Runo vie! -runopiiri: Tekla Inari

Runoilija Tekla Inari kertoo suhteestaan kirjastoon ja suosittelee luovuutta ruokkivaa kirjaa. 

Kirjaston valo loistaa - suhde kirjastoon

Taiteilija Tekla Inari muistaa lapsuudestaan kotoisan Toukolan kirjaston ja sen kutsuvat valot. Kirjasto oli Hämeentiellä lähellä Vanhankaupungin koskea. Lasten- ja nuortenkirjoista ei mennyt sakkoa, joten Inari sai lukea rauhassa ja paljon. "Kerran kirjastonhoitaja puuttui asiaan, kun yritin ystäväni kanssa lainata 30 kirjaa!", Inari kertoo.

Opiskeluaikojen kirjastoja olivat Arabianrannan ja Araliksen kirjastot. Nykyään Tekla Inari käy eniten Kallion kirjastossa ja Kirjasto 10:ssä. Taidemuseot, kirkot ja kirjastot ovat ajattomia levähdyspaikkoja, joissa voi irtautua arjesta.

Inarin tuotanto

Inari tekee kirjataidetta, joten kirjojen visuaalinen ja esteettinen laatu on hänelle tärkeä. Hän mainitsee valokuvakirjan, joka on itsenäinen taiteellinen ilmaisuväline. Inarin omissa töissä kuva ja tekstit ovat palasia samassa tarinassa. Taiteilija kertoo, että editointi on pitkä vaihe työprosessia, jonka aikana myös teoksen visuaalinen muoto alkaa hahmottua.

Runoilija-valokuvaaja Inari on julkaissut valokuvaa ja runoja yhdistävän kokoelman Siniset vuodet - Blue Years  vuonna 2017 (Kustannusosakeyhtiö Kosmos). Inarilta on ilmestynyt myös vuonna 2015 valokuvia ja runoutta sisältävä teos Perintö - Legacy (Aalto ARTS Books).

Kirjallisuusvinkkejä

Tekla Inari suosittelee vapaata kirjoittamista metodina luovaan työskentelyyn ja oman elämän tutkimiseen. Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto -teoksessa kehotetaan kirjoittamaan aamusivuja. Ideana on kirjoittaa aamuisin pari sivua vapaata tekstiä. Toiston myötä alkaa huomata esiin nousevia havaintoja, ideoita ja teemoja, luottaa niihin ja omaan ääneensä.