Sirpa Kyyrönen

Runo vie! -runopiiri: Sirpa Kyyrönen

Runoilija Sirpa Kyyrönen kävi Runo vie! -runopiirin vieraana Rikhardinkadun kirjastossa 25.4.2019. Runopiirin aiheena oli Näkymättömät yhteydet. Käsittelyssä oli Kyyrösen teos Ilmajuuret(Otava 2016).

Sirpa Kyyrönen kertoo tässä suhteestaan kirjastoon sekä teoksista joiden pariin hän palaa yhä uudelleen.

Suhde kirjastoon

Kysyimme Sirpa Kyyröseltä hänen suhteestaan kirjastoon. Kyyrönen pohtii kirjaston luonnetta seuraavasti:

”Hämeenkyrön kirjasto 1980-luvulla on minulle kirjaston arkkityyppi, elimellinen osa kasvuympäristöäni yksittäisine niteineen, osastoineen, henkilökuntineen ja vakiasiakkaineen. Sillanpään veistospää ja arkistokortistojen tuoksu. Muistan myös iltavuoroista palaavan kirjastovirkailijaäitini kirjalainatuliaiset ja niiden odotuksen, iltasadut ja sen miten hieman myöhemmin sai itse lukea, sarjoittain ja metreittäin ja aina. 

Kirjastot edustavat minulle edelleen alkumetsiä, jotain pyhää, hiljaista ja hengityksenkaltaista, ja samalla yksilön voimaisuutta, hedelmällisyyttä, kasvua ja löytämistä. Luovuutta, riemua ja riehakkuutta. Turvaa, tietoa ja itsen kanssa viihtymistä, joka on jokaisen ulottuvilla, johon jokaisella on oikeus. Hämeenkyrön kirjaston jälkeen kotikirjastojani ovat olleet Karjasillan kirjasto ja pääkirjasto Oulussa, Pitäjänmäen ja Rikhardinkadun kirjastot Helsingissä sekä Sellon kirjasto Espoossa.”

Sirpa Kyyrösen lukuvinkit

Pyysimme Kyyröstä myös mainitsemaan joitakin hänelle tärkeäksi muodostuneita kirjoja. Kyyrönen kertoo hänelle merkityksellisistä teoksista seuraavaa:

”Kirjailijoita ja teoksia, joiden pariin olen huomannut viime vuosina palaavani ja jotka siten ovat sitä maaperää, jossa oma kirjoitukseni herää, oksia tai juuria, jossa keikkua ja keskustella luetun ja koetun kanssa, ovat mm.

Tua Forsström: Mäntykukka; Syyskuu. Suom. Caj Westerberg

Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja ja Animalia

Annika Idström: Luonnollinen ravinto

Aino Kallas: Sudenmorsian

sekä tarkemmin nimeämättä Eeva Heilalan, Tyyne Saastamoisen, Eeva-Liisa Mannerin ja Märta Tikkasen teokset.  Vastikään lukemani Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä (suom. Sanna Manninen) saattaa päätyä palattavien teosten hyllyyn, ainakin kirjan reunaa värjäävän huomiotarrasateenkaaren perusteella.”

Runoilijavieraan tuotanto

Sirpa Kyyröseltä on ilmestynyt kolme runokokoelmaa. Esikoisrunoteos Naispatsaita (Otava 2010) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi, ja palkittiin Katri Vala -palkinnolla vuonna 2011. Toinen kokoelma Lempeät tukaanit (Otava) ilmestyi vuonna 2012. Kyyrösen viimeisin kokoelma Ilmajuuret (Otava 2016) sai Tanssiva karhu -runopalkinnon vuonna 2017.

Sirpa Kyyrösen kuva: Timo Kallio​​

Mikä Runo vie?

Runo vie! -runopiiri on runoyhdistys Nihil Interitin ja Helsingin kaupunginkirjaston yhteistyössä järjestämä nykyrunouden lukupiiri. Jokaisella kerralla käsitellään ennakkoon ilmoitettua runoteosta, jonka tekijä on myös paikalla. Tapaamiset ovat avoimia kaikille, tervetuloa mukaan!

Lisää runousvinkkejä

Lue kaikki runousaiheiset vinkit täältä.