Jani Nieminen

Kirjailijan koko kuva

Istahdan Niemisen Janin kanssa aamukahville Pasilan asemalle. Uuden kirjan julkistamisrumba on käynnissä, toinen tapaaminen on heti tämän haastattelun jälkeen ja seuraavana aamuna on lähtö häämatkalle. Kiirettä pitää mutta juttua riittää eikä kiireen tuntu juurikaan välity.

Janin kanssa keskustellessa välähtää yhtäkkiä mieleen, että tämähän on tyypillinen renessanssi-ihminen. Kiinnostunut monesta ja lahjakas monessa. Hengästyttävään tahtiin hän kuvailee erilaisia tekemisiään ja intohimojaan. Jani pelasi jalkapalloa ja jääkiekkoa aina 20-vuotiaaksi asti, ja etenkin jalkapallo on vieläkin lähellä hänen sydäntään. Samoihin aikoihin hän kuului punk-bändiin ja teki sille sanoituksia. Opiskeluaikoina hän treenasi vakavissaan tennistä ja veti tennisryhmiä. Hän näytteli harrastajateatteriryhmissä ja näytteleminen olikin aikoinaan hänelle selkeästi tärkeämpää kuin kirjoittaminen. Myös elokuvat ja sarjakuvat kiinnostivat myös. Janin sarjakuvasuosikki oli ja on Aku Ankka - tuo niin monen muunkin suomalaisen rakastama surullisen hahmon ritari.

Voi olla, että saamme kiittää yksinomaan Janin nuoruusaikaisen punk-bändin hajoamista siitä, että hän alkoi suuntautua enemmän kirjoittamiseen ja että meillä on häneltä luettavana jo kolme runoteosta. Kun laulujen sanoituksia ei enää tarvinnut tehdä, halu kirjoittamiseen piti kanavoida uuteen paikkaan.

Ketkä kirjailijat ovat vaikuttaneet eniten sinuun?

Vanhoista suomalaisista tärkeimmät olivat Uuno Kailas, Saima Harmaja ja Katri Vala. Arto Mellerin Finlandia-palkittu Elävien kirjoissa kolahti ilmestyessään isosti, teoksen kautta tulin tutustuneeksi muuhunkin Mellerin tuotantoon. Pentti Saarikoskea luettiin jo lukion äidinkielentunneilla. Häneen samoin kuin Paavo Haavikkoon ja Sirkka Turkkaan palaan aina. Koko viime kesänkin luin Sirkka Turkan runoja. Myös Jouko Turkka oli yksi esikuvistani ja hänen romaaninsa Häpeä kannattaisi mielestäni jokaisen ihmisen lukea!

Joku vaikutus on ollut varmaan silläkin, että minulla oli lukioaikana kaverin kanssa kisa, kumpi lukee erikoisempaa kirjallisuutta. Kaveri luki Jaakko Fatalistin - koin, etten pysty nokittamaan millään, vielä silloin en ollut löytänyt Fernando Pessoaa. Kisa siis päättyi tappiooni, mutta olin tullut lukeneeksi suuren määrän erinomaista kirjallisuutta. Tappiosta huolimatta olin voittanut.
 

Onko sinulla jokin tai joitakin keskeisiä teemoja, joita olet halunnut käsitellä teoksissasi?Kyllähän kirjojeni taustalla vaikuttavat varhaislapsuuden meren läheisyys Uudessakaupungissa ja myöhempi, erilainen pohjalainen ympäristö. Erilainen niin maisemana kuin henkisestikin.

Monesti teoksissani olen kysellyt, millainen miehen pitää olla. Haluan pelata stereotypioilla ja pohtia, miten totta ne ovat. Se, että olin herkkä poika, oli haastavaa. Ollessani ala-asteella saatoin kertoa innoissani koulupäivästä äidilleni: "Äiti - en itkenyt tänään kuin kerran!" Ja tämä kulttuurissa, missä ihan pikkupojillekin on näihin asti tolkutettu, että miehet eivät itke.

Runoteoksissasi viljelet myös huumoria. Mitä ajattelet komiikasta?

Koomikkona olen tyypillinen synkkä koomikko. Elämässä on paljon ahdistusta mutta sitä voi helpottaa komiikan avulla. Mielestäni kahvi ja huumori ovat parasta mustana. Gösta Sundqvist on ollut minulle tärkeä esimerkki. Hänen musiikissaan sävel voi olla iloinen mutta sanoitus hyvinkin synkkä. Ehkä joihinkin runoihini voisi lisätä lukuohjeen lue rallatellen, Jani naurahtaa.

Mitä haluat sanoa sille, joka tarttuu runokokoelmiisi?

Kirjoittaessani pyrin dialogiin lukijan kanssa, haluan olla ymmärrettävä ja kohdata lukijan. Toivottavasti onnistun pyrkimyksessäni.

Annetaan lopuksi runon puhua.

kavaltaa kassan
saa potkut
pakenee tulevaa isyyttä
muuttaa yhteen miehen kanssa
joutuu vankilaan.

Isät meidän
sanokaa pojillenne:

kurkota kohti taivaita
potkaise käsistäsi pallo          leikkikentän ylle

Luota itseesi
ammu läheltä ylös
äläkä vastaa vihaan vihalla
älä pelkää sanoja
älä pelkää rakastaa.

Keep It Simple Stupid.           ja poika saunoo

Aamen.                                 sanoillaan itseään vihtoo


Teksti ja kuva:
Marjut Saloniemi
Espoon kaupunginkirjasto
Viestintä

Huom. Haastattelu tehty v. 2014 kokoelman "Meren poika, joen poika" ilmestyttyä. Juttu päivitetty lokakuussa 2016.