Beethoven

Musakoulu 3: Sinfonia

Yleisen käytännön mukaan sana sinfonia perustuu kreikan kieleen (symphonia = yhteensointi). Kyseessä on useampiosainen sävellys täydelle orkesterille (puu- ja vaskipuhaltimet, lyömä- ja mahdolliset muut soittimet sekä jouset). Osista ainakin yksi on sonaattimuotoinen (esittely- kehittely- ja kertausjakso).  Laajan rakenteensa ja monipuolisen orkesterin suomien mahdollisuuksien ansiosta sinfoniaa pidetään yleisesti yhtenä länsimaisen taidemusiikin suurimmista saavutuksista.

Antiikissa ja keskiajalla sinfonia liittyi musiikkifilosofiaan ja sillä tarkoitettiin intervallien välisiä suhteita. 1500-luvun lopulla termi sinfonia alkoi merkitä moniäänistä orkesterisävellystä ja 1600-luvun lopulla tähän liittyi moniosaisuus. Terminologia oli vielä pitkään horjuva. Joka tapauksessa huomattavan asemansa musiikissa sinfonia saavutti 1700-luvun lopulla klassismin myötä. Romantiikan aikana sinfonian kehitys jatkui yhä suurimuotoisemmaksi ja vielä nykysäveltäjätkin säveltävät sinfonioita, tosin yleensä ilman sen luonteenomaisia duuri-mollitonaalisia piirteitä.

Klassismin (ja romantiikan ajan) sinfonia on yleensä neliosainen ja usein sen nopeahkon ensimmäisen osan alussa on hidastempoinen johdanto. Toinen osa on hidas ja se voi olla paitsi sonaatti- myös rondo- tai muunnelmamuotoinen. Kolmannessa osassa on kahden menuettiosan välissä trio-osa. Finaali, neljäs osa, saattaa olla paitsi sonaatti- tai rondo-, myös muunnelmamuotoinen tai jopa rakenteeltaan vapaampi. Osat muodostavat tarkoin punnitun alisteisen muotokokonaisuuden, jossa pääpaino on ensimmäisellä osalla. Näiden osien rakenne määräytyy suljettujen temaattis-harmonisten ja avointen, kehittelevien jaksojen tarkoin harkitun vaihtelun mukaisesti.

Ludvig van Beethoven: Sinfonia nro 1, C-duuri, Op 21

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro1, C-duuri, 1. osa Allegro con brio (sonaattimuoto) by HelMet-kirjasto

L. van Beethoven: Sinfonia nro1, C-duuri, 2. osa Andante cantabile con moto (sonaattimuoto) by HelMet-kirjasto

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro1, C-duuri, 3.osa Allegro molto e vivace (laulumuoto) by HelMet-kirjasto

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro1, C-duuri, 4. osa Adagio (sonaattimuoto) by HelMet-kirjasto

Sanastoa

Kodetta Suppea päätöslisäke
Kooda Musiikillisen muotokokonaisuuden päätöselementti
Modulaatio Sävellajin vaihdos
Pääteema Sonaattimuodon esittelyjakson ensimmäinen taite, tavallisesti dramaattinen ja voimakas
Sivuteema Sonaattimuodossa pääteemalle vastakkainen, lyyrinen ja melodinen taite
Taite Tarkemmin määrittelemätön muotojakso
Teema Yksilöllinen aihekokonaisuus, joka on esittelyn, kertauksen, muuntelun tai kehittelyn kohteena
Ylimeno, välike Välittävän (esim. pää- ja sivuteeman välisen) taitteen yleisnimitys

Teoksen osat

I Adagio molto. Allegro con brio Erittäin hitaasti. Nopeasti, loisteliaasti
II Andante cantabile con moto Rauhallisesti, laulavasti, liikkuvasti
III Allegro molto e vivace Erittäin nopeasti ja eloisasti
IV Adagio Hitaasti

Musiikkilähde

Wilhelm Furtwängler & Wiener Philharmoniker: Beethoven – Symphonie no 1 en ut majeur op 21. (EMI, 1953)

  • Alkuperäisen levyn tuotetunnus: 2 C 15-53678/9
  • Sisältää Ludvig van Beethovenin 1. ja 9. sinfonian levytykset
  • Tuottajana Lawrence Collingwood
  • Äänitetty Wienin Musikvereinsaalissa 24.11.1952.

Lähteet

  • Koo, Brian Chatpo: Structure and Themes of Beethoven Symphony No. 1 C major Op.21
  • Otavan iso musiikkitietosanakirja 1976-1980. (Helsinki: Otava)


Mikko Ikkala,  Kirjasto 10