Kuukauden Sibelius

Kuukauden Sibelius, osa 6

Kuukauden Sibelius, osa 6

7 x valloittava Sibeliuksen yksinlaulu

Sibelius-sarjan kuudennessa osassa Sibelius-fani esittelee säveltäjän tuotannosta 7 + 1 kauneinta yksinlaulua.

Laulujuhlat.jpg

Helsingin laulu- ja soittojuhlien päättäjäiset 20.6.1900 Kaisaniemessä

1. Sången om korsspindeln, suom. Laulu ristilukista, op 27 nro 4.

Tämä laulu valittiin ylivoimaisesti Sibeliuksen rakkaimmaksi yksinlauluksi Ylen suuressa yleisöäänestyksessä vuoden 2015 alkupuolella. Dramaattinen ja vertauskuvallinen laulu on jylhä ja uhmakas, miltei puistattavan lihallinen tarina suuresta saalistaja-ristilukista, joka punoo verkkojaan tummien korpien kätköissä. Laulumelodia on linjakas ja sen piano-osuus taiturillinen. Tekstin vertauskuvallisuus liittyy sortovuosien aattoon, vuoteen 1898, mutta sopii erinomaisesti myös meidän aikaamme. Laulu on ollut alusta asti hyvin suosittu etenkin miesten esittämänä yksinlauluna. Laulu on lähtöisin Sibben varhaisesta näyttämöteoksesta Kung Kristian II. Tämä 1500-luvulle sijoittuva, Sibeliuksen hyvän ystävän Adol Paulin kirjoittama näytelmä kertoo Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuninkaan ja tämän rakastajattaren Dyvekan tarinan. Kristian ll järjesti muun muassa hurjan verilöylyn Tukholmassa vuonna 1520. Laulu kuvaa vangitun teurastajakuninkaan vanhuuden päiviä. Näytelmässä narri laulaa sen vankityrmässä viruvalle kuninkaalle.

2. Kaiutar, op 72 nro 4.

 Sibeliuksen laajin ja kunnianhimoisin suomenkielinen yksinlaulu, impressionismia kukkeimmillaan ja komeimmillaan Aallottaret-sävelrunon rinnalla. Laulaja vuoroin lallattaa polveilevaa melodiaa, vuoroin vie tarinaa eteenpäin mahtipontisesti ja resitatiivimaisesti (puhelaulun tyylisesti). Kalevalaisittain tyylitellyn tekstin kirjoitti Kyösti (Karl Gustf) Larson eli runoilija Larin-Kyösti, Sibben vanha ystävä jo Hämeenlinnan lyseosta. Kaiuttaressa nuori neito kulkee kaihoissaan ahoja, soita ja metsiä huhuillen sulhastaan, joka vannoi kihlaavansa morsiamensa. Sulho osoittautuu petturiksi: ”Meni sulho sanoinensa, impi jäi sydäminensä”. Säveldraaman huippukohdassa Kaiutar lyyhistyy maahan, ”jähmettyvi, jäykistyvi, kaatuissansa kauhistuvi”. ”Aamulla herättyänsä kulkee kuje mielessänä, eksyttävi erämiehen matkien ja mairitellen...” Tämän hän teki kostoksi sulhon hylkäämisestä. Näin syntyi kaiku, kuten monissa Ekho-aiheisissa tarinoissa maailmankirjallisuudessa kerrotaan.

3. Flickan kom ifrån sin älsklings möte op 37 nro 5

Tämä op 37 on Sibeliuksen oopperamaisin opus, myöhäisromanttinen kokoelma Sibben suosituimpia ja eniten esitettyjä lauluja vuosisadan vaihteesta, kuten myös opus 36. Sen säveldraama nro 5 on osatekijöidensä onnistunut kohtaaminen, laulumusiikin mestarin täysosuma. Runo on J.L. Runebergin, joten tässä laulussa kohtaavat jälleen kaksi suomalaisen taiteen jättiläistä. Sibeliuksen Runeberg-laulut ovat kansainvälisestikin harvinainen kahden jättiläisen kohtaaminen. Tuloksena syntyy kuolematon taideteos. Runo kertoo ikiaikaista tarinaa nuoren tytön rakastumisesta ja äidin huolesta. Runebergin verisymboliikka on hienovaraista ja koskettavaa: punaiset kädet, huulet ja lopulta raastava tuska: ”Valmista minulle hauta, äiti, ja kirjoita ristiin tarinani.” Sulho vei mitä luultavimmin nuoren tytön viattomuuden ja oli myös ollut uskoton tälle toiveissaan ja tunteissaan palavalle nuorelle neidolle. Sibelius lataa tarinaan suurta intensiteettiä ja voimaa käyttämällä tehokkaimpia sävellajeja draaman eri vaiheissa: vaarallista ja kenties haavoittavaa rakkautta soi raikas des-duuri, draaman kääntyessä tragediaksi uhkaava cis-molli värjää näyttämön.

4. Höstkväll op 38 nro 1 ja På verandan vid havet, op 38 nro 2

Laulut kuuluvat Sibeliuksen arvostetuimpiin yksinlauluihin, ja kumpikin on sävelletty ruotsalaisen Viktor Rydbergin runoihin. Näissä lauluissa säveltäjä ottaa reilun askeleen kohti sävelkielen ekspressionistista monitahoisuutta sekä soinnin ja sävelkielen pelkistämistä. Höstkväll luo pianon pitkäkestoisten akordien ja sen yllä vihmovasti resitoivan lauluäänen keinoin eteemme monitahoisen luonnonkuvaelman, Rydbergin syysillan. Laulu on yksi Sibben kaikkein kunnianhimoisimmista ja laajimmista, 1903 syntynyt ”valtava syksyinen valitus”.  På verandan vid havet on rakenteeltaan yksinkertaisempi. Modulaatiot jakavat kertautuvan sävelaineksen kolmeen taitteeseen. Teos on syvähenkinen ja vie pienen ihmisen elämän suurien kysymysten ja salaisuuksien äärelle. Sävelkielen kromaattisuus ja tritonusintervalli (kolme kokosävelaskelta) ennakoivat jo kahdeksan vuoden perästä syntyvää Sibeliuksen neljättä sinfoniaa.

5. Teodora op 35 nro 2

Teodora on Sibben lauluista moderneimpia ja eroaa melkoisesti muusta laulutuotannosta musiikillisen tyylinsä ja tematiikkansa puolesta. Bertel Gripenbergin eksoottinen ja dekadentti runo innoitti Sibeliuksen voimakkaan aistikkaaseen ja eroottiseen ilmaisuun. Tämä välittyy lauluosuudesta, joka lähenee paikoin puhelaulua, sekä piano-osuuden dissonoivista murtosoinnuista. ”Teodora, jag vill kyssa dina läppar, som befalla. Och kyssa och smila i samma sekund...  Jag vill smeka ditt eldrödä, doftande hår...” 

6. Norden op 90 nro 1

Sibben viimeisen yksinlauluopuksen tyylinmukainen mestariteos. Tämäkin Sibeliuksen myöhäinen lauluopus on tyyliltään uusklassistinen. Lähtökohtana uusklassismille on säveltäjän ensimmäisten yksinlaulujen romanttinen esikuva, pohjoismainen romanssi. Ilmaisu kuitenkin klassillisen pidättyvää ja intiimiä varhaisten laulujen romantiikan asemesta. Siinä säveltäjä siivittää joutsenten pohjolankaipuun yhtenäiseksi, koko laulun ajan kestäväksi crecendoksi ja lauluosuuden joustavaksi, instrumentaaliseksi legatoksi. Teoksessa on loppuhuipennus, suomalainen ekstaasi, kuin neljäs sinfonia. Runon viime säkeet kuuluvat näin: ”Tynade svanar, vilken frötrollning vilar på norden? Den som från södern längtar, hans längtan söker en himmel.”

7. Luonnotar op. 70: sävelruno sopraanolle ja orkesterille

Luonnottaren teksti on Kalevalan ensimmäisestä runosta, alkumyytin maailmansyntyä kuvaavista sanoista. Jousien soittotyylissä on jälkiä Sibeliuksen varhaisemmasta Kalevala-tyylistä, mutta muutoin teoksessa on siirrytty aavoille ulapoille ja tuntemattomille vesille.  Maailman tyhjyys huokuu kaukaisiin rekistereihin kirjoitetusta tekstuurista, jonka läpi sopraanosoolo liitää kuin ilman impi tai sotka, suora lintu. Luonnotar on mystinen, haltioitunut ja ekspresiivinen kuvatessaan maailmaa tyhjänä, kosmisena tilana ennen elämää synnyttävien prosessien ilmaantumista. Teos on sopraanolle erittäin vaativaa laulettavaa. Miten pysyä sävellajissa paikoissa, joissa vain huokaillaan tai voivotellaan? Miten vetää ne dramaattiset nousut intensiivisesti; sen jälkeen laulaa hurmioituneena huippukorkealta, pitkään ja vielä vaikein vokaalein? Henkeä olisi vedettävä jossain välissä..

+ 1: Soi kunniaksi Luojan

Sokerina pohjalla mainitsen suomalaisten rakastaman virren Soi kunniaksi Luojan Op. 23 nro 3, johon sanat ensimmäiseen ja toiseen säkeistöön teki K. A. Koskimies. Hänen vaimonsa Ilta Koskimies runoili kolmannen säkeistön. Virsi kuuluu Sibben teosluettelossa kuorolauluopuksiin, mutta sitä lauletaan myös yksinlauluna. Tämä virsi otettiin virsikirjan lisävihkoon vuonna 1923, ja se on ollut yksi virsikirjan suosituimmista virsistä. Sibelius sävelsi virren aikana, jolloin hänestä oli kehittymässä Sibelius. Koraalin kansanomaisessa melodiassa, jonka alku on sukua ”Säkkijärven polkalle”, on aistittavissa raikas ja nostalginen tuulahdus menneiden aikojen vanhojen runonlaulajien viheriöiviltä mailta.

**********************************

Matka Jean ”Janne” Sibeliuksen kanssa jatkuu HelMet.fi:ssä. Kirjastosta löydät Sibeliuksesta paljon, laajasti ja syvästi: cd-levyjä, dvd-levyjä, kirjoja, nuotteja, partituureja ja lehtiä sekä asiantuntevaa tiedonhakua ja neuvontaa kansallissäveltäjästämme ja hänen mahtavasta tuotannostaan. Näitä aineistoja on kirjastossa myös e-aineistoina Naxos Music Libraryssa, , e-kirjoina ja e-lehtinä.

Kirjasto ja Sibelius ovat kaikkien!

Lähteinä käytetty: HS Teema: Sibelius 6/2014, Tawastjerna, Erik T. : Sibelius, Otava, 2003 (yksiosainen laitos) sekä Sibelius.fi- ja Sibelius 150 -verkkosivut.

Teksti: Rose Sirviö
Piirros: Lasse Rantanen, 2012 © Sibelius Society of Finland

Kuva: Emil Ruudman / Helsingin kaupunginmuseo CC BY - ND 4.0

Lue lisää Sibelius-sarjan muista osista:

Kuukauden Sibelius, osa 1: Luonnon ja musiikin hurmaa

Kuukauden Sibelius, osa 2: Omaäänistä, yleisinhimillistä ja nerokasta musiikkia

Kuukauden Sibelius, osa 3: Tuntematon Sibelius

Kuukauden Sibelius, osa 4: Jean Sibeliuksen laulumusiikki

Kuukauden Sibelius, osa 5: Sibeliuksen tulkit