Kirjoja yläkouluun ja lukioon

Tarvitseeko nuori apua kiinnostavan luettavan löytämisessä? Onko hakusessa vapaavalintainen kirja koulun äidinkielentunnille? Tältä kirjalistalta löytyy sopiva kirja lukijalle kuin lukijalle.

Henriika Tulivirta Kallion kirjastosta auttoi töissä nuorta asiakasta koulun kirjalistan kanssa ja havahtui tuttuun kysymykseen: ”Mikä näistä on ohuin?”

– Kirjalista oli sama, jonka olin itse saanut 15 vuotta sitten peruskoulussa. On tärkeää, että koulussa tutustutaan klassikoihin ja muihin merkittäviin teoksiin, ja ajattelin, että sen rinnalle voisi tuoda toisen listan, joka houkuttelee nuoria lukemisharrastuksen pariin.

Listan tarkoitus ei ole korvata koulujen listaa vaan tuoda rinnalle esimerkiksi koulussa luettavan vapaavalintaisen kirjan valintaa helpottava valikoima.

– On paljon nuoria, joiden ainoa kosketus kirjoihin tulee koulun kautta, ja on todella hyvä, että tulee! Itse korostan sitä, että ensikosketuksen kirjoihin pitäisi olla niin innostava ja kiinnostava, että lukeminen jatkuu vapaaehtoisesti sen jälkeenkin. Vanhemmat ja koulu eivät tee mitään väärin, jos lapsi ei lue. Kaikki eivät pidä lukemisesta, ja sekin on ok. Koostamani listan tarkoitus on pienentää sitä prosenttia, jonka mielestä lukeminen on tylsää.

Listan kirjat on koottu niin, että niissä kaikissa olisi iskevä tarina ja ajankohtainen, kiinnostava aihe.

– Nuoria ei kannata aliarvioida. Valitsemani kirjat käsittelevät muun muassa rasisimia, mielenterveyttä ja feminismiä. Vakavista aiheista huolimatta mikään listan kirja ei kuitenkaan ole äärimmäisen raskas. Nuoret kaipaavat samaistumiskohteita, ja siksi olen yrittänyt löytää monimuotoisen henkilökavalkadin. Kirjoissa on monenlaisia hahmoja, joiden taustat poikkeavat toisistaan.

Listan laatimisessa on ollut apuna erikoiskirjastonhoitaja Outi Rantanen, joka on myös . 

Jotkut saattavat tietää Henriikan 365 kirjaa vuodessa -projektista, jossa hän listaa vuoden aikana lukemansa kirjat Twitteriin. Henriika muistuttaa, että lukemisen ei kuitenkaan tarvitse olla tavoitteellista.

– Lukemisen pitäisi olla rentoa, ja sen pitäisi tuntua mukavalta.

Kirjalistat yläkoululaisille ja sitä vanhemmille

Näiltä listoilta saa myös aikuinen poimia seuraavan lempikirjansa. Jos haluat kohdennettuja kirjavinkkejä tietystä aiheesta, kirjastosta voi aina kysyä neuvoa.

Kirjan nimessä olevasta linkistä voit varata teoksen Helmet-haussa. Linkit aukeavat toiseen sivustoon.

Kirjoja yläkouluikäisille

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The fault in our stars, suomennos Helene Bützow)

Hazel on 16-vuotias kilpirauhassyöpää sairastava tyttö. Happiviikset ja vertaistukiryhmä ovat osa hänen arkeaan. Arkea, joka saattaa koska tahansa päättyä. Vertaistukiryhmässä Hazel tapaa luusyöpää sairastaneen Augustuksen: valloittavan, suloisen ja sarkastisen pojan. Tähtiin kirjoitettu virhe kertoo siitä, miten elämä ei aina suju toiveiden mukaan, ja miten se siitä huolimatta on parasta, mitä meille annetaan. Kirjan pohjalta on tehty myös menestyselokuva.

R.J. Palacio: Ihme (Wonder, suomennos Inka Parpola)

August Pullmanin eli Auggien kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Tähän asti Auggie on käynyt kotikoulua, mutta nyt hänen on aika siirtyä normaalin opetuksen pariin. Ajatus on samalla kiehtova ja pelottava: kasvojensa takana Auggie on ihan tavallinen nuori, mutta kykenevätkö muut oppilaat huomaamaan sen? Auggien lisäksi kirjassa on myös muita kertojia. Jokaisella on oma taakkansa – ei kenties yhtä näkyvä kuin Auggiella, mutta yhtä todellinen. Kirja on kertomus erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä.

Salla Simukka: Lumikki-trilogia

”Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.” Lumikki on Tampereella asuva lukioikäinen tyttö, joka sotkeutuu tahtomattaan kansainväliseen huumebisnekseen. Jännittävien käänteiden ohella kirjassa käsitellään rankkoja ja tärkeitä teemoja, muun muassa koulukiusaamista. Jännitys tiivistyy kirja kirjalta, ja trilogian viimeisessä osassa lukija saa vihdoin kaipaamiaan vastauksia: Kuka Lumikki oikeastaan on? Mitä hänen menneisyydessään on tapahtunut?

Julie Murphy: Dumplin (Dumplin, suomennos Peikko Pitkänen)

Willowdean, jota hänen äitinsä kutsuu nolostuttavasti nimellä Dumplin, on iso tyttö. Siis oikeasti iso – ja se on hänelle täysin ok. Laihduttaminen ei ole vaivan arvoista puuhaa: huomattavasti mukavampaa on nauttia elämästä ja syödä donitsi. Tai mahdollisesti viisi… Kun Dumplinin äiti järjestää missikisat, tulee tytölle kuitenkin sellainen olo, että hänen pitäisi olla jotain muuta kelvatakseen äidilleen. Hänen olisi oltava kauniimpi, hoikempi, kiiltokuvamaisempi. Tästä sisuuntuneena Dumplin ilmoittautuu mukaan kisoihin. Kirja on äärimmäisen hauskalla tavalla esitetty kuvaus yksilön rohkeudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä. Se on tarina solidaarisuudesta, ymmärryksestä, ystävyydestä ja rakkaudesta.

Anu Holopainen: Ihon alaiset

Virheettömiä kasvoja, täyteläisiä huulia, implantteja. Tässä todellisuudessa jokainen muokkaa kasvojaan ja kehoaan, eikä kyse ole pienestä parantelusta, vaan kaiken kattavista muodonmuutoksista. Virheettömäksi leikelty kansa maksaa nähdäkseen muokkaamattomia ”luomuja”, joita pidetään kummajaisina. Tapahtumien keskiössä on 17-vuotias Jara, joka odottaa kuumeisesti täysi-ikäistymistään: hänkin pääsee silloin tekemään haluamiansa kehonmuokkauksia. Jara saa kesätöitä Helsingistä, kaupungista, johon mahtuu muokattujen lisäksi myös anarkisteja ja toisinajattelijoita, joiden mielestä ulkonäkökeskeisyys on mennyt liian pitkälle. Kirja ravisuttaa lukijaansa arvioimaan sitä, millä lopulta on merkitystä. Kun Jara on viimein saavuttamassa haluamansa, ei kaikki menekään suunnitelmien mukaan.

Nadja Sumanen: Terveisin seepra

Pian 16-vuotiaalla Iriksellä on periaatteessa kaikki hyvin, koulu ja balettiharrastuskin sujuvat. Iris ei vain osaa lopettaa itsetarkkailua, jatkuvaa analysointia. Jokainen ilme, ele, sana ja nielaistu suupala tulee rekisteröityä. Kun ahdistaa liikaa, viiltely vie pahan olon pois. Hetkeksi. Kun Iris ryhtyy kirjeenvaihtoon Runotytön kanssa ja löytää isänsä vanhan kameran, elämä alkaa hitaasti muuttua ja rakentua uudelleen. Ehkä kaiken ei aina tarvitsekaan olla täydellistä?

S. E. Hinton: Me kolme ja jengi (The Outsiders, suomennos Marja Leskinen)

Ponyboy Curtis on 14-vuotias jengiläinen, joka elää 1960-luvun Amerikassa. Ponyboyn vanhemmat ovat kuolleet, ja hän asuu isoveljiensä Sodapopin ja Darryn kanssa. Pojat kuuluvat rasviksiin, porukkaan, jonka elämä koostuu rikollisuudesta, köyhyydestä ja raudanlujasta solidaarisuudesta. Rasvisten vihollisia ovat snobbarit, parempiosaiset nuoret, joiden kanssa tapellaan sekä sanoin että nyrkein. Eräänä iltana Ponyboy päätyy ystävänsä Johnnyn kanssa puistoon, jossa heitä vastaan hyökkää joukko snobbareita. Tästä alkaa tapahtumaketju, joka muuttaa molempien poikien elämän pysyvästi. Omiaan täytyy puolustaa – mutta millä hinnalla?

Me kolme ja jengi on kirja, joka käy suoraan lukijan sydämeen. Sen loppu ei ole perinteisessä mielessä onnellinen, ja juuri siksi teos jättää lukijaan pysyvän jäljen. Vaikka tapahtumat sijoittuvat 1960-luvulle, kirjan teemat ovat edelleen ajankohtaisia: ystävyys, rohkeus, pelko, virheiden tekeminen ja niistä oppiminen kuuluvat kiinteästi myös nykynuoren elämään.

Aleksi Delikouras: Nörtti

Tämän kirjan lukee sekin, joka ei muuten kirjaan tartu! Yläkouluikäistä Nörttiä eli DragonSlayer999:ää ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen, oman arkkivihollisen Hege91n voittaminen, ja ehkä hiukan myös Fetasalaatti-niminen tyttö. Nörtti on ihanan ärsyttävä, laiska, lapsellinen, epämoraalinen ja hyvin tunnistettava antisankari. Hänen vaiheitaan saa kirjasarjassa seurata lukioon ja sieltä kansainvälisille peliareenoille asti.  Nauramisen lisäksi lukija saa jännittää, tapahtuuko missään vaiheessa mitään aikuistumiseen viittaavaa kehitystä.

Seita Vuorela: Karikko

”Oletetaan että toinen teistä nyt kuitenkin putoaa sen katon läpi ne kymmenen metriä alhaalla odottavalle asfaltille eikä häntä enää ole. Tähdet eivät silti sammu eivätkä kaupungit luhistu. Ihmiset jatkavat koneiston tavoin pyörimistä. Sen yön jälkeen, niin voidaan sanoa, et halua tulla ulos pimeästä. Sen yön jälkeen sinun täytyy päästäksesi pimeästä, kertoa siitä tarina.”

Karikko on kirja, jota ei voi kuvailla – se täytyy lukea itse. Teoksen keskeisessä roolissa on minäkertojana 14-vuotias Mitja, jonka paras ystävä on syöksynyt katolta asfalttiin poikien ollessa luvattomasti hylätyssä rakennuksessa. Mitja ei muista tapahtumista mitään, eikä kukaan suostu kertomaan niistä hänelle. Kesäloman alkaessa Mitja, hänen hiljainen isoveljensä Vladimir ja poikien äiti suuntaavat asuntoautolla tien päälle. Matka päättyy Lands End -leirintäalueelle, josta auto ei suostu enää hievahtamaankaan monista yrityksistä huolimatta. Jo ensimmäisenä iltana Mitja kohtaa valkomekkoisen tytön, joka vetää Mitjaa selittämättömällä tavalla puoleensa. Alkaa tarina, joka punoo vangitsevasti yhteen satujen, myyttien ja kansanperinteiden aineksia ja jota lukija ei yksinkertaisesti voi laskea kädestään. Karikko on useita palkintoja voittanut, uskomattoman kiehtova teos, joka pääsee yllättämään lukijan täydellisesti.

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Itä-Helsinkiin sijoittuvan urbaanin fantasiasarjan avausosa, joka sisältää runsaasti eri elementtejä: tarinassa käsitellään muun muassa paperittomien siirtolaisten elämää ja sukupuolivähemmistöjä.

Kirjan päähenkilö,16-vuotias Kiuru, viihtyy paremmin kirjojen parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa seurassa. Kiurulla on salaisuus: hän näkee ihmisten muistot lintuina ja pystyy napsimaan niitä itselleen. Kun Kiuru sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, hänelle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa aikaansa viettävään porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut ihastunut jo pitkään. Mitä paremmin Kiuru tutustuu uusiin ystäviinsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa heihin ja omiin kykyihinsä käy. Muistojenlukija on kiehtova, hyvin kirjoitettu teos, joka pitää lukijan otteessaan ensi sivuilta lähtien.

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens (Simon vs. the Homo Sapiens agenda, suomennos Lotta Sonninen)

Hauska, herkkä ja suloinen kertomus 16-vuotiaasta Simonista, joka on tutustunut netissä Blue-nimiseen poikaan ja viestittelee tämän kanssa nyt sähköpostitse. Pojat eivät tiedä toistensa oikeita nimiä tai henkilöllisyyksiä – ainoastaan sen, että he ovat saman ikäisiä ja opiskelevat samassa koulussa. Tosielämässään Simon on tiiviisti kaapissa. Hän ei missään tapauksessa häpeä itseään, mutta kokee seksuaalisen suuntautumisensa olevan asia, joka kuuluu vain hänelle itselleen. Tilanne, ja samalla Simonin elämä, kuitenkin muuttuu radikaalisti, kun joku saa tietää Simonista, ja kertoo tämän homoudesta koko koululle. Erinomaisesti kirjoitettu nuortenkirja, josta on tehty myös menestyselokuva.

Holly Bourne: Oonko ihan normaali? (Am I normal yet, suomennos Kristiina Vaara)

Evie sairastaa pakko-oireista häiriötä ja yleistä ahdistuneisuushäiriötä. Enemmän kuin mitään muuta hän haluaisi olla normaali, mutta pakkoajatukset ovat aina läsnä: ne valtaavat mielen kotona, koulussa ja kaupungilla.

Kirja käsittelee vaikeita aiheita avoimesti, mutta kuitenkin kunnioittavasti. Lisäksi teoksessa on vahva feministinen pohjavire, ja teos ottaa kantaa esimerkiksi arkipäivän seksismiin ja naisten asemaan yhteiskunnassa. Raikkaalla, hauskalla ja kiinnostavalla tavalla kirjoitettu nuortenkirja tärkeistä aiheista.

Nadja Sumanen: Rambo

Otavan vuoden 2015 nuortenromaanikilpailun voittaja Rambo antaa äänen nuorelle, joka saa harvoin ääntään kuuluville.

Rambo on kasvanut kaksin äidin kanssa ja on tottunut selviytymään yksin, kun äiti on masentunut. Pojalla on herkästi tulistuva luonne, ainainen nälkä ja uskomaton mielikuvitus. Kesälomalla Rambo pääsee äitinsä miesystävän vanhempien kesämökille. Paikka tuntuu paratiisilta – normaali päivärytmi, säännölliset ruoka-ajat ja hyväsydäminen isäntäväki ovat jotain, mihin Rambo ei ole tottunut. Kesäloman rauha rikkoutuu, kun mökille saapuu myös äksy ja hankala Liina. Tytöllä on näennäisesti kaikki kunnossa, mutta kesän edetessä herää kysymys: onko Liina sittenkään yhtään onnellisempi kuin Rambo?

Erinomaisesti kirjoitettu teos käsittelee masennusta, yksinäisyyttä ja ulkopuolelle jäämistä herkän humoristisella otteella.

Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista (The thing about jellyfish, suomennos Marianna Kurtto)

Tunteikas, lohdullisesti kirjoitettu romaani, joka käsittelee esimerkiksi surua, ystävyyttä ja tiedonjanoa. Suzy on aina tiennyt asioita, joita muut hänen ikäisensä eivät tiedä. Hän tietää esimerkiksi sen, että jotkut sydämet lyövät vain 412 miljoonaa kertaa. Se kuulostaa paljolta, mutta riittää todellisuudessa juuri ja juuri 12 vuoteen. Tiedonhaluinen Suzy ymmärtää maailmasta runsaasti erilaisia asioita. Sitä hän ei kuitenkaan ymmärrä, miksi hänen ystävänsä Frannyn elämä päättyi niin pian, ennen kuin Suzy ehti pyytää häneltä anteeksi.

Mitä sain tietää meduusoista on koskettava ja kaunis tarina, joka vetoaa kaikenikäisiin lukijoihin.

Riina Mattila: Järistyksiä

Eelia ei tunne olevansa tyttö eikä poika, mihin ei suhtauduta kovin hyvin hänen pienessä kotikaupungissaan. Kun Eelia lähtee lukioon toiselle paikkakunnalle, hän löytää uudenlaisia mahdollisuuksia: mahdollisuuden olla oma itsensä, löytää oma paikkansa maailmassa, olla vapaa.

Järistyksiä on herkällä otteella kirjoitettu kertomus siitä, mitä on poiketa normista, kun ympäristö ei sitä hyväksy. Se antaa lohdullisen toivon säikeen identiteettinsä kanssa kamppaileville: sinä olet hyvä juuri noin.

Angie Thomas: Viha jonka kylvät (The hate u give, suomennos Kaijamari Sivill)

Pysäyttävä kertomus siitä, mitä on olla tummaihoinen nuori nykymaailmassa.  Starr tulee ystävänsä Khalilin kanssa poliisin pysäyttämäksi. Starr joutuu katsomaan voimattomana vierestä, kun poliisi ampuu Khalilin. Tästä käynnistyy tapahtumaketju, joka vavisuttaa lukijaa: kun vastakkain on poliisin ja teini-ikäisen, valkoisen ja mustan sana, kumpaa lopulta uskotaan?

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

Millaista on olla tavallinen teinityttö vuoden 1918 Suomessa? Kirjassa heitä on viisi: tulisieluinen Linda, hiljainen Katri, pehmeäluontoinen Aada, jännitystä etsivä Jenny sekä Bea, joka heistä parhaiten ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu. Tehtaantytöt päätyvät ensin vallattuun huvilaan hoitamaan haavoittuneita, mutta kun tilanne kiristyy ja todellisuus iskee vasten kasvoja, on tyttöjenkin aika tarttua aseisiin ja taistella punaisten riveissä. Yksi kevät kertoo koskettavasti ja karusti, mitä vuonna 1918 tapahtui.

Meredith Russo: Tyttösi sun (If I was your girl, suomennos Leena Ojalatva)

Sukupuolensa korjannut Amanda joutuu vaihtamaan sekä paikkakuntaa että koulua jatkuvan koulukiusaamisen vuoksi. Uudessa kodissa hän aikoo pitää taustansa visusti salassa ja onnistuukin siinä hyvin, kunnes kuvioihin astuu suloinen Grant, jolle Amanda haluaisi kertoa kaiken.

Kirjassa käsitellään tärkeitä ja vaikeita aiheita, mutta teos ei kuitenkaan ole raskasta luettavaa, vaan etenee sujuvasti ja vauhdikkaasti eteenpäin.

Vikas Swarup: Slummien miljonääri (Q and A, suomennos Pirkko Biström)

Köyhä, 18-vuotias tarjoilija Ram Mohammad Thomas osallistuu television tietokilpailuun ja onnistuu tiedoillaan saamaan miljardin rupian päävoiton. Voiton jälkeen tarjoilija pidätetään. Miten kouluttamaton poika olisi muka voinut tietää vastaukset kysymyksiin huijaamatta?

Vastatakseen epäilyksiin Ramin on kerrottava oikeastaan koko elämäntarinansa. Lukija pääsee seuraamaan värikästä, hauskaa ja uskomatonta kertomusta Intian vilkkailta ja kaoottisilta kujilta.

Kathryn Stockett: Piiat (The help, suomennos Laura Beck)

Yhdysvaltojen Mississippi, vuosi 1960. Rotuerottelu on yhä voimissaan: mustat naiset työskentelevät valkoisten rouvien kotiapulaisina, ja yhteisössä on lukuisia, epäreiluja sääntöjä. Mustat eivät saa esimerkiksi käyttää valkoisten kanssa samoja käymälöitä, puhelinkoppeja tai juoma-automaatteja.

Parikymppinen Skeeter kyseenalaistaa mielessään rotuerottelun ja ryhtyy kirjoittamaan kirjaa kotiapulaisten kokemuksista. Teos antaa äänen sorretuille: heille, joita on vuosisatojen ajan kohdeltu väärin. Piiat on kertomus siitä, miten jokaisen tulisi taistella oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

Jukka Behm: Pehmolelutyttö

Emilia on 15-vuotias, tunnollinen ja kunnollinen teinityttö. Kun Emilia sattumalta näkee puistossa itsetyydyttäjän, hän tulee tienanneeksi omasta mielestään harvinaisen helpon setelin. Siitä alkaa järjestelmällisempi toiminta: rahastajana Emilia, maksajina aikuiset miehet. Pian Emilia kuitenkin huomaa olevansa tilanteessa, jossa kaikki rahojen eteen tehtävät asiat eivät enää tunnukaan helpoilta tai hyviltä. Ahdistuksensa, ajatuksensa ja tunteensa Emilia paljastaa huoneensa suojissa pehmoleluilleen, lapsuuden rakkaille ystäville, jotka eivät tuomitse tai hylkää.

Pehmolelutyttö on kirja siitä, millainen valta on sillä, jolla on rahaa. Se kertoo uskottavasti mutta aiheella mässäilemättä auktoriteettiaseman väärinkäyttämisestä ja nuoren ihmisen hyväksikäytöstä.

Kirjoja yläkoulun päättäneille:

Anu Holopainen: Ihon alaiset

Virheettömiä kasvoja, täyteläisiä huulia, implantteja. Tässä todellisuudessa jokainen muokkaa kasvojaan ja kehoaan, eikä kyse ole pienestä parantelusta, vaan kaiken kattavista muodonmuutoksista. Virheettömäksi leikelty kansa maksaa nähdäkseen muokkaamattomia ”luomuja”, joita pidetään kummajaisina. Tapahtumien keskiössä on 17-vuotias Jara, joka odottaa kuumeisesti täysi-ikäistymistään: hänkin pääsee silloin tekemään haluamiansa kehonmuokkauksia. Jara saa kesätöitä Helsingistä, kaupungista, johon mahtuu muokattujen lisäksi myös anarkisteja ja toisinajattelijoita, joiden mielestä ulkonäkökeskeisyys on mennyt liian pitkälle. Kirja ravisuttaa lukijaansa arvioimaan sitä, millä lopulta on merkitystä. Kun Jara on viimein saavuttamassa haluamansa, ei kaikki menekään suunnitelmien mukaan.

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Itä-Helsinkiin sijoittuvan urbaanin fantasiasarjan avausosa, joka sisältää runsaasti eri elementtejä: tarinassa käsitellään muun muassa paperittomien siirtolaisten elämää ja sukupuolivähemmistöjä.

Kirjan päähenkilö,16-vuotias Kiuru, viihtyy paremmin kirjojen parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa seurassa. Kiurulla on salaisuus: hän näkee ihmisten muistot lintuina ja pystyy napsimaan niitä itselleen. Kun Kiuru sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, hänelle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa aikaansa viettävään porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut ihastunut jo pitkään. Mitä paremmin Kiuru tutustuu uusiin ystäviinsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa heihin ja omiin kykyihinsä käy. Muistojenlukija on kiehtova, hyvin kirjoitettu teos, joka pitää lukijan otteessaan ensi sivuilta lähtien.

Holly Bourne: Oonko ihan normaali? (Am I normal yet, suomennos Kristiina Vaara) 

Evie sairastaa pakko-oireista häiriötä ja yleistä ahdistuneisuushäiriötä. Enemmän kuin mitään muuta hän haluaisi olla normaali, mutta pakkoajatukset ovat aina läsnä: ne valtaavat mielen kotona, koulussa ja kaupungilla.

Kirja käsittelee vaikeita aiheita avoimesti, mutta kuitenkin kunnioittavasti. Lisäksi teoksessa on vahva feministinen pohjavire, ja teos ottaa kantaa esimerkiksi arkipäivän seksismiin ja naisten asemaan yhteiskunnassa. Raikkaalla, hauskalla ja kiinnostavalla tavalla kirjoitettu nuortenkirja tärkeistä aiheista.

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (A manual for cleaning women: selected stories, suomennos Kristina Drews)

Postuumisti julkaistu novellikokoelma on voimakas, valloittava, raastava ja kaunis. Kerronta on yksinkertaista, jopa vähäeleistä, mutta itse tarinat taas kaukana siitä. Lucia Berlin (1936–2004) oli yhdysvaltalainen kirjailija, äiti, kirjallisuuden opettaja, yksinhuoltaja, alkoholisti ja hyvin sisukas. Hän ammentaa teksteissä omista kokemuksistaan, ja etenkin alkoholismi on kertomuksissa keskeisenä teemana. Kirja on vahva, omaääninen teos, jossa käsitellään elämää kauheimmillaan ja kauneimmillaan.

Riina Mattila: Järistyksiä

Eelia ei tunne olevansa tyttö eikä poika, mihin ei suhtauduta kovin hyvin hänen pienessä kotikaupungissaan. Kun Eelia lähtee lukioon toiselle paikkakunnalle, hän löytää uudenlaisia mahdollisuuksia: mahdollisuuden olla oma itsensä, löytää oma paikkansa maailmassa, olla vapaa.

Järistyksiä on herkällä otteella kirjoitettu kertomus siitä, mitä on poiketa normista, kun ympäristö ei sitä hyväksy. Se antaa lohdullisen toivon säikeen identiteettinsä kanssa kamppaileville: sinä olet hyvä juuri noin.

Angie Thomas: Viha jonka kylvät (The hate u give, suomennos Kaijamari Sivill)

Pysäyttävä kertomus siitä, mitä on olla tummaihoinen nuori nykymaailmassa.  Starr tulee ystävänsä Khalilin kanssa poliisin pysäyttämäksi. Starr joutuu katsomaan voimattomana vierestä, kun poliisi ampuu Khalilin. Tästä käynnistyy tapahtumaketju, joka vavisuttaa lukijaa: kun vastakkain on poliisin ja teini-ikäisen, valkoisen ja mustan sana, kumpaa lopulta uskotaan?

Johanna Holmström: Sielujen saari (Själarnas ö, suomennos Jaana Nikula)

Sielujen saari on kertomus Seilin saaren lohduttomasta historiasta. Kirjassa seurataan kolmen erilaisen naisen kohtaloita: Kristina surmaa lapsensa lapsivuodemasennuksen vallassa, rikkaan perheen tytär Elli toimitetaan hoitoon vallattoman luonteensa vuoksi, ja hoitaja Sigrid puolestaan yrittää tarjota saaren potilaille edes hivenen lohtua ja turvaa. Sielujen saari on upea ja monisäikeinen romaani, joka tempaisee lukijan mukaansa heti alkusivuilta lähtien.

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Eleanor Oliphant is completely fine, suomennos Sari Karhulahti)

Millaista on olla erilainen kuin muut? Miltä tuntuu jäädä ulkopuolelle? Miten toimia sosiaalisissa tilanteissa, jos ne ovat täysin vieras käsite? Eleanor Oliphant on yliopiston jälkeen ollut aina samassa työpaikassa pienen yrityksen laskuttajana. Ystäviä Eleanorilla ei ole, eivätkä sosiaaliset taidot ylipäätään kuulu hänen vahvuuksiinsa. Kun Eleanorilla on mielipide, hän töksäyttää sen varsin suoraan, mikä omalta osaltaan saa ihmiset katsomaan häntä hieman karsaasti.

Kirja on kepeällä tyylillä kirjoitettu, nopealukuinen romaani, joka kuitenkin sisältää myös syvällisiä teemoja, kuten yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen. Eleanorille kuuluu ihan hyvää on kasvutarina, jonka myötä Eleanorin menneisyyden solmut aukeavat lukijalle koskettavasti ja ajatuksia herättävästi.     

Kimmo Oksanen ja Heidi Piiroinen: Ohikuljetut

Mihaela oli 16-vuotias, kun hän saapui Suomeen unelmanaan löytää töitä ja ansaita rahaa Romaniassa sijaitsevan kotikylänsä olojen parantamiseen. Haave ei toteutunut, ja Mihaela päätyi monien muiden tavoin Helsingin kaduille kerjäämään.

Kirjailija Kimmo Oksanen ja valokuvaaja Heidi Piiroinen seurasivat Mihaelan ja tämän suvun elämää kymmenen vuoden ajan. Sen seurauksena syntyi Ohikuljetut, tositarina siitä, mitä on kuulua hyljeksittyyn, näkymättömään ihmisryhmään ja yrittää taistella oikeudenmukaisemman elämän puolesta.

Heidi Köngäs: Sandra

Vuoden 1918 sodasta on kirjoitettu paljon, mutta harva tarina käsittelee elämää kotirintamalla. Heidi Köngäksen Sandra tekee tässä poikkeuksen: se on kertomus siitä, millaista oli yrittää elää normaalia elämää sodan ja köyhyyden keskellä. Sandra on monisäikeinen, vetävästi kirjoitettu teos, joka piirtää lukijalleen realistisen lohduttoman kuvan vuoden 1918 tapahtumista.

Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat

Toimittaja-kirjailija Anni Saastamoinen sairastui masennukseen vuoden 2014 lopulla. Kun romahdus tuli, se tuli ryminällä: voimat ja minuus katosivat, ystävät ja muut ihmissuhteet unohtuivat, kommunikointi muun maailman kanssa tuntui vaikealta, mahdottomalta. Depressiopäiväkirjat syntyi halusta purkaa sairauteen liittyviä stigmoja - halusta kirjoittaa rehellinen, omakohtainen kuvaus siitä, mitä elämä masennuksen kanssa on. Kirja kuvaa vimmaisella suoruudella sitä, miten masennus ei ole mielentila ja miten sairaus ei aina näy päällepäin. Se on suorasanainen taisteluhuuto kaikkien niiden puolesta, jotka eivät ympäristön mukaan ”vaikuta masentuneilta”, tai joiden ”pitäisi vain ryhdistäytyä”. Depressiopäiväkirjat on teos, joka itkettää, naurattaa ja koskettaa – se on teos, joka kannattaa lukea.

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (Homegoing, suomennos Sari Karhulahti)

"Olen jo liian vanha lähtemään Amerikkaan. Ja myös liian vanha tekemään vallankumouksen. Sitä paitsi, jos me käymme valkoisten kouluja, opimme vain sen, mitä valkoiset haluavat meidän oppivan. Kun palaamme, rakennamme sellaisen maan, jonka valkoiset haluavat meidän rakentavan. Maan, joka palvelee jatkossakin heitä. Meistä ei tule milloinkaan vapaita."

Kaunokirjallinen teos johdattelee lukijan 1700-luvun orjalinnoituksesta nykypäivään. Polveileva ja tunteikas kertomus tempaisee lukijan mukaan vahvojen ja inhimillisten hahmojen elämäntarinoihin. Kirja ravisuttaa lukijan ajattelemaan. Mitä voimme tehdä toisin, jotta menneisyyden kammottavat tapahtumat eivät koskaan toistu? 

Piia Leino: Taivas

On vuosi 2058 Helsingissä. Ihmiset eivät enää kohtaa toisiaan, vaan viettävät aikaansa kotiensa suojissa, muilta piiloutuen. Helsinki on eristetty muusta maasta aidoin, eikä kukaan tunnu tietävän, mitä aitojen ulkopuolella tapahtuu. Kerjäläiset on kerätty entiselle Hakaniemen torille, köyhyyttä ja kurjuutta on kaikkialla, lapsia ei enää synny, ja iloa tuo ainoastaan virtuaalitodellisuus Taivas, jossa kaikki on täydellistä ja vanha maailma näyttäytyy kauneimmillaan. Taivaaseen ei kuitenkaan niin vain pääse: käyttöaika on rajattu, ja se täytyy ansaita. Virtuaalitodellisuuteen addiktoitunut, erakkoluonteinen Aleksi tutustuu Taivaassa Iinaan, jonka kanssa hän haluaa yllätyksekseen viettää aikaa – mahdollisesti myös todellisessa maailmassa. Taivas on sujuvasti kirjoitettu dystopia, jonka uhkakuvat tuntuvat ajoittain liiankin mahdollisilta.

Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet

Sarjakuvateos, jonka aihe on hyvin tärkeä. Anonyymi verkkoviha on yleistyvä ilmiö, ja se koskettaa yhä useampia. Emmi Niemisen taidokas kuvitus yhdistettynä Johanna Vehkoon tekstiin muodostaa pysäyttävän kokonaisuuden. Teos sisältää autenttisia lainauksia naisten ja naisoletettujen saamista vihaviesteistä ja kertoo karulla tavalla, millaisia seurauksia verkkoviha voi uhreilleen aiheuttaa. Kirjassa on myös esimerkiksi konkreettisia ohjeita nettivihan kohteeksi joutuvalle.

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen

Kahdessa ajassa liikkuva esikoisromaani on kiehtovaa ja koskettavaa luettavaa. Toisaalla eletään vuotta 2017, jossa irakilainen turvapaikanhakija Fatima on kotimajoituksessa asianajajana työskentelevän Susannan luona. Toisaalla taas tutustutaan Susannan isotädin Martan nuoruuteen, jonka hän eli pula-ajan keskellä sodasta kärsivässä Suomessa. Erilaiset ajat ja tarinat punoutuvat hienosti yhteen ja muodostavat vahvan ja vaikuttavan kokonaisuuden.

Jani Toivola: Kirja tytölleni

”Sinä olet poiminut minulta paljon ilmeitä ja eleitä. Joskus katson sinua ja mietin, miten muut hyväksyvät ilmeikkäät kasvosi. Huomaan, että pelko johtuu omasta kokemuksestani: lapsuudestani ja nuoruudestani, jolloin pelkäsin usein olevani liikaa. Yritin kaikin voimin olla hillitympi ja vähemmän kaikkea. En halua jarrutella sinua. Haluan uskaltaa kulkea rinnallasi ja antaa sinun olla juuri sellainen kuin sinä olet. Sinä vahvistat minussa uskallusta olla itseni näköinen.”

Kirja tytölleni on kirja vanhemmuudesta. Se on kuitenkin myös paljon muuta: kirja omien voimavarojen tunnistamisesta, avun pyytämisestä ja ihmissuhteiden tärkeydestä. Teos on koskettava ja herättää lukijassaan monenlaisia tunteita ja ajatuksia.

Koko Hubara: Ruskeat Tytöt

”Minä olen ihan koko ajan olemassa riippumatta rasismista ja valkoisuudesta.”

Ruskeat Tytöt käsittelee muun muassa identiteettiä, sukupuolta, rasismia, vanhemmuutta ja kulttuuria. Teos on esseekokoelma ruskealta tytöltä ruskeille tytöille. Myös muiden kannattaa kuitenkin lukea se – kirja pureutuu tarkkanäköisesti yhteiskuntamme ongelmiin ja haastaa lukijan miettimään omia etuoikeuksiaan.

Maaret Launis & työryhmä: Tästä saa puhua

Tietokirja seksuaalisesta väkivallasta käsittelee ilmiön eri muotoja häirinnästä hyväksikäyttöön. Kirjassa on selkeästi aiheittain jaotellut luvut, joissa eri aihepiireihin syvennytään viranomaisten, asiantuntijoiden ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden henkilöiden haastattelujen kautta.

Tästä saa puhua on rankka, mutta tärkeä teos: se auttaa lukijaa tunnistamaan väkivallan eri muodot ja antaa myös konkreettisia neuvoja väkivallasta selviämiseen.

Emmi Valve: Armo

Porvoolainen sarjakuvataiteilija Emmi Valve mietti itsekin, voiko tätä kirjaa julkaista: sehän on aivan omakohtainen kuvaus mielenterveyden ongelmista ja vakavasta masennuksesta. Tarina kertoo erilaisuuden tunteesta, sairastumisesta, hoidoista, lääkkeistä, alkoholista, ihmissuhdesotkuista, mutta myös kasvamisesta taiteilijaksi. Kyseessä ole mikään valoisa selviytymistarina, sillä mielenterveyden ongelmat ovat usein elämänikäisiä matkakumppaneita. Masennus on sairaus, jota on ulkopuolisen vaikea ymmärtää, mutta taiteilijan hienot kuvat avaavat upeasti kokemusta eksymisestä, ahdistuksesta, oman itsen katoamisesta ja omien ääriviivojen sulamisesta. Hieno, rankka lukukokemus.

Vikas Swarup: Slummien miljonääri (Q and A, suomennos Pirkko Biström)

Köyhä, 18-vuotias tarjoilija Ram Mohammad Thomas osallistuu television tietokilpailuun ja onnistuu tiedoillaan saamaan miljardin rupian päävoiton. Voiton jälkeen tarjoilija pidätetään. Miten kouluttamaton poika olisi muka voinut tietää vastaukset kysymyksiin huijaamatta?

Vastatakseen epäilyksiin Ramin on kerrottava oikeastaan koko elämäntarinansa. Lukija pääsee seuraamaan värikästä, hauskaa ja uskomatonta kertomusta Intian vilkkailta ja kaoottisilta kujilta.

Kathryn Stockett: Piiat (The help, suomennos Laura Beck)

Yhdysvaltojen Mississippi, vuosi 1960. Rotuerottelu on yhä voimissaan: mustat naiset työskentelevät valkoisten rouvien kotiapulaisina, ja yhteisössä on lukuisia, epäreiluja sääntöjä. Mustat eivät saa esimerkiksi käyttää valkoisten kanssa samoja käymälöitä, puhelinkoppeja tai juoma-automaatteja.

Parikymppinen Skeeter kyseenalaistaa mielessään rotuerottelun ja ryhtyy kirjoittamaan kirjaa kotiapulaisten kokemuksista. Teos antaa äänen sorretuille: heille, joita on vuosisatojen ajan kohdeltu väärin. Piiat on kertomus siitä, miten jokaisen tulisi taistella oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

Jukka Behm: Pehmolelutyttö

Emilia on 15-vuotias, tunnollinen ja kunnollinen teinityttö. Kun Emilia sattumalta näkee puistossa itsetyydyttäjän, hän tulee tienanneeksi omasta mielestään harvinaisen helpon setelin. Siitä alkaa järjestelmällisempi toiminta: rahastajana Emilia, maksajina aikuiset miehet. Pian Emilia kuitenkin huomaa olevansa tilanteessa, jossa kaikki rahojen eteen tehtävät asiat eivät enää tunnukaan helpoilta tai hyviltä. Ahdistuksensa, ajatuksensa ja tunteensa Emilia paljastaa huoneensa suojissa pehmoleluilleen, lapsuuden rakkaille ystäville, jotka eivät tuomitse tai hylkää.

Pehmolelutyttö on kirja siitä, millainen valta on sillä, jolla on rahaa. Se kertoo uskottavasti mutta aiheella mässäilemättä auktoriteettiaseman väärinkäyttämisestä ja nuoren ihmisen hyväksikäytöstä.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Eletään tulevaisuudessa ympäristökatastrofin ja sotien jälkeen, jolloin makeasta vedestä on pulaa ja sen saantia totalitaarisessa yhteiskunnassa säätelee armeija. Pahinta on syyllistyä vesirikokseen, josta saatetaan tuomita jopa kuolemaan. Kaikki nykyinen teknologia on kadonnut, vain muutamat muistumat siitä ovat jäljellä muovi- ja metalliromun muodossa. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mihin näitä tavaroita on joskus käytetty. Päähenkilö, 17-vuotias Noria, on teemestarien sukua, ja hän on opiskellut taitoa koko ikänsä. Teemestareilla on oikeus saada enemmän vettä käyttöönsä: hyvänmakuinen puhdas vesihän on teen ehdoton edellytys. Juuri siitä syystä vesivahdit seuraavat teemestarin taloa tarkasti. Norian teemestari-isä siirtääkin tyttärelleen veteen liittyvän salaisuuden suojeltavaksi. Pysäyttävä, jopa pelottava tarina on kerrottu erityisen kauniisti.

Teksti: Iina Soininen

Kirjasuositukset: Henriika Tulivirta ja Outi Rantanen

Kuva: Katja Tähjä / Helsingin kaupunki

Lue myös:

Nuortenkirja kelpaa aikuisellekin

Lempi-kirjoja