Ei ihan tavallinen suomalainen säveltäjä

Nopea arvausleikki. Kyseessä on suomalainen säveltäjä, joka on säveltänyt 17 sinfoniaa alle kahdessakymmenessä vuodessa ja jonka kaikki sinfoniat uusinta lukuun ottamatta on myös levytetty. Ei, kyseessä ei ole Leif Segerstam, jonka sinfonia nro 307 kantaesitettiin joulukuussa 2016. Hän voittaa määrässä kenet tahansa maailmassa, mutta levytyksiä on suhteellisen vähän. Kaikki eivät myöskään ole sitä mieltä, että Segerstamin ”vapaapulsatiiviset” teokset – edes sinfonioiksi nimetyt – ovat sävellyksiä sanan perinteisessä mielessä, vaan enemmänkin esitysohjeita vapaalle improvisoinnille.

Kyseessä ei myöskään ole Erik Fordell, toinen hyvin monien sinfonioiden luojana tunnettu kokkolalainen säveltäjä. Hän saavutti kyllä kunnioitettavan 44 sinfonian rajapyykin, mutta yhtään niistä ei ole levytetty ja Fordell on jäänyt säveltäjänä käytännössä tuntemattomaksi suurimmalle osalle suomalaisista. Sama kohtalo olisi voinut olla Harkovassa vuonna 1937 syntyneellä Fridrich Brukilla, joka emigroitui vuonna 1974 Suomeen ja on tehnyt pääosan elämäntyöstään täällä. Mutta ei ollut, koska Bruk ei ollutkaan ihan tavallinen suomalainen säveltäjä.

Fridrich Bruk on ollut säveltäjänä hyvin monipuolinen, eikä hän ole nyrpistellyt nenäänsä minkään teoslajin kohdalla. Hän on säveltänyt paljon pedagogista aineistoa eri-ikäisille, lastenlauluja sekä iskelmiä, joista neljä on saavuttanut niin suuren kansansuosion, että ovat päässeet Suuren toivelaulukirjan osaksi: Soi maininki hiljainen (nro 15), Tähtiin kirjoitettu (nro 17), Mustarastas (nro 20) ja Jäit vierellein (nro 23).

Bruk 07.jpg

Tässä on kuitenkin tarkoitukseni luoda pikavilkaisu Brukin mittavaan sinfoniasykliin, joka vuoden 2016 aikana on siis kasvanut jo 17 teoksen mittaiseksi. Brukille sinfonia on toisaalta perinteinen, laaja sävellysmuoto, toisaalta alusta sekä vaihteleville esityskokoonpanoille että ”ohjelmallisille” ajatuksille. Monille sinfonioistaan Bruk on antanut myös erisnimen, jonka tarkoituksena lienee synnyttää kuulijassa mielikuvia tai sitten yksinkertaisesti kuvata sanoin sitä, minkä säveltäjä on musiikiksi muuntanut. Kokonaiskuvan saamiseksi seuraavassa taulukko Brukin sinfonioista sävellysvuosineen, esityskokoonpanoineen, erisnimineen ja omistuksineen.

Sinfonia nro 1

1998

Orkesteri ja pasuunasoolo

Instrumentaaliversio baritonille ja orkesterille sävelletystä teoksesta Pyynikki Viljo Kajavan tekstii

Sinfonia nro 2

1999

Orkesteri ja pianosoolo

Sinfonia nro 3

Artist Chagall

Taiteilija Chagall

2000

Tenori ja orkesteri

Osat: 1. Vitebskin kuvia, 2. Bellan kuolema, 3. Uudestisyntyminen.

Sinfonia nro 4

Carelia

2001

Sopraano, basso ja orkesteri

Säveltäjä Roine Raition muistolle. Osat: 1. Äänisjärvi, 2 Kanteleen luominen, 3. Aunuksen aamu.

Sinfonia nro 5

Juutalaisessa vireessä – In the jewish mode – Mit a jiddische nign

2002

Orkesteri

Osat: Freilachs, 2. Hassidick, 3. Scher

Sinfonia nro 6

Muuttolinnut

Bird of passage

2001/

2006

Käyrätorvi, tuuba ja orkesteri.

Osat: 1. Susi, 2. Rannikon ääni, 3. Muuttolinnut. RSO:n tilausteos, omistettu Helena Hiilivirralle

Sinfonia nro 7

Tarinoita Pohjolasta

Tales from the North

2006

Orkesteri

Osat: 1. Aino-taru, 2. Kullervon kirous, 3. Sammon ryöstö

Sinfonia nro 8

Tampere

2007

Orkesteri

Sinfonia nro 9

Suomalaisessa vireessä

In the Finnish mode

2008-2009

Orkesteri

Osat: 1. Miehikkälä (Miehikkälän piirileikkejä), 2. Vehkalahti (Vehkalahden lemmentanssi), 3. Virolahti (Juhlapäivä Virolahdella)

Sinfonia nro 10

Klezmorim II

2010

Soolosoittimet ja jousiorkesteri

Osat: 1. Ahava rabo, 2. Klezmorim. Omistettu Moshe Beregovskyn muistolle.

Sinfonia nro 11

Maailmankaikkeus

The Universe

2010-2011

Orkesteri

Omistettu Timothy L. Jacksonille.

Sinfonia nro 12

Turtolan tähti

Turtola’s Star

2011

Orkesteri.

Osat: 1. Jatkosota 1941 Karjala, 2. Metsätuuli. Omistettu Jussi Turtolalle.

Sinfonia nro 13

Artist Malevich

2014

Orkesteri

Osat: 1. Kazimir, 2. Kaksi neliötä: musta ja punainen (1915), 3. Vallankumous.

Sinfonia nro 14

Huuto – The Scream

2014-2015

Orkesteri

Sävellyksen perustana on Edvard Muchin taulu.

Sinfonia nro 15

Peilikuvia - Reflections

2015

Orkesteri

Omistettu Martti Turtolalle.

Sinfonia nro 16

Dnipro – The River Dnieper

2016

Orkesteri

Osat: 1. Keskeytetty laulelma, 2. Chernobylin tarina, 3. Dnipro, 4. Myrsky ja kirkastus

Sinfonia nro 17

Joy of Life

2016

Piano ja orkesteri

Konsertto-sinfonia. Osat: 1. Attempts, 2. Sorrow, 3. Strength. Omistettu pianisti Heejung Kangille.

Tarkoitukseni ei ole tässä edes yrittää esitellä näitä teoksia musiikillisesti, siihen minulla ei ole riittävästi osaamista ja sen voi jokainen tehdä omin päinkin. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että vaikka sinfoniat ovat syntyneet suhteellisen lyhyen ajanjakson aikana (18 vuotta), niiden musiikillinen kieli on varsin vaihtelevaa. Tällainen tyylillinen sitoutumattomuus on nähdäkseni muutenkin Fridrich Brukin musiikille ominaista. Hän ei ole halunnut leimautua jonkin tietyn tyylin edustajaksi, eikä häntä väkisinkään ole sellaiseksi helppoa määritellä. Bruk on kaikissa tyylilajeissaan silti kovan luokan ammattilainen.

Aivan poikkeuksellista on Brukin sinfonioiden julkaiseminen äänitteinä. Selityksenä ei valitettavasti ole minkään levy-yhtiön tai muun taustatoimijan kulttuuritahto, vaan säveltäjän realistinen näkemys taidemusiikin markkinoista Suomessa ja maailmalla. Bruk on ymmärtänyt, että jos hän haluaa kuulla sinfoniansa esitettyinä, asia on hoidettava itse, eikä jäätävä odottamaan ihmettä. Täysin epäsuomalaiseen tapaan Bruk on organisoinut sinfonioidensa levytykset – kuten monien muittenkin teostensa – itse. Edelleen hyvin epäsuomalaiseen tapaan hän on vastannut myös äänitysten paketoinnista ja markkinoinnista. Monen suomalaisen musiikkikirjaston sisäänostajan muistissa ovat varmasti Fridrich Brukin myyntisoitot, joiden seurauksena näitä levyjä löytyy taatusti useammasta kokoelmasta kuin niitä ilman soittoja olisi löytynyt.

Bruk 06.jpg

On ennenaikaista arvioida Fridrich Brukin sävellystuotantoa, kun säveltäjä on edelleen täydessä luomisvireessä ja saatamme vuonna 2020 nähdä vaikka sinfonian nro 20 levyllä ja kuunnella sen omin korvin. Silti voi jo nyt sanoa, että Brukin sykli on Suomen oloissa ainutlaatuinen. Ei siksi, että sinfonioita on niin monta vaan siksi, että koko tähän laajaan sykliin voi jokainen kiinnostunut omakohtaisesti tutustua. Minusta Fridrich Bruk on esimerkillään näyttänyt, ettei nykysäveltäjän ole pakko jäädä penseän ulkomaailman armoille. On selvää, että tällaiseen luomis- ja julkaisuaktiivisuuteen tarvitaan aivan erityislaatuinen persoonallisuus, eikä useimmista säveltäjistä sellaiseen yksinkertaisesti ole. Tämän jälkeen on kuitenkin mahdotonta väittää, ettei monienkaan sinfonioiden omakustantaminen ole mahdollista.

Olen vahvasti sitä mieltä, että pelkästään konserttiohjelmistojen puitteisiin jäävä nykymusiikki ei kykene valloittamaan kaikkia niitä kuulijoita, jotka olisivat valloitettavissa. Ilman levytyksiä eli mahdollisuutta palata teokseen ajasta ja paikasta riippumatta moni hienokin sävellys jää lyhyeksi ilotulitteeksi, joka pian käpertyy riviksi säveltäjän teosluettelossa ja tiedostoksi Music Finlandin arkistossa. Tarvitaan eläviä esityksiä, mutta vasta levytys antaa sävellykselle mahdollisuuden näyttää koko potentiaalinsa. En usko, että Fridrich Bruk on tehnyt levytyksillään taloudellista tulosta, mutta ainakin hän on varmistanut, ettei jaa Erik Fordellin kohtaloa. Minusta se on optimistinen, valoisa ajatus ja ansaitsee kumarruksen.

Teksti: Heikki Poroila

Linkit Helmet-kokoelman Fridrich Bruk -sinfonialevytyksiin:

Sinfoniat 1 & 2

Sinfonia 3

Sinfoniat 4 & 5

Sinfoniat 6 & 7 (tässä myös 1 & 2)

Sinfoniat 8 & 9

Sinfonia 10

Sinfonia 11

Sinfonia 12

Sinfoniat 13, 14, 15 & 16

 *****************

HPKeravalla

Suomalaisen musiikkikirjastotyön grand old man Heikki Poroila käsittelee juttusarjassaan musiikkia eri näkökulmista.

Sarjan aiemmat osat:

Erkki Melartinin elämäntyö kansien välissä  (15.2.2017)

Retuperältä kajastaa ja kajahtaa taas  (16.1.2017)

Islantilaista melankoliaa : Ólafur Arnalds (10.11.2016)

Hyvää musikkia, mutta vaikea luokitella : Karuna: Tuulispää (13.9.2016)

Onnistuu se ilman kitaraakin : Tom Odell (28.7.2016)

Jazz from Zappa : Geoff Wills: Zappa and jazz : did it really smell funny, Frank (21.7.2016)

Esiin pianon takaa : Timo Alakotila & piano (14.7.2016)

Äänitepiratismi: liian lyhyt oppimäärä : Stephen Witt: How music got free (7.7.2016)

Pelkistettyä musiikkitodellisuutta : Henrik Schwarz & Tokyo Secret Orchestra: Instruments (1.7.2016)

Ennen kuulematonta Melartinia : Traumgesicht, Marjatta, Sininen helmi (6.6.2016)

Blackmore's Night : Ritchie Blackmoren uusimmat seikkailut (28.4.2016)

Tryffelihymnin perässä : The Peärls Before Swïne Experience: Swïne Live! (23.3.2016)

Uutta ikivanhaa Zappaa : Frank Zappa: 200 Motels The Suites (19.2.2016)

Sinä ihana, sensitiva Jean Sibelius!  Päiväkirja 1909-1944 (4.2.2016)

Kaustinen meets Pekka Pohjola : Juha Kujanpään Kivenpyörittäjä ja Kultasiipi (25.1.2016)