Vinyyliuutuuksia Kirjasto 10:ssä

Helmetin vinyyliuutuuksia marraskuussa 2016

Kirjastosta löytyy uusia, mielenkiintoisia musiikkiäänitteitä myös muissa formaateissa kuin CD-levyinä. Tähän juttusarjaan valitsemme Helmet-kokoelmasta kuukausittain kymmenen huomionarvoista julkaisua, jotka ovat saatavana ainoastaan vinyylinä tai kasettina. Tallenteen nimestä pääset varaamaan levyn.

kannet_juttu2.jpg

ERKKI KURENNIEMI & CIRCLE: Rakkaus tulessa

Erkki Kurenniemi on tunnettu elektronisen musiikin suomalaisena pioneerina jo 1960-luvun alusta. Tällä levyllä hän ei kuitenkaan vaikuta tuossa roolissa, vaan lähinnä jonkinlaisena ajattelijana tai spoken word -artistina. Tätä tosin tahtomattaan, sillä hänellä vain on ollut tapana dokumentoida ajatuksiaan ja päivän tapahtumia nauhuriin jo 70-luvulta lähtien. Circlen jätkät taas ovat jammailleet jo pari vuosikymmentä, ja tässä onkin yhdistettynä Kurenniemen juttuja päiväykseltä 11.1.1972 ja Circlen jameja nauhoitettuna 16.5.1999. En tiedä, kuinka paljon näitä Kurenniemen äänitteitä on mahdollisesti pilkottu vai onko ollenkaan. Ei ainakaan kovin huomattavalla tavalla. Mutta välillä jorinat sopivat hämmästyttävän hyvin musiikkiin jopa nuotin äänenkorkeuden ja pituuden tarkkuudella. Erkillä onkin välillä jotenkin laulava nuotti puheessaan, mikä sopii erinomaisesti musiikin päälle. Siitä syystä levyn kuuntelu on jonkinlaisen satunnaisen magiikan taikaa, mitä tietysti hyvät jamit aina ovat. Sekä jutut että musiikki ovat myös mielenkiintoista materiaalia, eli koko homma toimii monella tasolla ällistyttävän hyvin.

LAZERCROTCH: Lazercrotch

Lazercrotch on Amerikkalainen elektronisen musiikin tuottaja, joka edustamansa skweee-tyylisuunnankin puitteissa tekee poikkeuksellisen pelkistettyä jälkeä. Musiikki voi olla jopa brutaalin kuuloista mutta erittäin vaikuttavaa. Pelkistämisen seurauksena on jäljelle jääneille äänille päästy antamaan todellista painoarvoa. Myös arabikuvioiden ystävät voivat löytää tästä hupia, vaikkei tämä mihinkään maailmanmusiikkiosastolle täysin taivukaan.

BEEM: Sings with hands

Myös ruotsalainen Beem edustaa skweeetä mutta hieman eri vinkkelistä lähestyen. Hänellä on enemmän 80-luvun boogien näkökulmasta lähestytty tätä elektronista pelkistämistä. Melodioita ja tarttuvia elementtejä löytyy, mutta silti levyssä on tarpeeksi painoarvoa ollakseen pienimuotoinen klassikko.

YÖT: Bitch bender

Helsinkiläiskvartetti YÖT täräytti maailmanlopun vuoden 2012 käyntiin tällä mini-LP:llään, joka varmasti yllätti monet yleiselektronisen musiikin ystävät. Levyn kansi on poikkeuksellisen tyly – jonkinlainen puoliksi nyljetty aasin pää, joka näyttää irvistelevän. Kansi asettaa kuitenkin mielestäni hienosti tunnelman kohdalleen synkähköksi ja vääristyneeksi. Levyn musiikki sisältää suorastaan tuhlaillen nasevia elementtejä, jotka tulevat ja menevät tiukkojen biittien ja tukevien bassolinjojen päälle.

COLA BOYS: Cola Boys

Cola Boys on kahden rämäpään muodostama punkrockyhtye. Tätä ei ole ilmiselvästi nauhoitettu Finnvoxilla, mikä on varmasti taloudellinen mutta myös esteettinen valinta. Tämä ei silti tarkoita, että levy olisi täysin rupista ja melodiatonta möykkää, sillä kyllä täältä oikeat kappaleet nousevat esiin. Tästä levystä myös huokuu tietynlainen välinpitämättömyys, jolle jostain syystä sydämeni sykkii usein.

SASHASH ULZ: Nighthouse

Ilmeisesti Petroskoista kotoisin olevan Sashash Ulzin musiikki tällä levyllä on täynnä elektronisia suhinantäytteisiä pehmeitä saundeja, jotka tuon tuostakin antautuvat rauhoittaville melodioille kiireettömän kuuloisesti. Välillä jonkinlaisia rytmejäkin tulee esille, mutta enimmäkseen niiden ei anneta meininkiä kahlita.

ANAALIVAIHE: Kolme tutkielmaa nälästä

Mystinen jamiyhtye, jossa vaikuttaa ainakin Imatran Voimasta tuttu ja Randy Barracudanakin tunnettu Perttu Häkkinen. Anaalivaihe edustaa ainakin hänen tuotannossaan erittäin vapaasti soljuvaa kosmista muljuttelua, jossa kuuluu syntikoiden ja rytmikoneiden lisäksi myös kitaroita (tai kitaroilta kuulostavia syntikoita) ja yleistä suhinaa. Homma ei silti sorru löysän jammailun puolelle vaan pysyy kasassa jatkuvasti kehittyvänä.

PELKKÄ VÄLIVIIVA: Pelkkä Väliviiva

Virkistävän rajallinen rummut + kitara -yhdistelmä on vangitseva varsinkin keikoilla, mutta silti tämä levy on onnistuneesti taltioinut sen miltä bändi ainakin tuolloin kuulosti. Yleensä tämänkaltaisella kokoonpanolla on tehty jotain bluespohjaista runttausta, mutta tämä on suht herkkää, välillä jopa folkahtavaa “popmusaa”. Jefferson Airplanen eka levy tulee joistain kappaleista etäisesti mieleen, vaikken usko että kundit ovat tuollaista kyllä tavoitelleet. Tässä bändissä soittavat muuten Sur-Rur:ista sekä Sister Flo:sta tutut jätkät. Kumpaakaan bändiä ei kirjoittaja ole koskaan kuunnellut, joten vaikea sanoa miltä tämä bändi kuulostaa niihin verrattuna.

O SAMULI A: Part man, part Bartman EP

O Samuli A on elektronisen musiikin veteraani, joka on tehnyt tätä juttuaan jo ilmeisesti vuodesta 1998 lähtien. Tällä levyllä kuuluu vaikutteita esimerkiksi 80-luvun dancehall-rytmeistä. Voisikin sanoa että tämä levy on dancehallia niille, jotka eivät välttämättä muuten sellaisesta pidä. Elementtejä löytyy hyvin vähän, ja kaikki saundit ovat vain muutamalla bitillä varustettuja. Tämä levy on Samulin ns. Green Label Series -trilogian ensimmäinen osa.

MIKA TAANILA: Stimulus progression

Elokuvantekijänä tunnetummaksi tullut Mika Taanila on tehnyt musiikkia jo 80-luvun alusta asti. Tällä 2014 julkaistulla levyllä liikutaan ennen kartoittamatta jääneiden urbaanien äänimaisemien jäljillä. Levy on äänitetty 2012 syksyllä helsinkiläisissä kauppakeskuksissa sekä ravintoloissa, joissa yleisen hälinän taustalla on kuultavissa noissa tiloissa tuolloin soinutta kevyttä ja neutraalia muzak-taustamusiikkia.

Teksti: Toni Korpi

Kuva: Toni Kursu

Sarjan aiemmat osat:

Helmetin vinyyliuutuuksia lokakuussa 2016