Runo vie! -runopiiri: Miika Osamitsu
Runoilija Miika Osamitsu kävi Runo vie! -runopiirin vieraana Rikhardinkadun kirjastossa 12.9.2019. Runopiirin aiheena oli Runoja keinotodellisuudesta, ja käsittelyssä oli Osamitsun teos Kuin keinoveden pinnalla (Basam Books 2019).
Miika Osamitsu kertoo tässä suhteestaan kirjastoon ja antaa myös omat lainavinkkinsä.
Suhde kirjastoon
Kysyimme Miika Osamitsulta hänen suhteestaan kirjastoon. Osamitsu kokoaa ajatuksiaan kirjastosta seuraavasti:
"Olen kuunnellut kirjastossa satuja. Olen lukenut kirjastossa pääsykokeisiin.
Olen kirjoittanut kirjastossa ajatuksia koneelle, paperille ja seinään.
Olen esittänyt kirjastossa suruisia runoja.
Olen tehnyt kirjaston hyllyjen välissä pieruääniä suullani ja mennyt kaverin
kanssa kikattamaan nurkan taakse. Olen nukkunut kirjastossa, uneksinut.
Olen nähnyt kirjastossa taidenäyttelyn, jota en tule koskaan unohtamaan.
Olen tulostanut kirjastossa rakkauden manifestin ja 3D-sydämen.
Olen kuullut kirjastossa lapsen ja vanhuksen itkua, faksikoneen korinaa,
kirjastotätien naurua, saksofonin soittoa ja linnunlaulua.
Olen lentänyt kirjastosta pihalle. Olen näyttänyt kirjastolle kieltä.
Olen tuntenut surua ja selittämätöntä haikeutta kirjastossa.
Olen soittanut kirjastosta hätänumeroon. Olen kohdannut kirjastossa kuoleman.
Olen nähnyt pienen kirjaston ikkunasta kuinka koristeomenapuu varisuttaa
terälehtiään niiden alitse kävelevän vanhan pariskunnan olkapäille.
Olen ollut piilossa kirjaston vessassa ja pelännyt ulos tulemista.
Olen halannut ja katsonut ihmisiä silmiin kirjastossa.
Olen tuntenut syvää kiitollisuutta kirjastossa. Olen muuttunut kirjastossa.
Olen käynyt kirjastossa virtuaalitodellisuudessa ja virtuaalitodellisuudessa
kirjastossa. Olen miettinyt kirjastossa onko ”kirjastoa” vielä olemassa.
Olen herännyt ja avannut silmäni kirjastossa. Olen juonut viiniä kirjastossa.
Olen syksyisellä aamukävelyllä poikennut kirjastoon levähdystauolle, napannut
hyllystä runokirjan, istunut katselemaan ikkunasta ulos ja unohtanut kirjan.
Olen ajatellut usein kirjastoa, ikävöinyt sen hiljaisuutta, sen hiljaisuudessa
kaiken ympäröivän unohtavia, kirjan maailmaan vaipuvia kauniita olentoja.
Olen juossut kirjastoon pääsemättä koskaan perille.
Olen taapertanut kirjaston läpi koko elämäni.
Olen unohtanut kirjastossa ajan.
Kirjasto ei ole minulle paikka, se on aika, joka viittaa usein menneeseen,
johonkin oman pääni sisäiseen, siihen todellisuuteen, josta kirjat kertovat.
Tällä hetkellä minulla on kirjastosta lainassa kymmenen taide-elokuvaa, kolme
konsolipeliä, muutamia käyttöesineitä ja yksi pieni runokirja."
Miika Osamitsun lukuvinkit
Pyysimme Osamitsua myös suosittelemaan hänelle tärkeitä kirjoja. Niiden ohessa hän suosittelee myös muuta lainattavaa kirjastosta:
Matti Jama: Vedenpihka
Pauli Pylkkö: Luopumisen dialektiikka
Repovesi, Mäntyharju: 1:25000/1:50000 ulkoilukartta
Suomen kansan muinaisia loitsurunoja (2015)
Shôbôgenzô: zen essays: by Dôgen
Kompassi [Esine]
Miika Osamitsu (s. 1977) on kirjastossa työskentelevä runoilija ja kirjallisuuden kääntäjä.
Miika Osamitsun kuva: Heini Lehväslaiho
Mikä Runo vie?
Runo vie! -runopiiri on runoyhdistys Nihil Interitin ja Helsingin kaupunginkirjaston yhteistyössä järjestämä nykyrunouden lukupiiri. Jokaisella kerralla käsitellään ennakkoon ilmoitettua runoteosta, jonka tekijä on myös paikalla. Tapaamiset ovat avoimia kaikille, tervetuloa mukaan!
Lisää runousvinkkejä
Lue kaikki runousaiheiset vinkit täältä.