Kuukauden Sibelius

Kuukauden Sibelius, osa 3

Tuntematon Sibelius

Sibeliuksen suurteoksia juhlitaan osana musiikin historiaa, mutta hänen tuotantonsa sisälsi myös tilauksesta tehtyjä juomalauluja. Tutkija Sakari Ylivuori keräsi tarinoita arkisesta sävellystyöstä kirjaksi, jossa kurkistetaan kulissien taakse.

Sibelius-tutkija, musiikin tohtori Sakari Ylivuori kävi läpi suuren määrän päiväkirjoja, kirjeitä, oikovedoksia, luonnoksia ja jopa kuitteja tutkiessaan Sibeliuksen kuoroteoksia. Tarinat Sibeliuksen sävellysten taustalla on nyt koottu vasta ilmestyneeseen kirjaan Sibeliuksen lampaanviulu. Kirjan 19 tarinaa piirtävät kuvaa siitä, millaista säveltäjän arkinen työ oli.

– Sibelius arkistoi kirjeenvaihtonsa hyvin, eli hänelle saapuneet kirjeet ovat säilyneet, mutta Sibeliuksen vastaus ei välttämättä ole enää tallessa. Siihen aikaan kirje Sibeliukselta ei ollut viesti suurmieheltä vaan kaverilta. Ne olivat verrattavissa tekstiviesteihin, Ylivuori kertoo.

Ylivuori tutustui Jean Sibeliukseen ensimmäisen kerran samalla tavalla kuin monet muutkin nuoret muusikot: harjoittelemalla kappaleita pianotunnille. Sibelius tutkimuskohteena avautui Ylivuorelle, kun hän pääsi mukaan Kansalliskirjaston Jean Sibelius Works -projektiin, jossa säveltäjän tuotanto julkaistaan kokonaan uudelleen kriittisinä editioina. Kriittinen editio on lähteisiin perustuva kommentoitu julkaisu.

Sakari_Ylivuori.jpg

Kuvassa Sibelius-tutkija Sakari Ylivuori.

Inhimillinen Sibelius

Ylivuori ei pidä itseään varsinaisena Sibelius-fanina, mutta hän kertoo tutustuneensa Sibeliukseen uudelleen tutkimusta tehdessään.

– Olin unohtanut, että Sibelius oli inhimillinen ihminen epävarmuuksineen. Ei hän tiennyt, mihin asemaan hänet myöhemmin nostettaisiin. Kyllähän Sibelius nostettiin esiin itsenäistymisen aikaan, mutta varsinkin varhaisaikoina hän oli epävarma, jääkö hänen musiikkinsa eloon. Hän myös koki, että nuori säveltäjäpolvi menee ohi.

Sibeliusta ei omana aikanaan aina ymmärretty. Esimerkiksi Wienin filharmonikot kieltäytyivät soittamasta neljättä sinfoniaa, vaikka sitä oli jo mainostettu. Suomessakin kantaesitys päättyi kiusalliseen hiljaisuuteen. Lehtiarviossa kirjoitettiin, että Sibelius oli ”ylittänyt sen rajan, joka on luonnollista”.

– Sibeliuksen musiikki oli omana aikanaan hyvin modernia ja vaikeaakin, sen elementit poikkesivat siitä, mihin musiikissa oli totuttu.

Ylivuori väitteli musiikin tohtoriksi Sibeliuksen kuoroteoksista ja johtaa kolmea eri kuoroa. On ymmärrettävää, että hänen mieleensä ovat jääneet monista Sibelius-sitaateista erityisesti ne, joissa Sibelius valotti suhdettaan kuoromusiikkiin. Säveltäjän mieli muuttui vuosien varrella.

– Eräässä yhteydessä hän kirjoitti, että ”suomalainen kuoromusiikki tympäisee” häntä. Kymmenisen vuotta myöhemmin hän kertoi ”rakastavansa mieskuorotyylin paatosta”. Usein näkee Sibeliukselta sitaatteja, joista on tehty absoluuttinen totuus. Lausumat on kuitenkin aina annettu tietyssä yhteydessä.

Sibelius ansaitsee huomionsa

Kaiken lukemansa ja löytämänsä jälkeen Ylivuori on edelleen sitä mieltä, että Sibeliuksen asema musiikin historiassa on ansaittu.

– Sibelius ja hänen musiikkinsa ovat ehdottomasti maineensa veroiset. Hän oli äärimmäisen lahjakas, ahkera ja itsekriittinen – näistä aineksista syntyy hyvä keitos.

Sibeliuksen onneksi koitui myös pitkä ja tuottoisa elämä.

– Suomessa oli muitakin lahjakkaita säveltäjiä, kuten Ernst Mielck, Ernest Pingoud ja Toivo Kuula. He kuolivat kuitenkin niin nuorina, että voimme vain kuvitella, mitä heistä olisi tullut jos he olisivat saaneet jatkaa uraansa ja elämäänsä.

3 x tuntematon Sibelius

  1. Harva tietää, että Sibeliuksen tuotannosta löytyy myös juomalauluja, joita laulettiin illanvietoissa. Esimerkiksi runoon Jones havsfärd (Joonaan meriretki) tilauksesta sävelletty laulu on humoristinen mukaelma Joonan joutumisesta valaan vatsaan. Sibeliusta ajateltaessa mieleen tulevat ensimmäiseksi sinfoniat ja suurteokset, mutta tilaustöille ei voinut sanoa ei: säveltäjällä oli viisi tytärtä ja palveluskunta elätettävänään. Kappaleilla ”maksettiin” joskus ruokaa, esimerkiksi mustasta pörssistä hankittu lampaanviulu tai Joonan tapauksessa nippu nahkiaisia.
  2. Sibeliuksen sävellystä Uudenmaan maakuntalauluun ei koskaan valittu virallisesti maakuntalauluksi. Se Uusmaalaisten laulusta kuitenkin tuli, koska kansa alkoi sitä laulaa ja kappale jäi näin elämään. Kokous, jossa maakuntalaulu piti valita, päättyi isoon riitaan, ja asia jäi pöydälle. Riidan taustalla oli maakuntalaulun sanoitus. Sanoitus oli tehty kilpailuun, johon tekijä osallistui nimimerkin suojissa. Myöhemmin selvisi, että sanoittaja ei ollutkaan Uudeltamaalta vaan Salosta, ja tämä oli oletettavasti joillekin Uudenmaan osakuntalaisille liian kova pala.
  3. Sibelius halusi Jääkärimarssin julkaistavaksi ilman säveltäjän nimeä. Hän ei myöskään signeerannut käsikirjoitusta. On arvailtu, että syynä oli kustannussopimus Breitkopf & Härtelin, maailman vanhimman musiikkikustantamon kanssa. Sibelius ehkä toivoi, että Jääkärimarssi jäisi sopimuksen ulkopuolelle, mutta näin ei käynyt vaan kustantaja julkaisi kappaleen vielä saman vuoden puolella. Ensiesityksessä säveltäjän nimeä ei mainittu, mutta jo lähipäivinä lehdistö lipsautti nimen julkisuuteen.

**********************************


Matka Jean ”Janne” Sibeliuksen kanssa jatkuu HelMet.fi:ssä. Kirjastosta löydät Sibeliuksesta paljon, laajasti ja syvästi: cd-levyjä, dvd-levyjä, kirjoja, nuotteja, partituureja ja lehtiä sekä asiantuntevaa tiedonhakua ja neuvontaa kansallissäveltäjästämme ja hänen mahtavasta tuotannostaan. Näitä aineistoja on kirjastossa myös e-aineistoina Naxos Music Libraryssae-kirjoina ja e-lehtinä.

Kirjasto ja Sibelius ovat kaikkien!

Teksti: Iina Soininen
Kuva: Marcus Söderlund
Piirros: Lasse Rantanen, 2012 © Sibelius Society of Finland

Lue lisää Sibelius-sarjan muista osista:

Kuukauden Sibelius, osa 1
Kuukauden Sibelius, osa 2