musiikkivinkkejä

Musiikkivinkkejä osa 5

Musiikkivinkkejä-artikkelisarjassa esittelemme Helmetin kokoelmista löytyviä mielenkiintoisia äänilevyjä julkaisuajankohdasta, -formaatista ja tyylilajista riippumatta. 

Aiemmat osat: Osa 1, Osa 2, Osa 3, Osa 4

Donald Byrd – Ethiopian knights

Joskus nuorena nassikkana, kun olin jo kuullut jotain funkkia ja wahwah efektipedaalin polkeminen oli tuttu ääni Hendrixin levyiltä, tajusin että tätä kuulemma on kuulemma tehty myös ”jatsahtaen”. Lumilautailija Aleksi Litovaara suositteli sitten jossain artikkelissa Donald Byrdin musiikkia käyttäen juuri oikeita sanavalintoja, joten kun kirjastosta löytyi tämä levy, tiesin olevani valmis. Levy sisältää kolme biisiä joista kaksi on yli 15 minuuttisia ja yksi neliminuuttinen. Rummut pitävät yllä kurinalaista biittiä jolle hypnoottinen bassolinja luo pohjaa ja päällä sooloilevat wahwah kitarat, Byrdin trumpetti ja vibrafoni, puhumattakaan muusta orkesterista. Tätä on siis jazzfunk.

Soft Machine – 5

Tämäkin levy on aikanaan löytynyt sattumalta kirjastosta levyjä selatessa. Tiesin nimen Soft Machine ja olin nähnyt luultavasti kuvan bändistä ja todennut että ”varmasti kovaa kamaa, kaverit ovat selkeästi pesunkestäviä hippejä”. Jotain psykedeelistä rokkia luultavasti odotinkin siis kuulevani mutta jazziahan siellä oli. Pienen totuttelun jälkeen alkoi tähänkin kasvaa kiinni. Kaikuisa Rhodes-piano on ensimmäinen asia, joka minulle tulee tästä levystä mieleen. Meininki ei ole kovinkaan ”free” muttei myöskään tylsän ”mainstream”. Intensiteettiä ja tilaa käytetään miellyttävästi hyväkseen ja vapaata ilmaisua tuetaan tarpeeksi svengaavasti. Enhän minä ole mikään jazz-asiantuntija(kaan) mutta onhan tässä nyt hyvän kuuloista musiikkia.

Dizzy Gillespie – Swing low, sweet Cadillac

Lisää kirjastosta löydettyjä jazz-helmiä. Luultavasti Dizzy Gillespien nimen tuttuus ja Impulse! levy-yhtiön levynkansien klassinen tyylikkyys saivat tarttumaan tähän levyyn hyllyjä selaillessa. Kansien sisältä paljastui mm. runsailla latinalaisamerikkalaisvaikutteilla ladattua jazzia. Dizzy oli ottanut mukaan sähköbasson ajatuksenaan ilmeisesti päivittää saundia ja pysyä ajan hermoilla. Dizzyn huumoripuoli on myös läsnä levyllä mutta ei onneksi liikaa. Kaiken ”lattarin” seasta löytyy myös ihan aito jazzstandardi ”Something in your smile” joka toimii itselleni ihan täysillä myös Dizzyn laulamana koskettavana tulkintana.

Don Cherry – Organic music society

Itse en ole kovin paljon (ainakaan tarpeeksi) kuunnellut Don Cherryn musiikkia mutta ainakin tämä levy ns. kolisi saman tien. Levy sisältää hyvin pitkälti ruotsalaisten muusikoiden kanssa äänitettyä, maailman eri musiikkiperinteistä vaikutteita ottanutta musiikkia. Kovin ”jazz” tämä levy ei ole mutta mitä väliä. Myös ruotsalaisten tuohon aikaan harrastama jumitteleva vapaa jammailu ja Terry Riley -yhteydet ovat läsnä tällä levyllä. Kuulostaa että huoneessa on ollut paljon innostunutta sakkia jotka ovat onnistuneet luomaan kauniisti reunoilta väreilevää yhtenäistä ääntä, tarvittaessa myös tilaa antaen. Don Cherryn trumpettisooloilua ehdottomasti kaipaavien ei kannata tähän levyyn tarttua, on nimittäin aika vähissä.

Taco Bells – Vadelma/Hawaii (LP)

Taco Bells on yksi kovimpia kotimaisia free jazz -yhtyeitä tältä vuosituhannelta. Energiaa pursuavat nuotit pääsevät tässä musiikkityylissä mielestäni parhaiten valloilleen yleisön edessä ilman mitään suunnitelmaa, joten tämä kahdessa eri konsertissa äänitetty levy onkin paikallaan. Juuri kun kuvittelet että bändi on nostanut intensiteetin korkeimmalle mahdollisimmalle tasolle, kaivavat he jostain vielä ylimääräisen turbo-ominaisuuden esiin. Itselläni ainakin tästä seuraa välitön kylmien väreiden kulkeminen ihoa pitkin joiden lähtöpaikkaa ja syytä en osaa kuvailla. Parhaimmillaan tämä musiikki tuhoaa arjen turhanpäiväiset huolet ja puhdistaa muutenkin ilmaa. Jos siis tykkää tällaisesta musiikista.

Teksti ja kuva: Toni Korpi