Runoilija Harri Nordell

Runo puhuu meille: Harri Nordellin Hajo, osa 2/2

Vesa Haapala arvioi Runo puhuu meille -sarjassa Harri Nordellin kokoelman Hajo. Arvio on kaksiosainen. 

Osa 2/2:

Harri Nordell:​ Hajo, WSOY, 2016, 68 s.

Nordellin runojen monihahmotteisuus paljastuu lyhyessä analyysissa runosta, jossa hän harrastaa uudissanoja myös kielikuvien suhteen. Samalla runo on osoitus Hajon runojen monimutkaisesta tekstienvälisyydestä ja kielitietoisuudesta:

Metamfora
pilvenläikky

Kallion kielellä
jäkälähostia

Katse sikisee kivusta
Kivet nousevat

Metafora eli kielikuva ja amfora eli kaksikorvainen kuljetus- ja säilytysastia sulavat runosa yhteen ja muodostavat itsessään metaforaa kommentoivan sanan ”metamfora”. Metaforassa kaksi asiaa – kuva ja kuvattava – pakotetaan yhteen, ja tässä mielessä se voi muistuttaa kaksikorvaista astiaa, jossa kuljetetaan ja siirretään jotain.

Mielenkiintoista runossa on, miten kukin säkeistö esittelee oman viitekehyksensä. Ensimmäinen keskittyy metaforaan ja alkaa yhden sanan metalyyrisellä kommentilla tai uudismuodosteella: ”Metamfora / pilvenläikky” Kenties tietty metafora on merkityksestä tai kielellisestä materiasta niin täysi, että se läikkyy pilven tapaan. Metaforan astia on niin raskas eli täynnä vettä, että alkaa läikyttää sadetta tai luo läikähtävän varjon maahan. Tämä viitekehys liittyy lähtökohtaisesti antiikkiin, sen retoriikkaan ja tarve-esineisiin.

Toinen säkeistö jatkaa metaforista ilmaisua: Kallio elollistetaan, sillä on kieli. Tuolla kielellä on jäkälähostia eli jäkälän muodostama ehtoollisleipä. Säkeistön voi lukea itsenäisenä kuvana, mutta yhtä lailla se jatkaa ensimmäisen säkeistön metaforan kommentointia. Tällöin runo väittäisi, että kallion kielellä ”metamfora” ei olekaan ”pilvenläikky” vaan ”jäkälähostia”. Tämä viitekehys liittyy puolestaan kristinuskoon (”hostia”) ja intertekstuaalisesti uskonnolliseen lyriikkaan, esimerkiksi Helvi JuvosenPohjajäätä-kokoelman (1952) kristillis-panteistiseen runoon ”Pikarijäkälä”. Myös Juvosen runossa jäkälä ja pilven sade kohtaavat ja tuovat mieleen leivän ja viinin eli ehtoollisen mysteerin:

Luuk 17: 21

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan

ja sade täytti sen, ja pisarassa

kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rikkaudelle.

Nordellin runon kolmas säkeistö jatkaa edellisiä: ”Katse sikisee kivusta / Kivet nousevat” Viitekehyksenä on nyt kivun aikaansaama muutos. ”Sikistä” on uskonnon liturgista kieltä (”Sikisi Pyhästä Hengestä…”): Kenties katse maisemaan ja pilviin syntyy kivusta, ja kipu tai katse saa ihmeen kaltaisesti ”kivet nousemaan”.

Viimeinenkin säe on monimielinen: Voi olla, että pilvet näyttävät nousevilta kiviltä. Yhtä hyvin voidaan tulkita, että joku nostaa kiviä maasta tai että joku ottaa kiven kivittääkseen, heittääkseen, aiheuttaakseen kipua. Tässä runo muistuttaa lainaamani Helvi Juvosen kokoelmaa Pohjajäätä, jossa kivet ovat heittoon singottuja ja aiheuttavat kipua ruumiissa ja tulevat osaksi identiteettiä (esimerkiksi kokoelman runoissa ”Kasvu” ja ”Kivikide”).

”Kiven” ja ”kivun” välinen leikki ja jännite ovatkin Hajolle tyypillistä metodia, jossa jokainen sana on ikään kuin itsensä reunalla, liian täynnä ja läikähtämässä toiseksi niin kuin ”hajo” on muuttumassa ”hajaksi”, ”hajuksi” ja ”hajonneeksi” tai valoilmiöiksi, kuten ”haloksi” tai ”kajoksi” tai havainnon ”hajataitoksi”.

Erilaiset kirjalliset perinteet ja havainnot ovat materiaalia, jota Hajo punnitsee ja saattaa tiivistää vaikkapa vain yhdeksi säkeeksi: ”Kimaloitu päivä, suriseva aurinko, Keats ja mustejuovat meren selällä”. Säkeessä sekoittuvat kimalaiset, valo ja inhimillistetty merinäkymä sekä John Keats, englantilainen romantikko, joka käyttää Nordellin tapaan luontoon ja lääketieteeseen kuuluvia käsitteitä kuvatessaan runouden syntyä. Metodisesti Nordellia yhdistää Keatsiin myös runouden negatiivinen kyky eli ”kyky olla epäilevä ja hapuileva”, kyky olla tarttumatta valmiisiin syihin ja tosiasioihin. Jotkin Nordellin yksisäkeiset runot, kuten seuraava, voisivat olla suoraan ruotsalaisen Tomas Tranströmerin runoudesta: ”On pohjoisen kesäyön kenno, jossa kaikki kuolleet nukkuvat”.

*

Perinteet näkyvät myös runojen rytmiikassa. Monia Nordellin runoja voi lukea mitallisena lyriikkana, joko haikuina tai muunnelmina niistä. Haikurunoissa on siis kolme säettä, ja mittaa ohjaa tavumäärä 5-7-5. Esimerkiksi kokoelman toiseksi viimeinen osasto on kokonaan haikuja. Joissakin runoissa kytkentä perinteeseen paljastetaan viittaamalla esimerkiksi suoraan kiinalaiseen renessanssiaikaan, Song-dynastian aikaan:

Hämärä piirtää
graafisen oksan, laulaa
Song-kauden lintu

Nordell ei jää vain toistamaan tunnettuja mittoja ja säkeistörakenteita. Mielenkiintoisia ovat runot, joissa Nordell luo omia mittojaan:

Kulkea
yön pohjaa

kulkea
sähähdellen

villissä
ruohokirjoituksessa

Runossa on selvä tavumäärään perustuva mitta: 3–3 + 3–4 + 3–7. Mitta näkyy siten, että kunkin säkeistön ensimmäisessä säkeessä on kolme tavua, ja toinen säe tuo aina lisää tavuja. Ensin tavuja on kolme, sitten neljä ja viimein näiden yhteenlaskettu määrä eli 7 tavua (sanassa ”ruohokirjoituksessa”). Voi olla, että tällekin rakenteelle löytyy vastaavuus itämaisesta runoudesta. Samoin teoksessa on vapaasti mittaa käyttäviä runoja, kuten seuraava, jossa pituudeltaan vaihtelevia säkeitä jäsentävät trokeet eli kaksitavuiset runojalat, joissa paino on ensimmäisellä tavulla, ja daktyylit eli kolmitavuiset runojalat, joissa painollista tavua seuraa kaksi painotonta. Lihavoin painollisen tavun:

Kuuset, surupuku

Koirapää soutaa
Pilviheinä, leukaliina

Palaan tomujärvelle
Airoissa mustat liekit

Kuuset, surupuku

Mitallisuutta luovat Nordellin runoihin myös refrengit eli toistuvat säejaksot, jotka kehystävät runoja, kuten edellä (”Kuuset, surupuku”). Refrengit ovat tuttuja niin laululyriikasta ja virsiperinteestä kuin modernista taiderunoudesta, esimerkiksi Celanin runoudesta.

                                                                 *

Monet Nordellin runoista ovat kuin loitsuttuja arvoituksia – arvoitukset ja voimasanat ovat runouden historiallista ydintä. Kryptisyyttä lisäävät erilaiset erisnimet tai nimien muunnelmat, jotka jättävät viittauskohdat epämääräisiksi tai moneen suuntaan avautuviksi. Nordellin runot ovatkin arvoituksia, joiden logiikkaa lukijan on jäätävä pohtimaan. Käytetyt sanat ja nimet on ikään kuin heilautettu irti totutuista viittauskohdistaan. Esimerkiksi yhdessä haikurunossa mainitaan kuun jäälangoissa keinuva ”Jesua Jänes”, joka on ”talviyön poika”: ”Jesua” tuo mieleen sekä raamatulliset nimet Joosuan ja Jeesuksen mutta myös brittibändin Jesus Jones. Langoissa keinuva Jänes vertautuu niin ristiinnaulittuun kuin pyyntilankaan jääneeseen saaliiseen. Jesus Jones laulaa kappaleessa ”Right here, right now” (1991): ”Right here, right now / watching the world wake up from history” Sanat voisivat kuvata hyvin jänömäistä leikkiä, jolla Hajo luo maailmaa sanojen historiasta.

Nordellille ominainen sanojen heilauttaminen laajoihin merkitysliikkeisiin näkyy myös teoksen nimessä. Mitä kaikkea ”hajo” sitten voi olla? Teoksessa mainitaan erilaisia uskonnollisia ja henkisiä perinteitä kristinuskosta buddhalaisuuteen. Internetistä löydän tällaisenkin: Hajo on muinainen hindujen, buddhalaisten ja muslimien pyhiinvaelluskeskus Brahmaputra-joen rannalla Intiassa. Kenties luontevinta onkin ajatella, että Hajo on juuri tällainen kirjallisten ja aatteellisten perinteiden kohtaamispaikka, jota Nordell punoo kirjain kirjaimelta ja sana sanalta yrittäen tavoittaa jotain olennaista runoudesta ja maailmasta sanan ja ei-minkään piirissä.

Hajoa voi lukea kauniina ja omaehtoisena miniatyyrilyriikkana, mutta ennen kaikkea se on tutkivaa kirjoittamista. Kokoelma antaa paljon, jos lukija antautuu jäljittämään kirjoittamisen matkoja ja mielleyhtymiä. Oikeastaan Hajon runot eivät ole esteettisiä objekteja, vaan tapahtumia, joihin lukija kutsutaan mukaan. Vaikka kokoelma korostaa ”ei mitään” ja ”tyhjää”, nousee isoksi teemaksi myös kipu. Kannattaa seurata sen reittejä runosta runoon.

Marjaana Virran teokselle suunnittelema graafinen ilme elää osana teosta, sanojen rytmittäjänä ja tilallistajana. Kerta kaikkiaan upeaa runoutta!

Teksti: Vesa Haapala
Kuva: Timo Jakonen/WSOY

Lue lisää

Runo puhuu meille: Harri Nordellin Hajo, osa 1/2

Sarjan muut osat on julkaistu Vinkit-osiossa.