Reetta Niemelä ja Katri Kirkkopelto

Lastenkirjailijat: lasta ei pidä aliarvioida

Helmet-kirjasto jakaa kaikille Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten ensimmäisen luokan aloittaville suomenkielisille Kaiken kadottajan arvoitus -kirjan. Tekijät Reetta Niemelä ja Katri Kirkkopelto kertovat, miten lastenkirja kehittää empatiakykyä ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, kun tehdään kirjaa lukemaan oppiville.

Helmet-kirjasto jakaa tänäkin syksynä kaikille pääkaupunkiseudun ekaluokkalaisille ikioman kirjan. Tänä vuonna kirjalahja on Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon  Kaiken Kadottajan arvoitus (Lasten Keskus). Kirja perustuu Vilske-aapisen maailmaan. Reetta ja Katri ovat tehneet yhdessä aikaisemmin sarjaan kuuluvan Aapisen ja Lukukirjan.

Kaiken Kadottajan arvoitus on hauska ja sopivasti jännittävä kirja, jossa Aapisesta tutut sivuhenkilöt, järjestyksenvalvoja Nysä Nörtti ja hänen ystävänsä Pikkirii saavat oman tarinansa. Tässä kirjassa Pikkirii selvittää Pulmatoimistossaan asukkailta katoavien esineiden arvoitusta.

Pienin voikin olla kaikkein nokkelin

Kirja on suunnattu juuri lukemaan oppineille. Heille kirjoittaminen oli Reetalle kiinnostava uusi haaste.

– On ollut koskettava prosessi olla tekemässä polkua lukemiseen. On ihana ajatella kirjaan tarttuvia pikkulukijoita. Muistan myös itse sen jännityksen, kun on juuri astumassa kirjallisuuden ja lukemisen maailmaan, Reetta sanoo.

Lukijan ikä ja taidot ovat olleet sekä kirjoittajan että kuvittajan mielessä alusta asti. Kieltä ja lauserakenteita hiotaan niin, että vaikeat sanat ja monimutkaiset lauseet eivät hidasta lapsen lukemista turhaan, mutta kielen pitää silti olla iskevää ja sujuvaa. Lasta ei saa aliarvioida, Reetta toteaa.

Kaikki lapsille joskus lukeneet aikuiset tietävät, miten nautinnollista on lukea kirjaa, jonka kieli soljuu sujuvasti eteenpäin. Reetta testaa itsekin tekstiä usein lukemalla sitä ääneen. 

– Usein sanotaan, että kirjassa pitää olla riittävästi toimintaa, mutta minun mielestäni nimenomaan kieli pitää lapsen mielenkiinnon yllä. Kielen tulee olla samaan aikaan helposti sulavaa ja rikasta, kuin ihanaa marmeladia, joka ei tartu hampaisiin, Reetta sanoo.

Myös kuvien maailma on ajateltu sopivaksi pienelle lukijalle. Katri kiinnittää huomiota varsinkin siihen, että hahmot ja miljöö eivät ole liian pelottavia 6–8-vuotiaalle.

– Koulun aloittaminen jo itsessään on jännä vaihe ja iso hyppäys päiväkoti- ja kotimaailmasta. Kirjassa käsiteltävien asioiden täytyy olla lapsen mittaisia ja jollain tapaa tuttuja, että he voivat samastua, ja jännityksen pitää olla sopivalla tasolla, Katri sanoo.

Myös huumori on lapsille tärkeää, ja kaikkein hauskinta on saada vähän nauraa aikuisille, jotka eivät osaakaan ihan kaikkea.

– Nysä Nörtti on lapsen silmin hassu hahmo ja antaa lapselle kokemuksen, että hän itse osaakin jo aika paljon. Usein lapsille asetetaan järkyttävän kovia odotuksia, kuinka osaava pitäisi olla heti. Kirjan viestinä on lempeys ja se, että asiat järjestyvät. Pienin voikin olla se nokkelin ja oivaltavin, Katri sanoo.

Kirjallisuus kehittää empatiakykyä

Katrin kuvituksia on kuvailtu empatiaa herättäviksi.

– Minulle on todella tärkeää, että hahmojen tunnetila näkyy kasvoissa, ilmeissä ja asennoissa. Teksti ja kuvat voivat olla apuna kehittämässä lapsen empatiakykyä. Voit mennä toisen nahkoihin ja oivaltaa, että nyt siitä tuntuu tuolta, Katri sanoo.

– Tarinan lumo on siinä, että fiktiosta tulee faktaa. Tarinoilla täytyy olla kosketuspintaa: se, mistä puhutaan, täytyy olla totta. Kaikki me olemme iloisia ja surullisia, ja pienelläkin lapsella on koko tunnearsenaali käytössään.

Reetta on opiskellut biologiaa, ja hän on myös ollut mukana lukulehmä-toiminnan aloittamisessa. Arvostava ja myötäelävä suhtautuminen kaikkiin eläimiin ja olentoihin näkyy läpi koko hänen tuotantonsa. Reetta on kirjoittanut paljon luontoa käsitteleviä lasten tietokirjoja, mutta sama ajatusmaailma näkyy myös kaunokirjallisuudessa.

– On hauska piilotella faktatietoa kaunokirjallisuuteen, mutta pohdin asiaa myös siltä kannalta, onko vaikkapa susi aina se paha eläin.

Kirja on tulevaisuuden juttu

Lasten ja nuorten lukuinto puhuttaa aikuisia vuodesta toiseen. Reetta pitää tärkeimpänä asiana lukemismyönteisen ilmapiirin luomista perheisiin. Koulut ja kirjastot ovat Reetan mielestä tehneet paljon toimia, joista kaupallisella puolella voitaisiin ottaa mallia.

– Jos lastenkirja tai lastenkulttuuri ei koskaan näy missään, miten vanhemmat osaavat valita lapselle luettavaa? Lukemisharrastukseen vaikuttaa niin monta asiaa. Kirjoitetaanko mediassa kritiikkejä? Miten lastenkirjat näkyvät kirjamessuilla? Ei ole itsestään selvää, että lukemisen yhtenäiskulttuuri säilyy. Uskon kuitenkin, että kirja on tulevaisuuden juttu. Kirja ja jopa ääneen lukeminen sopivat hyvin kierrätys- ja jakamistalouteen. Iltasatu on paras keino pysähtyä, Reetta sanoo.

Teksti: Iina Soininen

Kuva: Lasten Keskus

Lue myös