Hyvän mielen kirjat

Millaista kirjaa kirjastonhoitaja suosittelee, jos asiakas haluaa lukea jotain kohottavaa? Paloheinän kirjaston kirjastonhoitaja Annika Ilmola johdattaisi hyvää kevyttä kirjallisuutta hakevat asiakkaansa ensimmäiseksi mieltymyksistä riippuen joko romantiikkaosastolle tai suomalaisten humoristien pariin: esimerkiksi Sinikka ja Tiina Nopola, Heikki Luoma, Tuomas Kyrö ja Arto Paasilinna ovat suosittuja.

Hauskuus tai kirjan jättämä hyvä mieli ovat tietenkin makuasioita. Varsinkin kirjan mainostaminen hauskaksi on aina hieman arpapeliä. Ilmola itse on synkähkön kirjallisuuden ystävä, mutta hän pitää hauskoina kirjoja, joissa on kielellistä kikkailua ja monitasoisuutta.

– Brittihuumori on usein syvällistä ja monimutkaistakin, ja yleensä täytyy olla jonkin verran pohjatietoja, että se naurattaa.

Kotimaisista kirjailijoista Ilmola nostaa esiin Anna-Leena Härkösen ja Miika Nousiaisen.

– Härkösen kolumnikokoelmat naurattavat takuulla, ja Vadelmavenepakolaisen jutut huvittivat niin, että junassa lukiessa nolotti.

Ihmisluontoon liittyvät oivallukset ja koomiset piirteet huvittavat, koska ne voi tunnistaa ympäriltään – tai itsestään. Myös äärimmäinen liioittelu ja arkisten asioiden vyöryttäminen mielettömiin mittasuhteisiin on komiikan rakennusmateriaalia.

Myös surullinen kirja voi kohottaa mielialaa

Kirjasta voi jäädä päällimmäiseksi hyvä mieli, vaikka siinä käsiteltäisiin surullisia tai vaikeita asioita. Oleellista on toivon ja oikeudenmukaisuuden tunne kirjan päättyessä.

– Positiivisessa kirjassa täytyy aina olla jollain tavalla onnellinen loppu, muutos hyvään suuntaan tai onnistuminen. Jotta aivot lopettavat prosessoinnin, tarvitaan tyydyttävä loppuratkaisu, jonka lukija pystyy hyväksymään.

Fantasiahyllystä löytyy usein hyviä vaihtoehtoja, samoin nuorten- ja lastenkirjoista.

– Esimerkiksi Burnettin Salaisesta puutarhasta tai Alcottin Pikku naisista jää seesteinen ja hyvä tunne. Näillä kirjoilla ei ole ikärajaa. Aikuisena vain kiinnittää huomiota eri asioihin kuin lapsena. Siitä tunnistaakin usein hyvän kirjan: siinä on monta tasoa, eri hahmoihin voi samastua ja kirjasta löytää eri lukukerroilla uusia ulottuvuuksia.

Ilmola uskoo, että klassikoissa ja esimerkiksi 50-luvun kirjallisuudessa on keskimääräistä enemmän toiveikkaita teemoja.

– Sotien jälkeen haettiin idylliä, keveyttä ja onnellisuutta, jotta puute ja pula unohtuisivat. Ongelmat olivat arkisia, ja ne selvitettiin hymyssä suin.

Annika Ilmola suosittelee

Jane Austenin tuotanto. Austenin kirjoissa tarkastellaan ihmisluonnon pikkumaisuuksia, ja niissä on aina hyvä loppu.
Jalmari Finne: Kiljusen herrasväki. Tuttuihin ympäristöihin sijoittuviin tapahtumiin on helppo samastua, mutta touhu on niin älytöntä, että se menee täysin överiksi. En usko, että Kiljusia on alun perin kirjoitettu lapsille.
Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti. Ei köykäistä höttöä vaan hyvää viihdettä, jossa on tarkkoja kuvailuja ja oivalluksia. Vanhapiikasiskosten elämää kuvailtiin niin hyvin, että suorastaan näin edessäni huoneet, joissa he asuivat.
Heikki Luoma: Vain muutaman huijarin tähden. Hyvää huumoria maalaisromantiikan ja koijailun ystäville.
Nicholas Sparks: Kuuntele vain muistojasi (The Notebook). Tämä sisältää dramaattisia tapahtumia ja suruakin, mutta lopulta siitä kuitenkin jää hyvä mieli.
Colm Toibinin novellikokoelmat. Amerikkalaista huumoria, jonka kärki kohdistuu ihmisten tarpeeseen näyttää hyvältä ulospäin.
Mark Twain: Huckleberry Finn ja Tom Sawyer. Nämä sopivat reissuromantiikan ystäville.