Musakoulu 7: Pianotrio

Pianotrio on kamarimusiikkiyhtye, jonka kokoonpano on tavallisesti viulu, sello ja piano. Tämä muoto alkoi yleistyä 1780-luvulla, jolloin pianon suosio oli kasvussa, mutta sitä tavataan jo varhemminkin. Ennen Mozartia sääntönä oli, että piano on tärkeimmässä asemassa muiden soitinten kustannuksella, mutta varsinkin Beethoven vahvisti pyrkimystä kaikkien äänten tasa-arvoisuuteen.

Sävellysmuotona pianotrio, kuten yleensä kamarimusiikkiteokset, noudattaa usein  neliosaista sonaattirakennetta: ensimmäinen osa sonaattimuotoinen, toinen hidas osa tavallisimmin laulumuodossa, kolmas osa menuetti ja neljäs rondo.

Ludwig van Beethoven: Pianotrio nro 7, B-duuri, Op. 97

Ludwig van Beethoven: Pianotrio nro 7, B-duuri, Op. 97, 1. osa Allegro moderato (sonaattimuoto)

Ludwig van Beethoven: Pianotrio nro 7, B-duuri, Op. 97, 2. osa Allegro (scherzomuoto)

Ludwig van Beethoven: Pianotrio nro 7, B-duuri, Op. 97, 3. osa Andante cantabile (variaatiomuoto)

Ludwig van Beethoven: Pianotrio nro 7, B-duuri, Op. 97, 4. osa Allegro moderato (sonaattirondomuoto)

Sanastoa

Esittelyjakso Ekspositio, esittelee kappaleen teemat
Kadenssi Konserton kertausjakson loppuosaan liitetty taite, jonka solisti periaatteessa improvisoi
Kadenssi, lopuke Taitteen päättävä selväpiirteinen melodia- ja sointukulku
Kodetta Suppea päätöslisäke
Kooda Musiikillisen muotokokonaisuuden päätöselementti
Lopuke, kadenssi Taitteen päättävä selväpiirteinen melodia- ja sointukulku
Modulaatio Sävellajin vaihdos
Motiivi Sävellyksen pienin rakenneaines
Osa, kohta, katkelma Tarkemmin määrittelemätön muotojakso
Päätaite Rondomuodossa sonaattimuodon pääteemaa vastaava osa
Pääteema Ensimmäinen taite, tavallisesti dramaattinen ja voimakas
Sivutaite Rondomuodossa sonaattimuodon sivuteemaa vastaava osa
Sivuteema Pääteemalle vastakkainen, lyyrinen ja melodinen taite
Säe, fraasi Pieni tarkemmin määrittelemätön muotoelementti
Säeryhmä Kahden tai useamman säkeen muodostama kokonaisuus
Taite Tarkemmin määrittelemätön muotojakso
Teema Yksilöllinen aihekokonaisuus, joka on esittelyn, kertauksen, muuntelun tai kehittelyn kohteena
Transitio, ylimeno Pää- ja sivuteeman välinen moduloiva taite
Välike, ylimeno Välittävän taitteen yleisnimitys
Ylimeno, välike Välittävän taitteen yleisnimitys
 

Musiikkilähde

http://www.doria.fi/handle/10024/44444

Lähteet

Kontunen, Jorma 1992. Musiikin kieli 2. Sävellysmuodot. Juva: WSOY.

Otavan iso musiikkitietosanakirja 1976-1980. Helsinki: Otava.

Warburton, Annie O. 1963. Analyses of Musical Classics. London and Colchester: Spottiswoode, Ballantyne and co. Ltd

Katso myös:

 Musakoulu 1: Fuuga
Musakoulu 2: Sonaatti
Musakoulu 3: Sinfonia
Musakoulu 4: Alkusoitto
Musakoulu 5: Concerto grosso
Musakoulu 6: Konsertto
Musakoulu 8: Länsimaisen taidemusiikin historia

Mikko Ikkala,  Kirjasto 10