Kirjastolaisilla hyviä kokemuksia henkilöstösiirroista

Moni Helsingin kaupungin työntekijä lähti koronatilanteen kiristyessä rohkeasti vaihtotöihin sinne, missä apua eniten kaivattiin. Tuija Luotolan oma tuttu ja tärkeältä tuntuva kirjastotyö väheni ja hän lähti auttamaan vanhuksia. Tietotekniikkavirkailija Mika Odellin halu auttaa vei hänet täysin uudenlaista osaamista vaativaan tartunnanjäljitykseen. Molemmat ovat viihtyneet vaihtotyössään koko kevään.

Kirjastosta vanhuspalveluun

Erikoiskirjastovirkailija Tuija Luotola siirtyi Töölön kirjastosta Pohjois-Haagan palvelukeskukseen apuohjaajaksi heti itsenäisyyspäivän jälkeen kirjastojen palvelurajoitusten alettua. Luotolan vaihtopestiä Hopeatien terapiatiimissä on jatkettu kuukausi kerrallaan, tällä hetkellä huhtikuun loppuun. Luotola suosittelee vaihtoa kaikille, joille se on oman työn puolesta mahdollista ja joilla on vähänkin kiinnostusta nähdä muutakin työtä kuin omaa vakiohommaa.

Koska Luotolalla ei ole sosiaali- ja terveysalan koulutusta, hän ei tee varsinaista hoitotyötä, vaan esimerkiksi ulkoiluttaa iäkkäitä asukkaita. Hän auttaa hoitajia ruoan jakelussa, roskien viemisessä, sänkyjen petaamisessa tai tilauslistojen mapittamisessa sen mukaan missä apua tarvitaan. 

Oma ammattitaito monipuoliseen käyttöön 

Luotola on käyttänyt kirjallisuuden tuntemustaan vaihtotyössään hyödyksi monin tavoin. Hän on esimerkiksi järjestänyt kellariin säilötyistä kirjaläjistä ja sekalaisista lahjakirjoista kunnollisen kirjahyllyn palvelutalon asukkaiden iloksi. 

– Asukkaat toivovat joskus, että etsin heille jotain tiettyä genreä luettavaksi, vaikkapa perheestä kertovia romaaneja. Joku haluaa ylipäänsä vain keskustella kirjallisuudesta, toinen kysyy lukuvinkkejä. Luen ääneen Hesaria, Raamattua tai mitä vain asukas haluaa.

Uutta näkökulmaa omaan alaan

Jotkut palvelukeskuksen asukkaista ovat olleet kiinnostuneita myös kirjaston erilaisista palveluista sekä e-kirjoista ja äänikirjoista. Digikirjastoa suositellaan nykyisin innokkaasti vanhuksille, mutta Luotola on uudessa pestissään huomannut, että vanhusten digiloikassa on muitakin haasteita kuin ensimmäisenä mieleen tulevat. 

– Kirjastossa ajattelin, että suurin este on laitteen tai taitojen puute. Mutta itse asiassa vanhusten muistiongelmat ovat suuri syy siihen, että oppiminen ei onnistu. Perinteinen kirja on monen mielestä paras, jos vaan näkökyky riittää lukemiseen.

Hyvä mahdollisuus tutustua uuteen

Tuija Luotola on ollut tyytyväinen vaihtoon ja mahdollisuuteen päästä kurkistamaan aivan eri alaan. 

– Olen ollut kirjastotyössä yli 20 vuotta, ja se tuntuu edelleen tärkeältä ja omalta alalta. Mutta jos pitäisi tehdä jotain muuta työtä, niin tämän vaihtokokemuksen ansiosta voisin harkita myös sote-alaa. Koulutus vain puuttuu. Työ palvelukeskuksessa on samalla lailla asiakaspalvelua ja ihmisten kohtaamista kuin kirjastotyökin.

– Avoin suhtautuminen, oppimishalu ja asiakaspalveluhenkisyys ovat vaihdossa tärkeitä. Ja tässähän on se todella hyvä puoli, ettei vaihto ole lopullinen. Omaan työhön pääsee palaamaan. Tai jos innostuukin uudesta alasta, niin sittenpä on jo jonkin verran kokemusta.

Mahdollisuus auttaa herätti kiinnostuksen

Tietotekniikkavirkailija Mika Odell Kontulan kirjastosta innostui heti, kun esihenkilö joulukuun alussa kysyi hänen kiinnostuksestaan vaihtotyöhön, vaikka ei kunnolla edes tiennyt mihin lupautui. 

– Ajattelin, että jos kirjastopalveluita ajetaan hetkellisesti alas, haluan auttaa parhaan kykyni mukaan koronan selätyksessä. Pieni seikkailija minussa tahtoi syöksyä rohkeasti uusia haasteita kohti, enkä ole katunut sitä päätöstä päivääkään. 

Kirjastosta koronajahtiin

Vakinaisessa työssä Kontulan kirjastossa Mika Odellin vastuulle kuuluu asiakaspalvelua, tietoteknisten laitteiden ylläpitoa ja it-tukea, mutta nyt hän jäljittää koronaa Helsingin kaupungin epidemiologisessa yksikössä Kallion virastotalossa.

Odell ottaa yhteyttä positiivisen tuloksen saaneisiin ja selvittää mahdollisimman tarkasti keitä he ovat tavanneet, milloin ja miten. Sen jälkeen hän kartoittaa altistuneita, asettaa karanteeneja, täyttää lomakkeita, toimii epävirallisena it-tukena ja viihtyy hyvin.

Jäljitys ei ole arkojen hommaa

Odell sai alkuun viikon perehdytyksen ja sen jälkeen lisäkoulutusta niin, että hän osaa nyt periaatteessa kaikki työt yksikössä. 

– Kaikesta perehdytyksestä huolimatta alkuun tuli tehtyä virheitä, koska tämän työn oppii vain tekemällä. Mutta onneksi tässä hommassa on todella hankala mennä kokonaan metsään, koska moni henkilö käy kirjaukseni läpi ennen ja jälkeen. Virheet huomataan nopeasti ja saadaan korjattua.

– Tietysti jos on arka, eikä tykkää puhua ihmisille, niin tämä työ voi olla todella kuormittavaa. Mutta sosiaalisille ja uteliaille ihmisille tämä on mitä loistavin paikka. 

– Koen työpanokseni menevän vallitsevassa tilanteessa parempaan käyttöön täällä kuin kirjastossa. Voin lämpimästi suositella tätä muillekin, sanoo Odell, jonka koronatyöt jatkuvat edelleen tarpeen mukaan kuukausi kerrallaan.

Kuvatekstit:

Erikoiskirjastovirkailija Tuija Luotola auttaa Pohjois-Haagan palvelukeskuksen hoitajia esimerkiksi jakamalla aamupalaa asukkaille.

Tietotekniikkavirkailija Mika Odell on ollut iloinen voidessaan auttaa koronajäljityksessä, kun kirjastot ovat olleet vain rajoitetusti auki.