TunnelmallinenJouluAinola

Kuukauden Sibelius: Jouluekstra (Kuukauden Sibelius 13)

 

Sibeliuksen perheelle joulu oli tärkeä juhla ja iloinen juhla. Jouluisin Ainolan salin vihreän takan eteen tuotiin omasta metsästä joulukuusi, jonka perheen vanhemmat koristelivat. Lapset laitettiin odottamaan illan huippuhetkeä, joulupukkia, pimeään lastenhuoneesen. Mikä kidutus ja jännitys, innostunut odotus heillä olikaan kestettävänään. Kun kuusi kimmelsi täydessä puvussaan, ja sali oli muutenkin valaistu täyteen loistoonsa, kutsuttiin lapset saliin. He aivan häikäistyivät kynttilöiden määrästä, kuusesta, joulutunnelmasta.

”Joulun aloitti joululaulu On hanget korkeat nietokset, jonka pappa säesti kovaa, kuin uruilla, pedaali alas painettuna”, muistelee tytär Ruth Snellmanin tytär Laura Enckell. Toinen Ainolan perinteinen joululaulu oli papan toinen suosikkijoululaulu En etsi valtaa loistoa. Se laulettiin myös jouluaattona, ja sen säesti aina joulun tunnun virittävän hienon alku- ja välisoiton kera Aino Sibelius. Pappa Sibelius säesti muut joululaulut.

 Perhettä ruokasalissa 1915.jpg

Kuvassa Jean Sibelius, puoliso Aino ja tyttäret Heidi, Margareta ja Katarina ruokasalissa 1915. Kuva: Sundström Eric (Helsingin kaupunginmuseo, CC by ND 4.0).

Työntekoa, lahjoja, musisointia, riemua, vieraita

Pappa Sibelius lomitti koko luomiskautensa työnteon ja joulunvieton. Hän ideoi, sävelsi ja puhtaaksikirjoitti aina jouluisin, suuriakin teoksiaan mm. Kullervo-sinfoniaa, toistasinfoniaa ja viulukonserttoa. Ainakin hän sävelsi päässään. Kun lapsikatras perheessä kasvoi, halusi hän luoda lapsilleen mitä parhaimman joulutunnelman ja -muistot. Lahjoja piti olla paljon, valoa, iloa ja musiikkia. Kerran kävi niin, että säveltäjän tyttäret unohtivat hankkia isälleen lahjoja, minkä jälkeen pappa Sibelius purnasi asiasta päiväkirjalleen. Yhtenä jouluna Sibelius itse oli Helsingissä reissuillaan ja unohti kokonaan, että on joulu. Nokkelana ja asiasta huvittuneena hän paketoi lapsilleen kotoa löytämiään lahjoja, tytöille pahvilaatikkoon vaaleanpunaista pumpulia ja täytekynän kullanväriset terät pumpulin päälle. Tytöt olivat tosi ilahtuneita. Aino-vaimo ei niinkään ollut innostunut ullakolta löytyneistä vanhoista kahveleista omassa paketissaan.

Ainolassa ei aattona käynyt vieraita; joulupäivänä vierailtiin naapurin Suvirannassa Järnefelteillä ja he puolestaan tulivat kylään Sibeliuksille tapaninpäivänä. Joulukuusenkoristeita Ainolassa ei ole säilynyt näihin päiviin asti, mutta Ainolassa on vielä jäljellä kaksi jouluhimmeliä ja jokin jouluinen kynttilänjalka. Joulu oli aikaa, jolloin leikittiin ja laulettiin, kun muulloin talossa vallitsi hiljaisuus ja rauha. Normaalisti säveltäjä kaipasi hiljaisuutta ja työrauhaa, mutta jouluisin talo sai täyttyä joulun äänistä, riemusta, soitosta ja laulusta. Erilaisten jouluperinteiden mukana Ainolassa tietenkin musiikilla oli tärkeä sijansa. Joululaulujakin laulettiin, vaikka Ainolassa yleensä soitettiin enemmän, kuin laulettiin. Kodin keskipisteenä alakerran salissa seisoo säveltäjän musta Steinway & Sons -flyygeli.

Ainolan joululeikkejä

Joulua juhlittiin Ainolassa hyvin iloisesti, ei liian hartaasti. Lapset serkkuineen kiersivät marssien huoneita Aino-äidin soittaessa Johan Strauss vanhemman  Radetzky-marssia kädet toistensa olkapäillä tai leikkivät tuolileikkiä, jossa istuimia on yksi vähemmän kuin leikkijöitä. Välillä taas soitettiin ja laulettiin. Ensimmäiset lapsenlapset tulivat mukaan Ainolan jouluun 1920-luvulla, Evan  Marjatta-tytär ja Ruthin lapset Laura ja Erkki ensimmäisinä. ”Ainolan joululeikkeihin kuului myös 'lentokoneleikki', jossa uhri seisoi laudalla silmät sidottuina”, kertoo Katarina-tyttären päiväkirjamerkintä vuodelta 1914. Hän sai tuona jouluna 30 pakettia!

On hanget korkeat, nietokset

Viisi joululaulua, op. 1 on sävelletty aikavälillä 1897–1913. Sibeliuksen sävellystuotannossa joululauluilla on erityisasema: ne on sijoitettu hänen sävellysluettelossaan opusnumeroon yksi. Nimellä Julvisa julkaistuja lauluja on myöhemmin alettu nimetä alkusanojen mukaan. Laulut on sävelletty Sakari Topeliuksen alkujaan ruotsinkielisiin runoihin, paitsi On hanget korkeat nietokset -laulun sanat on kirjoittanut haminalainen kansakoulunopettaja Vilkku (Wilkku) Joukahainen. Sibelius on ilmeisesti löytänyt runon jostakin julkaisusta.  Vilkku toimi kansakoulunopettajana, lehtimiehenä, tuli valituksi kansanedustajaksi ja oli kolme kertaa ministerinäkin, mutta historian lehdillä hän on jäänyt elämään tämän yhden joululaulun sanojensa myötä. Joululaulun On hanget korkeat, nietokset Sibelius sävelsi perheen asuessa Keravalla (josta Sibeliukset muuttivat Ainolaan syksyllä 1904). Aino-äiti opetti laulun salaa tyttärilleen, jotka lauloivat sen jouluaattona yllätyslahjana papalle, kuten lapset isäänsä kutsuivat.

En etsi valtaa, loistoa

Viisi joululaulua, op. 1 -sarjan tunnetuimman laulun Julvisa eli En etsi valtaa, loistoa -runo on julkaistu 1887 Jul-Qvällen lehden kannessa, Sibeliuksen säveltämänä se ilmestyi 1909 Sampo-lehdessä. Runon suomentajaa ei tänäkään päivänä tiedetä. On mahdollista, että suomennoksen olisi tehnyt Topeliuksen tyttärenpoika Mikael Nyberg. Virsikirjassa laulun suomentajaksi mainitaan Martti Korpilahti.

Topeliuksen runo on oman aikansa kansanomainen kuvaus siitä, mikä on joulun ydinsanoma. Se on myös rukous siitä, että osaisimme ottaa joulun vastaan oikealla tavalla ja että joulun sanoma ja joulurauha saavuttaisi jokaisen ihmisen sydämeen saakka, säätyyn ja varakkuuteen katsomatta. Vuonna 1943 laulu otettiin mukaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon ruotsinkieliseen virsikirjaan virtenä  28. Vuonna 1986 se otettiin myös suomenkieliseen virsikirjaan, jossa se on Niilo Rauhalan uudelleen suomentamana virsi nro 31.

Uusi käännös ei kuitenkaan ole saavuttanut laulavan joulukansan suosiota, vaan vanha, tunnelmallinen teksti on säilyttänyt paikkansa ihmisten sydämissä, vaikka uusi teksti on painettuna moniin uusiin laulukirjoihin. Se on ollut koko 2010-luvun suosittujen Kauneimmat joululaulut -laulutilaisuuksien lauletuin joululaulu ympäri maata. Siinä elää joulun tunnelma, ihmisen kaipaus rauhaan, tasavertaisuuteen ja yhteyteen mitä herkimmin ja koskettavimmin.

ainola talvella.jpg

Ainola talvisessa asussa 1940-luvulla. Kuva Santeri Levas (Wikimedia Commons, Suomen valokuvataiteen museo).

Joululauluilla tärkeä paikka Sibeliuksen tuotannossa

Joululaulujen voidaan sanoa avaavan ja päättävän Jean Sibeliuksen työn säveltäjänä. Joululaulujen merkitystä tekijälleen kuvaa se, että hän teki sovituksia kahteen läheisimpään joululauluunsa - En etsi valtaa loistoa ja On hanget korkeat, nietokset - vielä niinkin myöhään kuin vuosina 1935 ja 1942. Ja kun Sibeliuksen varsinainen säveltäjäntyö oli jo päättynyt vuosikymmeniä aiemmin vuonna 1954, hän sovitteli näitä joululaulujaan vielä tällöin, 88-vuotiaana. Opuksen 1 kaksi ensimmäistä joululaulua ovat jääneet vähemmän tunnetuiksi ja lauletuiksi (vaikka ovat tosi mainioita joululauluja); kolmas Jo joutuu ilta on suosituin yksinlauluna esitettynä, toki sitä lauletaan myös yhteislauluna.

Joululaulun On lapsonen syntynyt meille, JS142, Sibelius sävelsi vuonna 1929. Se on mitä hienoin, sibeliaaninen melodia ja sen sanat kertovat joulun tarinaa. Se tunnetaan myös nimellä Nyt seimelle pienoisen lapsen. Laulu on kuorolauluna suosittu ja kohtalaisen tunnettu myös. 

Viisi joululaulua, op. 1

1. Nu står jul vid snöig port (Joulupukki kolkuttaa) (Sakari Topelius, 1913)
2. Nu så kommer julen (Jo on joulu täällä - Tervehtii jo meitä joulu armahin) (Sakari Topelius, 1913)
3. Det mörknar ute (Jo joutuu ilta) (Sakari Topelius, noin 1897)
4. Julvisa (Jouluvirsi, En etsi valtaa, loistoa) (Sakari Topelius, sävelletty 1905, ilmestyi painettuna lehdessä 1909)
5. On hanget korkeat, nietokset (Vilkku Joukahainen, 1901)

Opus 1:n lauluja ei ole numeroitu syntymäjärjestyksessä.


Lähteet

- Reijo Pajamo: Taas kaikki kauniit muistot: joululaulujen taustat ja tarinat (WSOY, 1992)

- Santeri Levas: Jean Sibelius: muistelma suuresta ihmisestä (WSOY, 1986)

- CD-levy Joulu Ainolassa (Ondine, p2000) joululauluineen, tekstivihkon teksti Vesa Sirén

- Sibelius.fi-sivusto, Sibelius 150 -verkkosivut


Teksti: Rose Sirviö

Lue lisää Sibelius-sarjan muista osista:

Kuukauden Sibelius, osa 1: Luonnon ja musiikin hurmaa

Kuukauden Sibelius, osa 2 : Omaäänistä, yleisinhimillistä ja nerokasta musiikkia

Kuukauden Sibelius, osa 3: Tuntematon Sibelius

Kuukauden Sibelius, osa 4 : Jean Sibeliuksen laulumusiikki

Kuukauden Sibelius, osa 5 : Sibeliuksen tulkit

Kuukauden Sibelius, osa 6 : 7 x valloittava Sibeliuksen yksinlaulu

Kuukauden Sibelius, osa 7: Tuntematon Sibelius kuunneltavissa ja lainattavana

Kuukauden Sibelius, osa 8 : Sibeliuksen timanttiset sinfoniat 1–7 ja niiden ainutlaatuisen nerokas sarja

Kuukauden Sibelius, osa 9 : Valokeilassa sinfoniat 1 ja 2

Kuukauden Sibelius, osa 10 : Sinfonia 3 valokeilassa

Kuukauden Sibelius, osa 11 : Viulukonsertto d-molli, op. 47 (osa 1)

Kuukauden Sibelius, osa 12 : Viulukonsertto d-molli, op. 47 (osa 2)