Kirjaveivi: Jakso 12. Soturikissat (podcastin tekstiversio)

Kirjaveivi on Helmet-kirjaston podcast.

Kirjaveivi-podcastin jakso 12. Soturikissat

Puhujat: Olga ja Eeva Oodista.

Tunnusmusiikki.

OLGA: Hei kaikille, tervetuloa HelMet kirjastojen kirja-podcastin pariin. Minä Olga olen täällä Oodin studioissa juttelemassa Eevan kanssa soturikissoista. Tervetuloa Eeva.

EEVA: Kiitos, kiitos.

OLGA: Joo, me jutellaan tänään soturikissoista, kirjoista, kirjojen synnystä, tapahtumista ja siitä, et kuka ihme on Erin Hunter.

EEVA: Siinäpä savottaa tälle päivälle.

OLGA: Kyllä. No niin, mikäs on sun suhteesi näihin Soturikissa kirjoihin?

EEVA: Pitäiskö mun ensin kertoo vähän et mistä on kyse?

OLGA: Se on hyvä idea.

EEVA: Varmaan aika monet kuulijat ei ehkä tiedä, et mikä tää Soturikissa, mitä nää Soturikissat on. Mut siis kaikessa lyhykäisyydessään, kyseessä on tämmönen lasten ja nuorten fantasiasarja joka, nimestäkin voi jo päätellä, niin kertoo tämmösistä kissoista. Jotka on myös sotureita ja ne elelee tuolla jossain metsässä ja villissä luonnossa. Ja sitten on kaikenlaista taistelua ja suhdedraamaa ja muuta. Ja itse tosiaan näin aikuisena en oo ehkä sitä suurinta kohderyhmää, mutta mä oon työnpuolesta jonkun verran tutustunut sarjaan ja lukenut muutamia kirjoja siitä sarjasta.

OLGA: Joo, oon nähny ku moni käy tuolta hyllyistä niitä lainaamassa ja tuntuu, että ne hyllyt on koko ajan tyhjinä muutenkin. Niistä kyllä selkeästi tykätään paljon, näistä Soturikissa kirjoista.

EEVA: Joo, niitähän on tosiaan suomeksi ilmestyny muistaakseni yli 40 kirjaa ja se määrä kasvaa varmaan useita kirjoja ilmestyy joka vuosi suomeksi. Ja alkukielellä eli englanniksi, itse asiassa tänään googlasin, niin yli 80 kirjaa ja käsittääkseni sarja myös jatkuu edelleen. Eli uutta kamaa kirjoitetaan koko ajan.

OLGA: Eli jos nyt alkaa lukemaan sitä, niin siinä on kyllä luettavaa pitkäks aikaa, että peukut tälle.

EEVA: Joo, mutta tiedän myös paljon lapsia, jotka on lukeneet ne kaikki. Osan jopa useita kertoja ja odottavat odottavat hirveellä innolla aina sitä seuraavan osan ilmestymistä.

OLGA: Vau. Mitenköhän näitä pystytään kirjoittamaan näin paljon. Ku jos sä kirjotat monta, siis niitähän ilmestyy monta vuodessa, niin kuinka ihmeessä yksi ja sama ihminen sitä voi kirjoittaa tätä sarjaa sillai, et niit on ilmestyny jo 80?

EEVA: Itse asiassa täs on semmonen salaisuus, julkinen salaisuus, että tää kirjailijan nimi on siis Erin Hunter. Mutta tän kirjailijan nimen takana on itseasiassa useita kirjoittajia ja tää Erin Hunter on siis vaan salanimi. Ja mä en oo itseasias ihan täysin kartalla, että kuinka monta ihmistä siellä on taustalla. Ilmeisesti ainakin viis eri ihmistä, ehkä jopa kuus, jotka sitten tehtailee näitä tämän pseudonyymin takaa. Ja kaiken lisäksi myös tää Erin Hunter on kirjoittanut myös muita sarjoja tän Soturikissa -sarjan lisäksi.

OLGA: Eiks niil ollu näit koira, mis oli koiria? Selviytyjät oli yksi?

EEVA: Joo, Selviytyjät kertoo tämmösistä villeistä koirista.

OLGA: Joo ja sit oli ne missä oli noita jääkarhuja.

EEVA: Joo, karhut on ja se on tämmönen kuin Etsijät-sarja. Ja sitte nyt on alettu suomentaa tämmöstä uutta kun, hetkinen se oli englanniksi Bravelands.

OLGA: Oliks se Uljas maa?

EEVA: Uljas maa, joka sitten taas sijottuu tämmöseen Afrikan jonnekin luontoon. Missä seikkaili muistaakseni joku leijona ja oliko sitten norsuja. Sitten apina? En ole itse lukenut vielä muita kuin näitä Soturikissoja, että en itse tarkemmin tiedä näistä muista sarjoista. Ja paitsi sen, että ne ei oo ollu ihan niin suosittuja ainakaan Suomessa, kun nää Soturikissat.
OLGA: Ei, mun mielestä niit on ilmestyny vaan muutama suomeksi. En tiiä sitten, et englanniks on ilmestyny varmaan paljon enemmän. Käännetty tosi vähän, sen mitä tuolta hyllyjen välistä ku kattoo, ni siel on Soturikissoja pitkä rivi vierivierssä. Mutta vaan muutama näitä Etsijöitä ja Selviytyjiä ja näin. No ni.

EEVA: Ja itse asiassa sitten Soturikissoista on ilmestyny myös mangaa, jota on myös suomennettu muutama osa. Mutta se on jotenkin vähän obskuuriksi jääny mulle, koska ainakaan HelMet-kirjastoista niitä ei löydy. Ja tosiaan ne on kustantanu joku pienkustantamo ja niit on tosiaan joku ihan pari kolme osaa. Niistä en tiedä tarkemmin. Mutta tosiaan tämä franchise ulottuu sitten myös tämmösten peruskertomakirjojen lisäksi myös mangaan.

OLGA: Joo, siinä on paljon luettavaa. Mitä sä osaat sanoa, et ketkä näitä kirjoja lukee ja miksi?

EEVA: Ehkä semmonen geneerisin, tyypillisin lukijakunta näillä on semmoset ehkä 9 - 14-vuotiaat. Suurimmaksi osaksi sanoisin, että tytöt, mutta poikiakin on kyllä lukijoissa. Ja usein ne on tämmösiä ehkä himolukijoita. Koska jos on tämmöinen monia kymmeniä osia kattava sarja, niin se vaatii jo aika paljon omistautumista eli tämmöset, sanoisinko fantasiafanit. Ja tämmöset fantasian ahmimisikäiset.

OLGA: Okei.

EEVA: Et Soturikissa ilmiötä on verrattu jopa niin kuin Harry Potteriin, vaikka ne onkin vähän tai ehkä se ainut yhdistävä tekijä näissä on se fantasiaelementti. Ja muuten ei ehkä niin paljon yhteistä oo, mutta että Soturikissat on nykylapsille, ainakin osalle, ehkä se mitä Potterit oli silloin.

OLGA: Kun me oltiin nuoria.

EEVA: Silloin, kun me tädit olimme nuoria.

OLGA: Varmaan ois ehkä saattanut upota ihan huolella nämä kirjat silloin nuorempana.

EEVA: Joo, siis mä ite ainaki, mä oon kissafani, mä tykkään hirveesti kissoista. Ja mä tiedän ihan satavarmasti, että jos olisin ollut semmonen noin kymmenen vuotias silloin ku nää ilmestyi tai niin, jos olisin nyt 10-vuotias, niin tykkäisin näistä ihan 1000-prosenttisesti.

OLGA: Ehdottomasti.

EEVA: Koska kissat ja soturit jaa sitten on tämmöstä niinkun juonittelua. Täst on puhuttu ehkä jopa semmosena lasten Game of Thronesina, koska täs on just semmosia.

(naurua, hämmästelyä)

EEVA: Nää kissat kuuluu eri klaaneihin ja sitten klaanien välillä on kaikkia taisteluja ja tämmösiä niinkun, tekis mieli sanoa ihmissuhdesotkuja, mutta koska kyseessä eivät ole ihmiset, niin niin.

OLGA: Kissasuhteet.

EEVA: Kissasuhdesotkuja, että joku onkin saanut pentuja jonkun toiseen klaaniin kuuluvan kanssa tai joku onkin vaihtanut klaania tai jotain tämmösiä, tämmösiä niinkun draamakiemuroita. Niitä tässä sarjassa piisaa. Ja sitten näissä klaaneissa on myös tämmöset monimutkaiset hierarkia systeemit, että on sotureita ja soturiksi pääsee vain jos niinkun.

OLGA: Pitääks sun sit tehä jotain koetuksia tai suorittaa jotain tehtäviä ennen ku voi olla soturi?

EEVA: Joo, ainakin niinku tämmönen koulutus pitää käydä läpi ja sitten kun susta tulee soturi, niin sit sä saat tämmösen soturin nimen. Ja soturit sitten metsästää klaanille ja puolustaa sitä klaania. Ja sitten klaanissa on tämmösiä parantaja kissoja, jotka sitten taas niin kuin nyt tämmösillä erilaisilla luonnon yrteillä parantavat tauteja ja sairauksia ja.

OLGA: Niil on pesä.

EEVA: Parantajilla on pesä.

OLGA: Parantajilla on pesä.

EEVA: Ja sitten tosiaan kirjoissa tulee myös tämmöstä vähän yrttitietoutta, että tämä ja tämä yrtti sitten voi parantaa tämän ja tämän taudin. Ja tämä auttaa, jos tulee vaikka haavo ja muita tämmösiä. Ja sitten aika isossa osassa on tämmöset kaikenlaiset niinkun kissojen ehkä mytologiat ja ennustukset ja tämmöset. Että usein sitten ne parantajakissat saattaa saada tämmösiä niin kuin ennenäkyjä. Ja niinkun saada viestejä tämmöseltä tähtiklaanilta, joka on tämmönen niinkun kuolleiden esi-isien tämmönen klaani, joka sitten välillä kommunikoi tuonpuoleisesta nykyajan kissojen kanssa.

OLGA: Mä oon nyt jostain syystä aivan in. Must tuntuu, et mun täytyis käydä hakemassa tuolta ylhäältä tai varata se ensimmäinen osa. Mahtavaa.

EEVA: Asiastahan kyllä tekee sit vähän monimutkasemman se, että nää kaikki 40 kirjaa ei oo tavallaan samaa krononlogista jatkumoo. Vaan siihen kuuluu tämmösiä ikään kuin alasarjoja tai saagoja, mis on erilaisia tavallaan tarinankaaria. Ja sit jos sä alotat ihan jostain random osasta, niin sit saattaa olla, että ehkä saattaa tuntua vähän oudolta. Et se ihan eka osa, joka itseasiassa viime vuonna juhli kymmenenvuotis suomennospäiväänsä eli vuonna 2009 suomennettiin ensimmäisen sarjan ensimmäinen kirja nimeltä Villiin luontoon, In to The Wild. Niin siitä tavallaan lähtee tää ensimmäinen päätarina.

OLGA: Eli jos alkaa lukemaan tätä kirjaa, niin kannattaa alottaa siitä.

EEVA: Se on ainakin hyvä kohta aloittaa. Periaattees varmaan vois alottaa myös jonkun toisen niin kuin alatarinan vai sagan alusta. Mutta käsittääkseni niissä kuitenkin sen verran ehkä kumuloituu sitä semmosta tietoa, että helmpi sitten ehkä alottaa sieltä ihan alusta. Sittenhän on myös ilmestyny tämmösiä erikoisseikkailuja, jotka kertoo vaikka jonkun tietyn kissan elämäntarinan tai jonkun klaanin synnyn.

OLGA: Tähtiklaanin synty oli muistaakseni yhden kirjan nimi.

EEVA: Taisi olla, itekään en muista läheskään kaikkia. Vaikka oon muutamia sarjan osia tosiaan lukenu, mutta en ihan sitä 40 tai vajaata 40.

OLGA: Tää oli hyvä vinkki. Must tuntuu, et jos mä alotan lukemaan niinku tässä nyt tuli mieleen tai siis alko tekee mieli. Niin käyn hakemassa sen Villiin luontoon tai sitten laitan sen varaukseen. Must tuntuu, et se on parempi plääni, ne kaikki on varmaan lainassa.

EEVA: Joo tällee kirjastonhoitajan mututuntumalla yleensä se eka osa on aina lainassa jossain.

OLGA: Ehdottomasti hyvä aloittaa ensimmäisestä osasta. Joo mites ne kissat muuten, et onks niillä, kun niillä on se tarkka hierarkia siellä, niin miten ulkomaailma vaikuttaa? Miten vaikuttaa se niiden maailma kokonaisuudessaan? Et mitä jos sä asut kotona tai sä oot kotikissa ja sä haluut ruveta soturiksi, niin mitä sun pitää tehdä?

EEVA: Joo, se on itse asiassa aika olennainen ero. Tossa sarjassa tehdään just tämmösten ihmisten kanssa elävien kotikisujen ja sitten näiden villien ja vapaiden soturikissojen välillä. Ja itse asiassa se, just se Villiin luontoon ja saga, joka siitä alkaa, niin kertoo just tämmösestä kotikissasta, joka sitten päätyy pois ihmisasutuksen luota ja sitten liittyy tämmöseen soturikissaklaaniin. Ja päätyy sitten, sen verran voin juonipaljastaa, että hän päätyy sitten soturiksi tänne tällaiseen soturikissaklaanin. Niin tää on niinku yks tämmönen vähän niinkun problematiikka tässä sarjassa, että niinkun kumpi on parempi elää turvallista, mutta tylsää elämää ihmisten luona vai sitten vilinä ja vapaana tuolla luonnossa, jossa sitten kohtaa kaikkia vaaroja ja muuta. Ja sit ehkä yks tämmönen iso, koko sarjan läpi kulkeva ajatus on myös se, että tavallaan näille kissoilla on nää klaanit, jotka on ikään kuin vihollisia keskenään. Ja ne elelee omilla reviireillään ja ei saa mennä ilman lupaa toisten kissojen alueelle. Mutta sitten ehkä se pohjimmainen draama tai semmonen jännite tulee myös siitä, että onko ne oikeat viholliset kuitenkaan ne toiset kissat, vai onko esimerkiksi ihminen se vihollinen tai vaikka ihmisten tekemät tiet, joita pitkin ajaa autoja, joiden alle voi jäädä. Ja sitten välillä saattaa tulla tämmösiä, että klaanit sitten yhdistävät voimansa jotain suurempaa vihollista vastaan. Joka voi olla sit vaikka just jotkut muut petoeläimet tai just vaikka ihmiset tai muuta tämmöstä. Että tämmösiä suuria kysymyksiä sitten tässä sarjan mittaan myös pohditaan.

OLGA: Onko se esimerkiks, kun he asuu nyt siellä luonnossa ja käyttää tosi paljon luonnon antimia, niin onko siellä esimerkiksi luonnonsuojelu jonkun verran teemana tai onko sillä jotain tämmösiä isompia teemoja mukana?

EEVA: No ehkä luonnonsuojelu ei tuu semmosena ainakaan kovin selkeenä teemana. Mutta ehkä vois ajatella, et se on myös vähän semmosta ylistystä semmoselle erämaille ja villille luonnolle ja semmosille, luonnon kauneudelle. Ja siinä just tosi paljon kiinnitetään huomiota erilaisiin kasveihin ja erilaisiin puihin ja yrtteihin ja tavallaan semmoseen luonnon koskemattomuuteen ja monimuotoisuuteen. Et se ainakin ehkä, ehkä on siinä. Ja sitten tietysti näitä perusteemoja. Joku henkinen kasvu tai semmonen omaksi itseksi kasvaminen ja se, että mitä on olla sitten se soturi ja puolustaa muita. Kuka on vihollinen ja kuka ei. Tämmösiä ehkä aika perusseikkailutarinoiden, seikkailufantasian teemoja löytyy sitten tästäkin. Ja hyvin semmosia tavallaan, vaikka päähenkilöt ovat kaikki kissoja, niin myös semmosia ihmiselle ja ihmisyhteisöissä elävien ihmisten samaistuttavia olevia asioita.

OLGA: Okei, ehkä se on yksi asia, mikä vetää kanssa lukijoita puoleensa. Et tässä käsitellään sellasia asioita, niinku just sanoit, mutta pystytään irrottautumaan tavallaan niistä omalla tavallaan.

OLGA: Joo, me olemme kirjastossa ja me olemme kummatkin kirjastonhoitajia täällä Oodissa, niin miten tää näkyy meidän arjessa. Onko meillähän on ollut tapahtumia, miten tää näkyy kirjastojen arjessa ylipäätään, tää Soturikissa-fandom?

EEVA: Joo, no se näkyy tietysti ihan semmosena, että kirjoja lainataan. Ne on tosiaan tosi suosittuja, niitä ainakin Helsingin kaupunginkirjastossa tilataan suht paljon. Ja ne menee tosi hyvin lainaan. Ja sitte tosiaan muutaman vuoden ajan on alettu järjestää tämmösiä Soturikissa-tapahtumia eri kirjastoissa, ihan pääkaupunkiseudulla mutta myös ympäri Suomen. Ja aluksi ne lähti ehkä vähän pienimuotoisesti, että saatto olla vähän jotain askartelua jossain ja tehtiin jotain kissapinssejä. Mutta aika monessa paikassa ne on sitte paisunu viime vuosina yhä isommaksi ja isommaksi. Ja esimerkiksi tää kirjojen suomalainen kustantamo Arthouse on ollut aika monessa mukana tosi innokkaasti. Ja sitten myös ihan noi fanit itse on ollu mukana tekemässä.

OLGA: Se on kiva aina, kun on joku kirja tai siis kirjaston ulkopuolelta kanssa mukana, ni kiva saada myös fanien näkökulmaa näihin tapahtumiin.

EEVA: Jep, et meil oli Oodissa nyt ekaa kertaa loppuvuonna 2019.

OLGA: Marraskuussa.

EEVA: Marraskuussa soturikissa tapahtuma ja siellä esimerkiksi fanit oli tehnyt tietovisan, jonka he sitten vetivät muille faneille. Ja sitten oli piirustuskilpailua ja sitten tää sarjan suomentaja Nana Sironen oli haastateltavana, fanit itse häntä haastattelivat. Ja kaikenlaista askartelua ja puuhaa ja muuta oli. Ja aivan valtavasti väkeä oli, että nää kyllä vetää ja monet fanit käy ihan kerta toisensa jälkeen näissä tapahtumissa. Ja varmaan yksi aika iso viehätys niissä on myös se, et sitten sä pääset livenä tapaamaan niitä muita.

OLGA: Niinpä niitä.

EEVA: Soturikissa faneja.

OLGA: Niin, pääset vaihtaa fanarttia ja tollasia juttuja, mitä ei välttämättä niin hyvin netissä pystyy tekemäänkään. Ja sit se mikä oli jännä, ni nää meijän fanit, jotka oli meillä täällä Oodissa järjestämässä, ni me ei pitkään aikaan saatu tietää niiden oikeita nimiä, koska ne aina esittäyty niillä niiden soturikissa nimillä.

EEVA: Jep, tääkin on yks tämmönen aika iso osa tätä fanikulttuuria, että fanit eläytyy siihen maailmaan. He luo tavallaan tämmöset vähän soturikissa identiteetit, et heillä saattaa olla tämmöset soturikissa nimet, jotka yleensä on jotain tämmösiä luontotyyppisiä. Jotain, mikä nyt olis, vatukkatassu tai joku pilvihäntä.

OLGA: Oravatassu, niitä oli vaikka kuinka monta.

EEVA: Kaikkee tän tyylisiä ja sitten niillä saattaa olla tämmöinen klaani, johon he identifioituu. Vähän niinku, mulle tulee noista klaaneista mieleen noi tylypahkan tuvat, jotka myös on aika iso juttu monelle.

OLGA: On, kyl mä tiedän täsmälleen mihin tupaan mä kuulun. Mä en kyl tiedä vielä mihin klaaniin mä kuulun. Ehkä munkin pitää tehdä joku testi.

EEVA: Joo, netissä ainakin on paljon testejä, että kun vastaat sarjaan kysymyksiä, niin sitten sulle ilmenee, että oletko kenties myrskyklaanilainen vai jokiklaanin jäsen vai ehkä varjoklaani.

OLGA: Vai tähtiklaani?

EEVA: Niin ja tosiaan Instagramissa on aika aktiivista tämmöstä fani liikehdintää. Et siellä just fanit julkasee omaa fanitaidettaan eli he on piirtäneet sarjan maailmaan liittyvää taidetta. Ehkä suunnitelleet omia hahmoja tai sitten piirtää vaan jotain olemassa olevia hahmoja, niistä sarjoista. Ja sit just kirjotetaan fanifiktiota eli tämmöstä omia tarinoita, jotka pohjautuu tähän maailmaan. Ja ilmeisesti jonkinlaista roolipelaamistakin on joissain piireissä harrastettu Soturikissoihin liittyen.

OLGA: Onks se sit, tiedäkä et onks se liveroolipelausta vai onko se tota netissä tapahtuvaa roolipeliä vai mikäköhän siinä on se?

EEVA: Mä en siitä itse asias tiedä tarkemmin. Varmaan voi olla, et jos on jotain ihan porukoita, niin he saattaa ihan sitten kasvotustenkin pelailla. Mutta varmasti kyllä sit jotain, jotain tämmöstä etänä toimivaakin sitten on.

OLGA: Joo. Vau, siistiä.

EEVA: Joo ja jotenkin tämmöstä tätiä viehättää just se, et se on niin tämmöstä fanien omaehtoista toimintaa. Ja sitten toi kustantamo on myös ollu aika sillee inessä siinä fandomissa, että he järjestää just sit jotain piirustuskilpailuja Instagramissa ja muuta tämmöstä.

OLGA: He on niin mukavasti mukana siinä, että se on ihan eri lailla, osahan kustantamoista ei ole. Mut on tää on selkeesti kans heille iso juttu, niin hienoa että ovat mukana. Ja hehän ovat hyvin aktiivisia Instagramissa ja päivittävät sinne kaikki kirjastojenkin tapahtumat. Mahtavaa.

EEVA: Saa nähdä järjestämmekö Oodissa taas lähiaikoina ehkä uudestaan Soturikissa tapahtuman. Ainakin suunnitelmia on, katotaan.

OLGA: Mitä käy nyt tulevana syksynä, että saadaanko järjestää mitään vai ei. Mutta slotti sille on. Siitä saa sitt tietää enemmän tulevana syksynä, et mitä käy.

EEVA: Kyllä. Joo, tuleeko sulle Olga mieleen jotain ehkä vielä kysyttävää tästä Soturikissoista tai ajatuksia? Villiin luontoon lähtee nyt ilmeisesti.

OLGA: Se lähtee heti varaukseen. Mä varaan sen heti, ku me ollaan saatu tää podcast tehtyä. Niin sit mä mäkin pääsen ineen, niin mä osaan kertoa enemmän lapsille ja nuorille, jos tulee tarvii jonku kirjavinkin, ni osaan kertoo, et lukekaa tämä kirja.

EEVA: Ja ehkä löydät oman soturikissaidentiteettisi myös sitten.

OLGA: Kyllä ja oman klaanin.

EEVA: Kyllä.

OLGA: Kyllä tästä voi tulla jotain suurta myös minun elämässäni. Ehkä kissaa ei ruveta hankkimaan, mutta tää voi toimia semmosena korvikkeena.

EEVA: Kyllä.

OLGA: Jes, Eeva minkä kiitän. Tää oli tosi mukavaa. Kiitoksia teille ja nähdään taas.

EEVA: Moi, moi.

OLGA: Moikka.