Kaisa Ijäs

Runo vie! -runopiiri: Kaisa Ijäs

Runoilija Kaisa Ijäs kävi Runo vie! -runopiirin vieraana Rikhardinkadun kirjastossa 18.10.2018. Runopiirissä keskusteltiin muun muassa muistin ja ajan teemoista runoudessa. Käsittelyssä oli Ijäksen teos Aurinkokello (Teos 2018). 

Kaisa Ijäs kertoo tässä suhteestaan kirjastoon sekä teoksista, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen.

Suhde kirjastoon

Kysyimme Kaisa Ijäkseltä, mitä kirjastot hänelle merkitsevät. Ijäs pohtii kirjastojen merkitystä elämässään seuraavasti:

”Kirjastoista ensimmäiset olivat vanhempien hyllyt, jotka kolusin läpi, vaikka lapsena viihdyinkin paremmin metsässä ja ulkoleikeissä kuin kirjojen parissa. Peruskoulussakin taisin olla vielä niin menevä, että vapaa-ajalla hoidin mieluummin hevosia, urheilin ja juoksentelin poikien perässä. Venäläiset klassikot kuuluivat arkeeni koulun takia. Kotona katsoimme paljon elokuvia ja luin kyllä itsekseni kellarihuoneessani. Silloin ei ollut vielä internetiä eikä älypuhelimia, joten kirjastojen avulla saattoi laajentaa omaa reviiriään.

Omatoiminen lukeminen oli alusta asti yhtä aikaa jotenkin kiihkeää ja depressiivistä. Lukioaikana tankkasin kirjastoista enimmäkseen klassikoita ja kotimaista proosaa. Tutkin myös anarkismia ja surrealismia vähän tosikkomaisesti joku kumma liivi päälläni.

Erikoisin vastaan tullut yksityinen kokoelma oli Erkki Kurenniemen savuinen työhuone tiedekeskus Heurekassa, jossa työskentelin oppaana. Sieltä taisi lähteä mukaan ainakin kaaosteoria. Myös kirjastossa työskentelevän tätini hyllyistä löysin yhtä sun toista hoitaessani hänen kissojaan matkojen aikana.

Parhaiten on jäänyt mieleen Turun entinen kaupunginkirjasto, kaunis rotunda, kahtaalle kaartuvat portaat ja hiljaisuus, joka tuntui siihen aikaan olevan täynnä mahdollisuuksia. Joenrannassa saattoi istahtaa, haaveilla Pariisista ja törmätä ihmisiin. Myös Turun Taideakatemian kirjastoon oli hauskaa kulkea vanhan köysitehtaan pitkää käytävää, jonka luokkahuoneissa muusikot harjoittelivat soittamista. Opintojen aikana kirjasto oli myös tärkeä musiikin lähde. Jopa taidefilosofian ja kirjallisuuslehdet olen löytänyt alun perin autodidaktina kirjastoista.

Nykyisin tuntuu huikealta, että paikalliskirjastot tarjoavat vielä tämän kaiken lisäksi valtavan määrän kaikkien saatavilla olevia tiloja ja palveluja.”

Kaisa Ijäksen lukuvinkit

Pyysimme Ijästä myös mainitsemaan kirjoja, jotka ovat hänelle tärkeitä tai jotka ovat jollain tavalla inspiroineet häntä. Ijäs kertoo valinneensa listalleen häneen vaikutuksen tehneitä kirjoja, ”monesta kohdasta matkan varrelta”:

Jorma Eronen: Juoksu Yönmaahan

Vladimir Majakovski: Pilvi housuissa

Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja

Francois Villon: Testamentti

Eeva-Liisa Manner: Kävelymusiikkia pienille virtahevoille

Ezra Pound: Personae

T.S. Eliot: Autio maa

Anna Ahmatova: Runoelma ilman sankaria

Kalevi Seilonen: Tosiasioita minusta

Apuleius: Kultainen aasi

Willy Kyrklund: Mestari Ma

Göran Sonnevi: Valtameri

Roland Barthes: Rakastuneen kielellä

Henri Bergson: Nauru

Nathalie Sarraute: Tropismeja

Gaston Barchelard: Vesi ja unet

Maurice Blanchot: Kirjallinen avaruus ja Ääretön keskustelu vol.1

Deleuze-Guattari: Anti-Oidipus

Walter Benjamin: Messiaanisen sirpaleita

Luce Irigaray: Sukupuolieron etiikka

Marguerite Yourcenar: Tulet

Virginia Woolf: Aallot

Runoilijavieraan tuotanto

Kaisa Ijäksen esikoiskokoelma Siskot, veljet (2009) sai Katri Vala -palkinnon ja oli myös Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana. Ijäksen edellinen kokoelma Pakopiste (2013) oli Runeberg-palkintoehdokkaana. Helsingistä kotoisin oleva Ijäs on opiskellut elokuvaa Turun Taideakatemiassa ja venäjän kieltä ja kirjallisuutta sekä kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.

Kaisa Ijäksen kuva: Liisa Takala