Joseph Karl Stieler: osa Ludwig van Beethovenin muotokuvasta (v. 1820)

Musakoulu 6: Konsertto

Sana konsertto perustuu latinan kieleen (concertare = kilpailla, concinere = laulaa tai soittaa yhdessä, conserere= liittää yhteen). Konsertto on sonaatin rinnakkaismuoto, ikään kuin sonaatti soolosoittimelle ja orkesterille. Klassismin ajan konserton osat ovatkin samat kuin sonaatissa: ensimmäinen osa on yleensä sonaattimuotoinen ja muut osat voivat olla myös rondo- variaatio- tai laulumuotoisia.

Konsertto alkoi kehittyä renessanssin ja barokin välissä, sai selkeän, yhtenäisen ja sinfonisen rakenteensa klassismissa ja kehittyi kohti vapaampaa, teknisesti vaativampaa sekä virtuoosisempaa muotoa romantiikan aikana. Vielä nykyäänkin konsertto on paljon käytetty sävellysmuoto.

Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 1, C-duuri, Op. 15

Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 1, C-duuri, Op. 15, 1. osa Allegro con brio (sonaattimuoto)

Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 1, C-duuri, Op. 15, 2. osa Largo (laulumuoto)

Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 1, C-duuri, Op. 15, 3. osa Allegro (rondomuoto)

Sanastoa

Esittelyjakso Ekspositio, esittelee kappaleen teemat
Kadenssi Konserton kertausjakson loppuosaan liitetty taite, jonka solisti periaatteessa improvisoi
Kadenssi, lopuke Taitteen päättävä selväpiirteinen melodia- ja sointukulku
Kodetta Suppea päätöslisäke
Kooda Musiikillisen muotokokonaisuuden päätöselementti
Lopuke, kadenssi Taitteen päättävä selväpiirteinen melodia- ja sointukulku
Modulaatio Sävellajin vaihdos
Motiivi Sävellyksen pienin rakenneaines
Osa, kohta, katkelma Tarkemmin määrittelemätön muotojakso
Päätaite Rondomuodossa sonaattimuodon pääteemaa vastaava osa
Pääteema Ensimmäinen taite, tavallisesti dramaattinen ja voimakas
Sivutaite Rondomuodossa sonaattimuodon sivuteemaa vastaava osa
Sivuteema Pääteemalle vastakkainen, lyyrinen ja melodinen taite
Säe, fraasi Pieni tarkemmin määrittelemätön muotoelementti
Säeryhmä Kahden tai useamman säkeen muodostama kokonaisuus
Taite Tarkemmin määrittelemätön muotojakso
Teema Yksilöllinen aihekokonaisuus, joka on esittelyn, kertauksen, muuntelun tai kehittelyn kohteena
Transitio, ylimeno Pää- ja sivuteeman välinen moduloiva taite
Välike, ylimeno Välittävän taitteen yleisnimitys
Ylimeno, välike Välittävän taitteen yleisnimitys

Musiikkilähde

http://www.doria.fi/handle/10024/44281

Lähteet

Hein, Hartmut 2001. Beethovens Klavierkonzerte. Stuttgart: Franz Steiner Verlag.

Kontunen, Jorma 1992. Musiikin kieli 2. Sävellysmuodot. Juva: WSOY.

Otavan iso musiikkitietosanakirja 1976-1980. Helsinki: Otava.

Warburton, Annie O. 1963. Analyses of Musical Classics. London and Colchester: Spottiswoode, Ballantyne and co. Ltd

Mikko Ikkala,  Kirjasto 10