Kuukauden Sibelius

Kuukauden Sibelius, osa 4

Jean Sibeliuksen laulumusiikki

Laulu sydämet valloittaa! Jean Sibelius sävelsi 111 yksinlaulua. Laulujen tyylikirjo on hyvin laaja: mukaan mahtuu yhtä hyvin suurisuuntaisia kuin kansanomaisia teoksia. Sibelius-sarjan kolmessa seuraavassa osassa käsitellään yksinlauluja eri näkökulmista.

Musiikin tutkijat nostavat Sibeliuksen yksinlaulut sinfonioiden rinnalle hänen tuotantonsa kruunuksi. Jean Sibelius on ajan myötä osoittautunut yhdeksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteen omintakeisimmista laulusäveltäjistä. Hänen laulujensa taustalla soi suomalainen kansallisromantiikka, johon kaksikielisyys toi oman värinsä. Sibelius sävelsi 111 yksinlaulua, joista kaksi on kadonnut. Laulujen tyylikirjo on epäyhtenäinen ja hyvin laaja.

Viidessäkymmenessä vuodessa Sibelius sävelsi monen eri tyylisuunnan lauluja ja palasi takaisin varhaisempiin vaiheisiin aika ajoin. Kaikista lauluista löytyy hänen oma, persoonallinen ja epäsovinnainen äänensä. Yksinlaulut ovat pääosin pianosäestyksellisiä, vain Arioso opus nro 3 on tästä poikkeus.

Säveltämistään teksteistä intiimein suhde Sibeliuksella on ruotsinkielisiin, hänen omalla äidinkielellään kirjoitettuihin runoihin. Ne paljastavat jotakin Sibeliuksen inhimillisestä ja mystisestä puolesta, josta suurimuotoiset orkesteriteokset vaikenevat.

Sibeliuksen on laulutuotanto kuin lukuisin värein soiva, hurmaava puutarha, jossa kukoistaa monenkirjavia puita, pensaita, kukkia ja ruohoja: mahtavan suurimuotoisia, symbolisia, intiimejä, eroottisia, humoristisia ja villejä. Sibelius matkusteli paljon ympäri Eurooppaa ja kävi myös Amerikassa, ja nämä kulttuurit elävät Sibeliuksen musiikissa suomalaiskansallisen kulttuurin rinnalla.

Laulujen viehättävä outouden maku

Sibelius epäröi aika ajoin, miten tekstit yksinomaan musiikillisessa ilmaisussa sopivat hänen teoksiinsa. Tekstejä ei ainakaan saanut tuoda esiin liikaa. Sibeliuksellakin runo kuitenkin oli säveltämisen lähtökohta, ja sanat ja musiikki yhdessä muodostivat kokonaisuuden. Teksti saattoi hänelle olla myös kimmoke sävellykselle.

Toisaalta runo ja teksti hänen teoksissaan reagoivat herkästi toisiinsa varsinkin hänen varhaisimmissa lauluissaan. Keski-ikää lähestyessään Sibelius valitsi sävellettäväksi pohdiskelevia tekstejä, jotka käsittelivät ihmisen metafyysistä yhteyttä maailmaan. Hän myös valitsi lauluihinsa useimmiten korkealle äänelle soveltuvat sävellajit ja halusi pitää niistä kiinni. Hän elävöitti laulujaan monilla sävellajin tai laulun rakenteen vaihdoilla yhden kappaleen sisällä, vaihtoi tempomerkintöjä ja jopa tyyliä kesken säveldraaman.

Jean Sibeliuksen omintakeiset yksinlaulut olivat omassa mittakaavassaan yhtä valtaisa mullistus aikansa suomalaiseen yksinlauluun kuin Kullervo-sinfonia suomalaisen orkesterimusiikin alalla. Uudenlaiset laulut herättivät heti myönteisiä reaktioita ja mielenkiintoa esittäjissä, yleisössä, arvostelijoissa ja Sibeliuksen kollegoissa. Nuori Oskar Merikanto kirjoitti Päivälehdessä positiivisen varovaisesti, että Sibeliuksen laulujen ”outo uutuuden maku” ja ”eriskummallinen harmoniseeraus” voisivat väsyttää tottumatonta kuulijaa.

Lauluja rakkaudesta, elämästä ja kuolemasta

Sibben ensimmäinen esitetty ja julkaistu sävellys oli yksinlaulu Serenad (v. 1888) J.L. Runebergin tekstiin. Jean Sibeliuksen yksinlaulut ovat persoonallisia, pieniä suuria taideteoksia. Hän sävelsi niitä pitkin luovaa elämäänsä. Niistä lauletaan aktiivisesti noin 40:ää laulua, ja vielä kätköissä piileksii 30–40 helmeä, joiden pitäisi kuulua suomalaisten laulajien, ja mielellään koko laulavan maailman, perusohjelmistoon.

Suomessa hänen eniten esitettyjä yksinlaulujaan ovat Svarta rosor, Var det en dröm, Illalle, Lastu laineilla, Flickan kom från sin älsklings möte, Säv, säv susa ja Laulu ristilukista. Laulustaan Var det en dröm, op. 37 nro 4 Jean Sibelius totesi ojentaessaan sen käsikirjoituksen Ida Ekmanille, lyyriselle suosikkisopraanolleen: ”Kas tässä on kaunein lauluni.” Se on kaunis ja ihana kuin unelma; kukat tuoksuvat siinä rakkauden vertauskuvana.

Yksinlaulua.jpg

Tuntematon laulaja esittää yksinlaulua vuonna 1945.

Ruotsiksi, suomeksi, saksaksi ja englanniksi

Sibelius sävelsi useimmat laulunsa ruotsin kieleen. Kansallisrunoilija J.L. Runeberg oli hänen suosikkinsa tekstirunoilijana. Muita hänen suosimiaan ruotsinkielisiä runoilijoita olivat E. Josephson, G. Fröding ja K. A. Tawastjerna.

Sibelius sävelsi suomenkielisiä lauluja muun muassa Aleksis Kiven, Eino Leinon, A.V.Koskimiehen, I. Calamniuksen (Ilmari Kianto) ja Kalevalan runoihin. Suomenkielisissä runoissa säveltäjälle oli tärkeää musiikin ja kielen soiminen yhteen. Siinä hän onnistui erityisesti lumoavissa Illalla-, Lastu lainehilla-, Souda, souda sinisorsa- ja Kaiutar-lauluissa. Myös suurissa, orkesterin säestämissä yksinlauluissa Arioso op. 3, sävelruno Luonnotar op. 70 ja balladi Koskenlaskijan morsiamet op. 33 kalevalainen suomen kieli ja Sibeliuksen sävelet soljuvat kuin joutsenet rinnakkain lahdella.

Saksankielisiin lauluihin Sibeliusta innostivat hänelle mieluisat saksankieliset runot ja hänen saksalainen kustantajansa. Esimerkiksi Opus 50:ssä Sibelius käyttää tyylinä saksalaista lied-perinnettä. Myös muutama englanninkielinen laulu syntyi mestarin kynästä.

Tyylien laaja kirjo

Jo toisessa yksinlauluopuksessaan nro 13 Sibelius esittelee useimmat eri tyyliset laulunsa: suurisuuntaiset laulut, joissa lyyriset jaksot vuorottelevat dramaattisten resitatiivien eli puheenomaisen laulun kanssa; impressionistinen sävelmaalailu tyylikeinona ja kenties erotiikkaa mausteena; kansanomaisia, jopa kalevalaisia sävyjä sisältävät laulut; laulun ja pianon raikas dialogi tai laulu, joka kasvaa vähäeleisestä alusta suureksi intohimon ja eksotismin kuvaelmaksi.

Sibeliuksen kokeileva tyyli ja ekspressionismi huipentuivat jousikvartettoon Voces Intimae opus 56 ja IV sinfoniaan. Tällöin hän sävelsi samanhenkiset yksinlaulunsa Jubal ja Teodora opus 35. Seuraavan lauluopuksen 57 yksinlaulut ovat sisäänpäin kääntyneitä, traagisia sisällöltään ja sävelkieleltään: Älven och snigeln nro 1, En blomma stod vid vägen nro 3, Jag är ett träd nro 5 ja Näcken nro 8.

Opuksesta 61 lähtien Sibelius palasi ekspressionismista impressionistisiin ja myöhäisromanttisiin tunnelmiin lauluissaan. Niistä hän siirtyi vähäeleiseen ja pidättyvämpään, minimalistiseen ilmaisuun Kukkasarjassaan opus 88, kunnes viimeisessä opuksessaan palasi osittain varhaisten laulujensa henkeen. Tiivistetty ja intiimi ilmaisu korvasi alkuaikojen romanttisen hehkun.

Viimeisimpänä työnään säveltäjänä Sibelius sovitti laulunsa Kom nu hit, död!, op. 60 nro 1 William Shakespearen näytelmään Loppiaisaatto lauluäänelle ja pianolle. Hän teki sen vain pari kuukautta ennen kuolemaansa vävynsä, kapellimestari Jussi Jalaksen avustuksella.

Lisää luettavaa:

Anna Pulkkis on tehnyt Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa tohtorin väitöskirjan aiheesta ”Alternatives to Monotonality in Jean Sibelius’s Solo Songs” vuonna 2014. Väitöskirja tarkastelee niitä tapoja, joilla Sibeliuksen yksinlaulut poikkeavat monotonaalisuuden (yhden selkeän pääsävellajin) periaatteesta.

**********************************

Matka Jean ”Janne” Sibeliuksen kanssa jatkuu HelMet.fi:ssä. Kirjastosta löydät Sibeliuksesta paljon, laajasti ja syvästi: cd-levyjä, dvd-levyjä, kirjoja, nuotteja, partituureja ja lehtiä sekä asiantuntevaa tiedonhakua ja neuvontaa kansallissäveltäjästämme ja hänen mahtavasta tuotannostaan. Näitä aineistoja on kirjastossa myös e-aineistoina Naxos Music Libraryssa, e-kirjoina ja e-lehtinä.

Kirjasto ja Sibelius ovat kaikkien!

Lähteinä käytetty: HS Teema: Sibelius 6/2014, Tawastjerna, Erik T. : Sibelius, Otava, 2003 (yksiosainen laitos) sekä Sibelius.fi- ja Sibelius 150 -verkkosivut.

Teksti: Rose Sirviö
Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo CC BY-ND 4.0
Piirros: Lasse Rantanen, 2012 © Sibelius Society of Finland

Lue lisää Sibelius-sarjan muista osista:

Kuukauden Sibelius, osa 1: Luonnon ja musiikin hurmaa

Kuukauden Sibelius, osa 2: Omaäänistä, yleisinhimillistä ja nerokasta musiikkia

Kuukauden Sibelius, osa 3: Tuntematon Sibelius