon kulttuurikeskuksessa. Tuo elämysrikas ilta on mielessäni tuoreena, kypsyneenä kokemuksena.
Odotukseni konsertin musiikista olivat korkealla orkesterin, vierailevan viulisti-johtajan Anthony Marwoodin ja minulle tärkeitten ja inspiroivien säveltäjien myötä. Orkesteri soitti seisten koko konsertin Marwoodin toivomuksesta. Tämä lisäsi vielä konserttielämyksen iskevyyttä ja tenhoa. Avasin minäkin sieluni luukut selälleen ja annoin musiikin viedä.
Vasksin viulukonsertto Distant Light oli live-esityksenä mullistava kokemus, joka ravisutti päästä jalkoihin. Musiikin kirkas surumielisyys vahvoine sanomineen jäi väreilemään mieleeni ja kehooni.
Peteris Vasksin viulukonsertto sai illan solistilta ja orkesterilta sisäistyneen, vahvasti eläytyvän ja mitä sielukkaimman tulkinnan. Vasks sävelsi viulukonserttonsa latvialaiselle huippuviulisti Gidon Kremerille vuonna 1997. Sitä ovat tämän jälkeen soittaneet ja useat taitavat viulistit ja orkesterit myös levyttäneet kuten John Storgårds Keski-Pohjanmaan orkesterin kanssa, Katarina Andreasson ja Swedish Chamber Orchestra, Anthony Marwood ja Pekka Kuusisto orkesteriensa kanssa.
Distant Light on yksiosainen, kuitenkin kahdeksaan eri ”osaan” jakautuva. Solistin kolme kadenssia hahmottavat sen kokonaisuutta omalta osaltaan. Tunnelataus teoksessa on alusta loppuun vahva, myös seesteisissä mietiskelevissä suvannoissa ja himertävässä jousiusvassa samoin kuin aggressiivisissa ja väkevillä tunnoilla latautuneissa jaksoissa. Teoksessa yhdistyvät lempeät kansanlaulu- ja koraaliteemat karkeampiin oman aikamme monenlaisiin tekniikoihin ja ilmaisukeinoihin. Tämä tekee musiikista kuin voimakasta tarinaa, joka puhuttelee ilman sanoja. Se julistaa suurella tunnelatauksellaan ja toivon elementillään paremmasta huomisesta. Täyttä elämää jokainen nuotti, lentoa tunteen äärirajoilla, universumin laitoja kolistellen ja uusia aurinkokuntia tähyten keinuttiin suuressa, yhteisessä laivassa. Myrskyä ja tyyntä, ukkosta ja salamoita. Tyyntä ja kohta taas taivas sinertää tummana, rakeita sataa taivaan täydeltä, ja seuraavaksi soittajien inspiroima täyslaidallinen sateenkaarta nousee taivaalle. Aurinko oli ollut tallella kaiken aikaa, vaikka myrsky raastoi luontoa ja ihmistä syvältä kourien.
”Tästä ei toivu koskaan, eikä pidäkään toipua”
Tällä konserttimatkalla koin niin häikäisevää iloa, keveyttä, rauhaa, rauhattomuutta, lohdutettua kipua ja maailmantuskaa sekä hyppyjä ajattomuudesta toisiin taivaisiin, että kaikki odotukseni konsertista täyttyivät ylitsevuotavasti. Oli hyvä ja tarpeellista keskustella koetusta musiikista ja sen herättämästä tunnevyörystä vieruskaverin, kulttuurikeskuksen aulassa ystävien ja tuttujen kanssa. Vielä ulko-oven edustalla jatkoimme kokemamme musiikin intoutunutta analysointia ja haltioituneen ja hurjistuneen olotilamme ihmettelyä joidenkin Sinfoniettan muusikoitten kanssa. Usealla heistäkin oli hurja, pyörryttävä ja ekstriimi kokemus Vasksin viulukonsertosta.
Totesimme erään orkesterin viulistin kanssa ehdittyämme jo ulos tähtisen taivaan alle, että Vasksin viulukonsertosta ei toivu koskaan, eikä pidäkään. Se jää sieluun elämään, pitää hereillä tässä päivässä ja auttaa näkemään valon ja pitämään siitä kiinni ihmiskuntaa ja luontoa aika ajoin piirittävän pimeän ja sekasorron keskellä. Valo on aina pimeää vahvempi voima, on Peteris Vasksin musiikin syvällinen viesti meille jokaiselle.
Kuuntele Vasksin viulukonsertto Gidon Kremerin tulkintana tästä Youtube-linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=KhvOyMH_XNY
Lainaa viulisti Gidon Kremerin levytyksenä: http://luettelo.helmet.fi/record=b1567104~S9*fin
aviulisti
ina
Pogostkina
vytyksenäKesä puhkesi täyteen lauluun ja loistoon kansainvälisen VocalEspoo 2016 -festivaalin sävelin kesäkuussa Espoon Tapiolassa. VocalEspoo- ja PianoEspoo-festivaalit järjestetään vuorovuosina Espoon kulttuurikeskuksessa ja lähitienoilla. Nämä festivaalit tarjoavat korkeatasoista ja monipuolista ohjelmaa monenikäisille ja -nälkäisille kuntalaisille, myös ilmaistilaisuuksia on aina mukana.
Ensimmäinen KuoroEspoo-festivaali kokosi laulukansaa Tapiolaan jo vuonna 1992. Festivaalin nimeksi muutettiin vuonna 2014 VocalEspoo, koska myös yhtye- ja muu laulumusiikki kuuluvat olennaisesti sen ohjelmistoon.
Synergiaa, parhaat suomalaiset kuorot ja yhtyeet ja maailmantähtiä
Kirjasto on kaikki vuodet kuulunut kulttuurikeskukseen kuin sen yhtenä jäsenenä. Sen kokoelmia, tiloja ja tietopalvelua onkin hyödynnetty paljon eri festivaalien yhteydessä. Myös festivaalin lauluesityksiä, mukavia makupaloja, on soinut kirjastoissa vuosien mittaan. On aina suuri ilo tutustua uuteen festivaaliohjelmaan ja tehdä näyttely sen ohjelmaa seuraten ja siitä vähän kauemmaskin edeten. Kulttuurin parissa toimiessa on lopputulos aina toimijoittensa määrää ja laatuakin upeampi. Synergia lisää panosten ja näin myös lopputuloksen valoa ja voimaa, olen huomannut. Tänä vuonna festivaalin taiteellisena johtajana hääri jo toista kertaa kuoronjohtaja Pasi Hyökki. Tänä vuonna jatkettiin siitä, mihin viime vuonna yhteisvoimin ja -tuumin päästiin. Huimin askelin on menty eteenpäin.
Tämä nuorekas, innostava ja korkeatasoinen festivaali on tuonut Suomeen parhaita kuoroja ja lauluyhtyeitä, myös ulkomaisia tähtiä kuten maailmankuulun amerikkalaisen lauluyhtyeen Take 6. Monet laulunystävät porukoineen ovat pitkin vuosia eläytyneet riemunkirjavaan kirjoon kuoro- ja yhtyemusiikkia Tapiolan tanhuvilla ja osin myös muualla Espoossa. Espoo on maineikkaiden, taitavien ja persoonallisten kuorojen kaupunki. Metsolan kantele soi ja helisee; ja kaiku ja maine ympäri maailmaa kiirii.
Avajaiskonsertti soi upouutta kuoromusiikkia, festivaalin kansainvälisen kuorokilpailun parhaita paloja
Festivaalia edelsi Kuorojen kevät -kuorokavalkadi Leppävaaran Sellosalissa. Sen tarkoitus oli virittää mieliä laulun hurmaan ja sykkeeseen. Dominante, Espoon Laulu, Espoon mieslaulajat, Candomino, Candomini, Juvenalia-kuoro ja Polyteknikkojen Kuoro lauloivat taitoaan ja iloaan ilmoille tässä railakkaassa tapahtumassa.
Festivaalin avajaiskonsertti oli korvia avaava, mieltä kieputtava ja inspiroiva, erilaisia uusia kuorosävellyksiä tulviva kavalkadi. Kuulin uusia tekstejä, myös metatekstejä, joiden viestiä piti aistia monin eri aistein ja keinoin. Perinteistä messutekstiä latinaksi oli sävelletty myös aivan uusiin kuosiin ja ulottuvuuksiin. Sävellykset ulottuivat gregoriaanissävyisestä laulusta, klassisista tunnelmista ja tunnekuohuista moderniin, monimuotoisesti ihmisääntä käyttävään lauluiloitteluun tai vakavampiin sisältöihin.
Kuulin kauniita melodioita, soivia ja dissonoivia harmonioita, näin aivan uusia koreografeja lavalla ja muotoja teoksissa. Teoksia kuorosävellyskilpailuun tuli yhteensä 127 pitkin Eurooppaa ja maailmaa, Australiasta asti. Sekakuorosarjassa jaettiin ensimmäinen palkinto kreikkalaiselle Antonis Anestisille ja suomalaiselle Cecilia Damströmille. Myös suomalainen Andrea Eklund palkittiin naiskuorosarjassa kolmannella palkinnolla.
Huippukuorot kisaavat leikkimielellä ja Atso Almilan ja Heli Laaksosen Aapine-teos
Parasta VocalEspoossa on haastaa itsensä uuteen, täysin arvaamattomaan teokseen, osallistua kilpailuun tai uuteen kurssiin. Suomen parhaitten nais- ja mieskuorojen kaksintaistelut olivat upeaa ja korkealentoista peliä. Mieskuorokisan voiton vei Ylioppilaskunnan Laulajat Polyteknikkojen Kuorosta yleisön äänestäessä 182-123. Naiskuorokisan voitti Naiskuoro KYN peitoten Philomelan äänin 222-165. Leikkimielistä, mutta samalla niin intomielisen totista, eleganttia kisailua.
Ilahduttava ja suurenmoinen tapaus tällä festarilla oli mielestäni turkulaisen huippukuoron Key Ensemblen johtajan Teemu HonkasenAtso Almilalta tilaama sävellys AapineHeli Laaksosen lounaismurteella kirjoitettuun Aapine-kirjaan eli hänen hulvattomiin runoihinsa. Teoksen esittivät Sellosalissa Tapiolan kuoro, festivaalin kuoroteoskurssilaiset ja Key Ensemble. Teos oli hauskasti ja nokkelasti sävelletty, esitys oli intoutunut ja leikkisä laulajajoukosta vuoron perään nousevine isoine aakkosineen. Teemu Honkanen johti sen innokkaasti ja hypellen kuin juuri lukemaan oppiva koulupoika. Hieno kokeilu ja mainio lopputulos.
Key Ensemble toi festivaalille myös Suomen ensiesityksen ihastuttavasta Rodion Stsedrinin (s. 1932) yhdeksänosaisesta kantaatista Sealed Angel (Sinetöity enkeli).
Taitava taiteellinen johtaja keksii yhdistää erilaisia tekstejä ja sävellyksiä, myös eri alojen taiteilijoita, taiteenlajeja, ilmaisukeinoja, "muka yhteen sopimattomia" tekijöitä tai aineksia; ja luo näin jotain aivan uutta ja ennen kokematonta. Sitä me kaikki aika ajoin kaipaamme ja saamme siitä uutta virtaa oman elämämme ympyrään. VocalEspoo-festivaalilla Aapine-teoksen esittäneet kuorot kävivät esittämässä teoksen festivaalin jälkeen myös presidentti Sauli Niinistölle ja rouva Jenni Haukiolle Naantalin Kultarannassa. Kulttuurivientiä mitä parhaimmillaan ja osuvimmillaan.
Lempeät, ranskalaiset requiemit ja loistava, luova Sanna Valvanne
Kuoroteoskurssilaiset pääsivät torstaina laulamaan kahta ranskalaista, koskettavaa requiemia, M. Durulefin ja G. Fauren, yhdessä Kampin laulun, solistien, urkurin ja E-Ensemblen kanssa. Tuo konsertti oli nimeltään mitä osuvimmin In Paradisum. Tuona iltana kaunis kesäilta leijui kuin taivaan purppurassa. Tapiolan kirkossa oli hyvä pysähtyä näiden tavallista lempeämpien, ajattomien ja sielua hyväilevien sielunmessujen ääreen. Kuunnella omia sydänääniään, sielun huokauksiaan ja sen kiitoksen aiheita.
Espoon oma loistava tähti laulumaailmassa on Sanna Valvanne, joka veti festivaalin aikana myös sellaisen Laula loistaen, luo leikkien -laulusession, jossa jokainen halukas pääsi kokeilemaan hänen mainioita metodejaan ja ohjelmistoaan. Hänen kurssilaistensa leiriviikko huipentui loppukonserttiin, jossa mukana loisti myös Sannan pitkäaikaisempia Sing & Shine Singers -ryhmäläisiä. Sanna on Tapiolan kuoron kasvatti. Sen jälkeen hän toimi Erkki Pohjolan työparina kuoron matkoilla ympäri maailmaa. Hän palaillee Suomeen lähiaikoina, New York kotikaupunkina vaihtunee Espooseen. Hän on valloittanut persoonallaan ja loistavalla ja tarttuvalla lauluinnollaan maailman jokaisen mantereen. Parantanut ja valaissut musiikin voimalla ison palan maailmaa. On suuri ilon aihe Espoolle ja lähikunnille saada hänet taas keskuuteemme. Sanna lupaa järjestää Laula loistaen, luo leikkien –kurssejaan kaikenikäisille, erilaisina versioina.
Tänä vuonna festivaalin ohjelma oli hyvin ansiokas ja lähestyi vokaalimusiikkia monesta, tärkeästä näkökulmasta. Se oli taidolla ja näkemyksellä tehty, sen tunneskaala ja liikkuma-alue olivat laajat. Oivallisesti ja järkevästi oli yhdistetty kaupungin parhaita musiikillisia voimia. Mm. In Paradisum -konsertti oli VocalEspoon ja Urkuyö ja Aarian yhteistyön onnistunut ja vaikuttava taidonnäyte. Espoo on vihreä, moni-ilmeinen, musisoiva ja aivan oiva laulu- ja kesäkaupunki. Laulaminen, varsinkin yhdessä muiden kanssa, on terveellistä ja lisää ikää ja terveitä, onnellisia vuosia. Niinpä Espoon Tapiolassa mitä luultavimmin lauletaan, loistetaan, luodaan ja leikitään vielä vuosisatoja ja vuosisatoja.
Vielä vinkki virkeään kesään:
Suomen suvi pursuaa musiikki- ja muiden taiteiden festivaaleja kauniin ja virkistävän luonnon keskellä. Kannattaa osallistua niihin! Siellä voi tavata tuttuja ja vielä tuntemattomia kesäkulkijoita ja heittäytyä kesän ja musiikin aurinkoisille aalloille.
Teksti: Rose Sirviö, musiikkikirjastolainen, music lover
******
Terveisiä-sarjan edelliset osat:
Terveisiä Latviasta: Peteris Vasksin viulukonsertto Distant Light
(31.5.2016)
Terveisiä W. A. Mozartilta: 2. viulukonsertto (20.5.2016)
Terveisiä Electrics-konsertista (11.3.2016)
Konsertissa Marzi ja Sinfonietta: Electrics (2.3.2016)
Mats Bergström: Substring bridge http://luettelo.helmet.fi/record=b1746294~S9*fin (sisältää Electric Counterpointin)