Helmet-kirjallisuuspalkinnon voittaja 2016 on Peter Sandström

Helmet-kirjallisuuspalkinnon vuoden 2016 voittaja on Peter Sandströmin Transparente blanche (suomeksi Valkea kuulas). Raati perusteli päätöstään näin:

”Peter Sandströmin Transparente blanche (suom. Valkea kuulas) on ruotsinkieliselle Pohjanmaalle sijoittuva kuvaus paluusta juurille, kirjaimellisesti omenapuiden juurille. Kasvutarinassa rakkaus on jokapäiväistä lämpöä, sanojen ja tekojen kautta välittyvää voimaa.

Sandströmin kerronta on kevyttä ja mietiskelevää, mausteena absurdiutta ja maagista realismia.  Kirjan nimi on erinomainen: se viittaa paitsi kertojan vanhempien omenatarhaan, myös tekstin ja elämän kuulauteen. Sekä tarinankerronta että kieli on hienovaraista. Outi Mennan suomennos tavoittaa kielen vivahteet.

Romaanin eri aikakerrostumat on nivottu luontevasti yhteen ja kerroksellinen, hieman sipulimainen rakenne avaa tarinaa vähitellen. Tekijä luottaa lukijaan.“

Sandström kertoo olevansa aidosti ja iloisesti yllättynyt voitosta, ja jo ehdokkuus toista kertaa järjestettävässä kilpailussa oli hyvä uutinen.

-Tämä on tietysti kunnia ja hieno asia!

Voittajakirja Transparente blanchen jälkeen Sandströmiltä on vastikään ilmestynyt uusikin kirja, Laudatur, ja seuraava on jo tekeillä. Se sisältää novelleja.

-Kirjoitan noin viitenä päivänä viikossa ja yritän pitää viikonloput vapaina. Aamupäivisin teen uutta tekstiä ja iltapäivällä luen, mitä olen kirjoittanut. Minulla on ollut tapana julkaista kirja joka toinen vuosi, joten sillä aikataululla seuraava olisi vuorossa kahden vuoden kuluttua. 

Tutkimusretkellä kirjastossa

Sandström on aina pitänyt paljon kirjastoista. Ensimmäisen kirjastokorttinsa hän hankki 7-vuotiaana kotikaupungistaan Uusikaarlepyystä Pohjanmaalta, ja sen jälkeen hän on hankkinut kirjastokortin jokaisella uudella paikkakunnalla, jonne hän on muuttanut. Turussa Sandström on asunut vuodesta 1989.

-Minusta on mukava jo pelkästään käydä kirjastossa ja tutkia, mitä siellä sattuu olemaan tarjolla. On hienoa löytää itselle entuudestaan tuntemattomia kirjailijoita. Suomalainen kirjasto on myös tasa-arvon kannalta hieno asia.

Sandström lukee paljon erilaista kaunokirjallisuutta runoudesta dekkareihin. Viime aikoina hän on lukenut esimerkiksi Gösta Ågrenin runoja, Leena Lehtolaista, Olli Jalosta, Raija Siekkistä ja ruotsalaista Klas Östergreniä.

Sandströmiä muiden kirjoittamien kirjojen lukeminen ei häiritse, kun oma kirja on tekeillä, päinvastoin.

-Lukeminen tukee luovaa prosessia. Luen koko ajan, mutta hyvin intensiivisessä työvaiheessa tuntuu joskus turvallisemmalta lukea englanniksi ja suomeksi, jolloin teksti ei vaikuta omaan kirjoittamiseen.

Kotimainen kirjallisuus voi hyvin

Sandström uskoo, että kotimaisen kirjallisuuden näkymät pysyvät valoisina.

-Uusia kirjailijoita, uusia ääniä tulee esiin jatkuvasti. Nuorten keskuudessa on erityisen paljon kiinnostusta alkaa kirjoittaa ja saada tekstejään julkaistua. Samaan aikaan vanhemmat ja kokeneemmat kirjailijat jatkavat työtään. Minusta tilanne on hyvin lupaava.

Sandström uskoo, että esitetyistä uhkakuvista huolimatta myös lukeminen pysyy arvossaan ja Suomi on lukijakansaa vielä 10 tai 20 vuoden kuluttua.

-Aaltoliikettä on aina, mutta kyllä lukeminen on suomalaiselle tulevaisuudessakin tärkeää ja luonteva tapa viettää aikaa. Suomalaiset ovat lukijakansaa.

Teksti: Iina Soininen

Kuva: Maria Grundvall