Tuija Välipakka

Runo vie! -runopiiri: Tuija Välipakka

Runoilija Tuija Välipakka kävi Runo vie! -runopiirin vieraana Rikhardinkadun kirjastossa 14.3.2019. Runopiirin aiheena oli Runous ja informaatio. Käsittelyssä oli Välipakan teos Uutisia!(Siltala 2018).

Tuija Välipakka kertoo tässä ajatuksiaan kirjastosta sekä vinkkaa lukupäiväkirjastaan kirjoja, jotka ”ovat jättäneet muistijäljen”.

Suhde kirjastoon

Kysyimme Tuija Välipakalta hänen suhteestaan kirjastoon. Välipakka pohtii kirjaston ja kirjojen merkitystä seuraavasti:

”Lapsuudesta muistan Tampereen Laikun kirjastosalin pitkän kaiun, niteiden tuoksun ja jännityksen siitä, löytyisikö sillä kertaa Sempé – Goscinnyn uusinta Nikke-kirjaa, Paula Drewin Neiti Etsivää tai Merja Jalon Nummelan ponitallia. Tuohon aikaan kirjojen kanssa ei kilpaillut muu viihtymisen tapa. Kirjastossa ja kirjastoautossa vierailu oli perheessämme yhtä itsestään selvä viikkorutiini kuin ruokakaupassa käynti. Kirjoja haettiin valtava kassillinen ja lukemisen lisäksi nautintoa toikin jo pelkkä kirjapino yöpöydällä: lupaus siitä, että saa matkustaa joka ilta ennen kokemattomissa maailmoissa. Tampereella lastenkortilla ei saanut lainata aikuisten osaston kirjoja, ja kun olin lukenut kaiken kiinnostavan lastenosastolta, lainasin salaa viisi vuotta vanhemman sisareni korttia ja leimautin mukaani kaikenlaista Agatha Christiestä tietokirjapuolen parapsykologiaa käsitteleviin teoksiin. Myöhemmin kirjastosta tuli paikka, jossa kirjoitin itse.

Olen aina kokenut fyysistä mielihyvää kirjastossa. Tuntuu hyvältä seistä hyllyjen välissä kaikki lukemattomat mahdollisuudet ympärillä! Kirjasto on lukijan karkkikauppa. Tunnustan olevani myös kirjojen nuuhkija. Niin kauan kuin muistan, olen aina työntänyt nenän valitsemani kirjan väliin ja nauttinut kirjan yksilöllisestä tuoksusta, koulukirjojen uudennahkeasta painomusteesta, kädestä käteen ja kodista kotiin kulkeneen kirjastokirjan paksusta, kerroksellisesta tuoksusta sekä vintillä säilytetyn dekkarin vienosta homeenhajusta. Kirja esineenä on yhä yhtä tärkeä. Kannan mukanani kirjaa aina, kun poistun kotoa. Nimitän sitä turvakirjaksi. Koska tahansa tahdon, voin ottaa kirjan kassista, ja poistua todellisuudesta kuin astuisin ulos huoneesta tai tilanteesta, jossa olen. Turvakirja on parhaimmillaan hammaslääkärin vastaanoton odotushuoneessa tai kun ystävä on myöhässä treffeiltä.”

Tuija Välipakan lukuvinkit

Pyysimme Välipakkaa myös nostamaan esille hänelle tärkeitä kirjoja. Välipakka kuvailee suosikkikirjojaan seuraavassa:

”Pidän omituisista kirjoista, sitä on hiukan vaikea sanallistaa. Joskus kirjan tarina voi olla pelottava, joskus kepeän hauska, oleellisinta minulle on tunne, jonka lukeminen saa aikaan: kun tarina tai kirjoittajan kieli on jollakin tapaa nyrjähtänyt, se resonoi minussa ja toivon vain, ettei kirja loppuisi.

Tässä listassa on kirjoja, jotka ovat jättäneet muistijäljen. En aina pysty palauttamaan mieleeni jälkikäteen, mistä kirja kertoi, mutta muistan miltä minusta tuntui, mitä ajatuksia heräsi, tai missä olin, kun luin kirjaa. Varsinkin matkoille valitsen kirjat huolella: matkustaminen muuttaa kirjan lukukokemusta ja lukukokemus puolestaan voi muuttaa matkan tunnelman.

Listassa on poimintoja lukupäiväkirjastani, jota olen pitänyt vuodesta 2007.”

Ian McEwan: Sementtipuutarha, Arena 1980

Vigdis Grimsdottir: Hiljaisuus, Otava 2002

Olga Tokarczuk: Päivän talo yön talo, Otava 2004

sekä Alku ja muut ajat, Otava 2007

Tomek Tryzna: Mene, rakasta, Otava 2009

György Dragomán: Valkoinen kuningas, Otava 2008

Hasan Ali Toptas: Varjottomat, Otava 2008

Ludovic Roubaudi: Sirkuksen miehiä, Gummerus 2005

Herta Müller, Ihminen on iso fasaani,

Tänään en halunnut tavata itseäni sekä Sydäneläin

Gudrun Eva Minervudóttir: Nukentekijä, Atena 2010

Andrei Kurkov: Kuolema ja pingviini, Otava 2006

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta, Tammi 2001

David Mitchell: Black Swan Green, Sammakko 2008

Ingvar Ambjørnsen: Veriveljet, Tammi 2004

Bengt Ohlsson: Gregorius, Bazaar 2006

Björn Ranelid: Rakkauden sisäinen huone, Otava 1997

Lars Saabye Christensen: Velipuoli

Claudie Gallay: Tyrskyt, Avain 2010

Colm Tóibín: Brooklyn

Anne B. Radge: Erakkoravut, 2008

E.L. Doctorow: Homer ja Langley, 2013

Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani, Atena 2012

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori, Like 2014

sekä Rakkaudesta aseisiin, Like 2018

Hanya Yanagihara: Pieni elämä, Tammi 2017

Ron McLarty: Polkupyörällä ajamisen taito, Otava 2007

Milena Michiko Flašar: Kutsuin häntä solmioksi, Lurra editions, 2014

Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa, Sammakko 2009

Zaharia Stancu: Miten sinua rakastinkaan, Tammi 1973

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala, 2001

ChiGozie Obioma: Kalamiehet, Atena 2006

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet, Gummerus 2013

Kätlin Kladmaa: Islannissa ei ole perhosia, Fabriikki kustannus 2017

Evie Vyld: Kaikki laulavat linnut, Tammi 2016

Gael Faye: Pienen pieni maa, 2016

F.E. Sillanpää: Elämä ja aurinko, Otava 2016

Maria Jotuni: Huojuva talo, 1963

Satu Waltari: Sadepilvi, 1956

Väinö Linna: Musta rakkaus, 1948

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä, 1937

Runoilijavieraan tuotanto

Tuija Välipakalta on ilmestynyt neljä runokokoelmaa. Ensimmäinen Lasimorsian  ilmestyi vuonna 2003 (Gummerus) ja toinen, Klovnin pelko  vuonna 2010 (Gummerus). Vuonna 2014 julkaistu Take away  (Paasilinna) palkittiin Nihil Interit -runouspalkinnolla. Välipakan uusimpaan runokokoelmaan Uutisia! (2018 Siltala) sisältyy myös runovideoita, äänirunoja, FlashPoems-taidetta ja valokuvasarja, jotka ovat nähtävillä hänen kotisivuillaan. Välipakka on kirjoittanut myös romaaneja ja tietokirjoja.  

Tuija Välipakan kuva: Laura Malmivaara

Mikä Runo vie?

Runo vie! -runopiiri on runoyhdistys Nihil Interitin ja Helsingin kaupunginkirjaston yhteistyössä järjestämä nykyrunouden lukupiiri. Jokaisella kerralla käsitellään ennakkoon ilmoitettua runoteosta, jonka tekijä on myös paikalla. Tapaamiset ovat avoimia kaikille, tervetuloa mukaan!

Lisää runousvinkkejä

Lue kaikki runousaiheiset vinkit täältä.