Marginaalimusiikkia Soundcloudissa

Marginaalimusiikkia Soundcloudissa osa 12

Artikkelisarjamme Marginaalimusiikkia Soundcloudissa  tuo kirjaston verkkopalveluiden käyttäjille joka kuukausi vaihtuvan soittolistan  Soundcloud -palvelun vaihtoehtoisista helmistä. Soundcloudia käyttävät nykyään sekä paikkansa vakiinnuttaneet ”oikeat” artistit että demotasolla toimivat tulevat tähdet tai hetken mielijohteesta musiikkia tekevät ihmiset. Pyrimme nostamaan esille genrerajoista piittaamatta mielenkiintoisimpia uusia ja vanhoja kappaleita, jotka eivät välttämättä muuten nousisi ihmisten tietoisuuteen, sekä hieman avaamaan artistin taustoja tai motiiveja, mikäli se on mahdollista.

Sarjan aiemmat osat.

Teksti: Toni Korpi ja Toni Kursu

Conway - NIGHT DRIVE

Buffalosta, New Yorkin osavaltiosta kotoisin olevat veljekset Conway The Machine ja Westside Gunn ovat kovimpia perinteisen räpin tekijöitä tällä hetkellä, jos minulta kysytään. Yleensä hitaahkot, hyvällä maulla valittuihin sämpleihin nojaavat taustat tekee usein hovituottaja Daringer. Porukan oma levy-yhtiö on nimeltään Griselda Records ja julkaisutahtinsa on ollut viime vuosina varsin vilkas. Vaikka musiikki kuulostaa vahvasti 90-lukulaiselta, on se kuin raikas tuulahdus nykyräpin täyttämässä kuplassa. Sanat ovat juuri niin karuja ja karskeja kuin katujen kasvateilta voi odottaa, mutta joukossa on myös sysimustaa huumoria ja nokkelia sanaleikkejä. Griseldan sakki on kaukana ns. valtavirrasta, mutta se ei estänyt itse Eminemiä tekemään heidän kanssaan levysopimusta Shady Recordsilleen, joka on monikansallisen Interscopen alamerkki. Veljekset ovatkin ensimmäiset räppärit rikollisuuden runteleman ja miltei Detroitin tahtiin slummiutuvan Buffalon kaduilta, jotka ovat allekirjoittaneet levysopimuksen ison levy-yhtiön kanssa.

Mr. Rattel M Bones - Land Down West

Kunnon mash-up tuo aina hymyn huulille. Mr. Rattel M Bones on yhdistänyt Will Smithin, Dru Hillin ja Kool Mo Deen Wild Wild West -biisin (tuttu saman nimisestä elokuvasta) ja australialaisen Men at Workin klassikon Down Under. Biisien yhteen sopivuus aaltoilee mash-upin edetessä mutta kyllä tässä voiton puolelle jäädään. Miinukseksi toki laskettakoon se, että biisissä ei ole mielestäni käytetty tarpeeksi Down Underin hunajaista huilumelodiaa, joka paljastui muutama vuosi sitten plagiaatiksi ja Men at Work joutui maksamaan suuren summan tekijänoikeuskorvauksia.

la kronz - A Cruel Angel's Thesis (Music Box)

Anime-sarja Neon Genesis Evangelionin tunnuskappale A Cruel Angel's Thesis on melkein maailman paras biisi. Groovaava iskusävelmä eli iskelmä on oppikirjaesimerkki täydellisestä tv-ohjelman themestä ja j-pop-biisistä. La kronz -niminen soundcloudkäyttäjä on tehnyt sarjan post-apokalyptiseen tunnelmiin hyvin sopivan tuutulaulu-henkisen soittorasialle sovitetun version tunnarista. Tämän kun laittaa soimaan nukkumaan mennessään, niin näkee taatusti unia pahoista enkeleistä ja jättimäisistä taisteluhaarniskaroboteista.

SISSY SPACEK - Peace Axe

Noisecore on alagenre, joka sijoittuu jonnekin noisen ja grindcoren välimaastoon ja jota ei voi suositella heikkohermoisille tai herkkäkorvaisille. Nimensä mukaisesti noisecore on kovaa meteliä ja genren eräänlainen slogan ”noise not music” kertoo kaiken oleellisen. Vaikka noisecore on henkisesti ja fyysisesti raskasta kuunneltavaa, on se silloin tällöin kohtuudella annosteltuna todella vapauttavaa. Kauhuleffa Carriesta tutulta näyttelijättäreltä Sissy Spacekilta bändinsä nimen napannut amerikkalainen Sissy Spacek antaa tässä näytteen noisecoresta.

Ryuichi Sakamoto - Andata (Oneohtrix Point Never rework)

Ryuichi Sakamoto on maailmankuulu japanilainen säveltäjä, tuottaja ja muusikko, joka on yli neljäkymmentä vuotisella urallaan tehnyt kaikenlaista elektronisesta popista elokuvamusiikkiin – plakkarissa on mm. Oscar, pari Golden Globea ja Grammy, eli mistään hupiukosta ei ole kyse. Daniel Lopatin, joka levyttää nimellä Oneohtrix Point Never, on Sakamotoa hieman marginaalisempi, joskin hyvin arvostettu artisti, joka säveltää ja esittää kokeellista elektronista musiikkia. Alkuvuodesta 2017 julkaistu Async on Sakamoton 19. studioalbumi ja saman vuoden joulukuussa julkaistu ASYNC – REMODELS on kokoelma Asyncin kappaleita ns. jälleenrakennettuina. Yleensä näitä sanotaan remixeiksi. Remodelsilla on mukana monia kovia tekijöitä (mm. tästä artikkelisarjasta tuttu Arca) ja tämä Oneohtrix Point Neverin näkemys biisitä Andana avaa levyn mahtipontisesti ja kauniisti.

Flamma – SVVREMVV WESI

Paras virolainen räppibiisi minkä olen koskaan kuullut. Veikkaan että veden juomisesta lauletaan.

H E N G E N OMA – Rayman jazz

Ensin lähdetään liikkeelle fuusiobändin soundcheckiä viidakossa/eläintarhassa muistuttavissa tunnelmissa. Linnut huutaa ja koskettimien sointuja tulee. Jännä fiilis valtaa mielen: mitä hiton musaa tämäkin nyt taas on? Pikkuhiljaa soundcheck alkaa muuttua kokonaisvaltaisemmaksi ja biisin puolivälissä alkaakin yhtäkkiä hillitön tv-shop-soundi -tykitys. Aromipesä! Passeli-myyntireskontra! James Ferrarokin käy diggailemassa menoa hetken. Loppua kohden homma alkaa sortua käsiin (ns. ”free-osuus”) ja eläinten äänet ottavat taas huomion osakseen. Ja tämä kaikki kahden ja puolen minuutin kestossa! Herran jestas! Ihan pirun kiva kappale.

Odeko – Designer violence

Tämä biisi on murtanut tänä keväänä esteitä eri musiikkityylien välillä ympäri maailmaa (lähinnä oman pääni sisällä). Nähdäkseni tässä yhteytetään todella nastalla tavalla svengaava jazz, Roland 808 rumpukoneen trap -soundit ja matalalla bittitaajuudella sämplätyt jazzailut. Mukaan heitetään vielä murhaavan raskas bassolinja ja homma rupeaa kuulostamaan siltä Leisure Suit Larry pelin osalta, joka jäi toteuttamatta. Eli ”Leisure Suit Larry Helvetissä”. Kuka on Odeko muuten? Katoppa Googlesta.

NPLGNN – Sonic guerrilla

“Rajua happo-dancehall-punkkia” sanotaan esittelytekstissä. Kyllä se ihan hyvin kuvaa tätä äänimaailmaa. Acidin muljutukset kuuluu, dancehallin takapuolipainotteinen keinunta löytyy, koko homma vedetty jonkinlaisen särön läpi (= punk) ja kyllä se rajulta kuulostaa. Vaikea kuvitella tälle mitään kovin kummoista menestystä TOP40 listoilla, mutta jos jostain syystä nyt luet tätä tekstiä niin luultavasti sinuakaan ei tuollainen meriitti kovasti kiinnosta vaan painelet menemään kadulla NUTCASE -pipo päässä uhoamassa harhojen vallassa näkymättömille vastaantulijoille tämän biisin pyöriessä mankassa täysiä, niin kuin minäkin.

Uli K – Why are all my friends so problematic

Tämän kappaleen ääreen houkutteli alun perin sen nimi, joka on suht huvittava ja varmaan monikin nykyään miettii jotain tämän suuntaista selaillessaan sosiaalisen median kanaviaan. Itse biisi kuitenkin yllättäen ylitti nimen luomat ennakko-odotukset. Positiivishenkistä syntikkamusaa ”go-getter” -tyyppisille henkilöille jotka uskovat unelmiinsa ja tekevät kaikkensa niiden saavuttamisen eteen. Tai siis siltä tämä minusta kuulostaa, ei tarvitse todellakaan olla tuollainen henkilö tästä pitääkseen.