Terveisiä Latviasta: Peteris Vasksin viulukonsertto Distant Light
“Most people today no longer possess beliefs, love and ideals. The spiritual dimension has been lost. My intention is to provide food for the soul and this is what I preach in my works.” (Pēteris Vasks).
Latvialainen säveltäjä Peteris Vasks (s. 1946) on tämän päivän suosituimpia, soitetuimpia ja monin tavoin vaikuttavimpia eurooppalaisia nykysäveltäjiä. Hänen monet teoksensa ovat jo moderneja klassikkoja. Peteris Vasks syntyi tunnetun baptistisaarnaajan perheeseen Aizputissa vuonna 1946. Hän on löytänyt sittemmin oman uskonsa, tiensä ja elämäntehtävänsä säveltäjänä. Hän aloitti musiikkiopinnot jo nuorena viulun ja sittemmin kontrabasson parissa. Hänellä on laaja kokemus orkesterimuusikon työstä kotimaansa tärkeimmissä orkestereissa. Sävellysopinnot hän aloitti vuonna 1973. Hän alkoi saada kuulijoita laajasti ympäri Eurooppaa 1990-luvun alussa. Vasksin viulukonsertto Distant Light eli alkukielellä latviaksi Tala Gaisma levitti hänen musiikkiaan, sen esittämistä ja ihailua yhä laajemmalle ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Hän on säveltänyt muun muassa kolme sinfoniaa, kiitettyä ja rakastettua kuoromusiikkia, kamarimusiikkia - joista jousikvartetot 4 ja 5 Kronos Quartetille - ja konserttoja eri jousisoittimille.
Ihailen hänen monipuolista ja nerokasta sävelkieltään, ja komppaan tärkeää, ajankohtaista ja samalla ajatonta sanomaa niiden lähtökohtana. Kuulin hänen kuoroteoksensa Dona nobis pacem (1996) Tapiolan kirkossa n. 12 vuotta sitten ja olin heti koukussa Vasksin musiikkiin. Hänessä löysin säveltäjän yli monen muun; ajattomuus ja ikuinen rauha valtasivat minut tuolloin. Se rauha ja valo leijui ylläni pitkään.
Vahvasti liikkeellä säveltäjänä ihmisen ja luonnon puolesta
Hänen varhaisimmat teokset ovat aleatorisia ja ovat saaneet vaikutteita W.Lutoslawskin, K. Pendereckin ja G. Crumbin tyyleistä. Myöhemmissä teoksissaan hän käyttää myös latvialaista kansanmusiikkia, minimalistisia keinoja ja tunnelmia - kuulumatta kuitenkaan mihinkään koulukuntaan. Hän yhdistää kaipaavaa, usein mollissa kulkevaa kolmisointuharmoniaa nykymusiikin moniin, hurjiin ja tempoileviin tyyleihin. Tunnelmat vaihtuvat nostalgiasta aggressioon, valituksesta nöyryyteen ja taas uhmaan. Valon ja varjon vastakohtaisuus on läsnä kaiken aikaa, musiikin tunnelataus on monin paikoin kiivas ja jopa kärjistyy edelleen. Vasksin musiikilla oli tärkeä merkitys Latvian itsenäisyystaistelun viimeisinä vuosina. Hän taitaa olla ”Latvian Sibelius”; omana aikanaan ja omalla tavallaan kansakuntansa sankari. Hän on palkittu ja kiitetty säveltäjä monin palkinnoin ja kunnianosoituksin.
Hän on syvällisesti tunteva ja ajatteleva, tiukasti tässä ajassa elävä mestarisäveltäjä, joka on avannut sydämensä elämän ihmeelle, sen värien, muotojen, äänien ja tapahtumien koko kirjolle. Hänen toiveensa on, että hänen musiikkinsa leviäisi myös konserttisalien ulkopuolelle, sinne missä ihminen on heikoilla ja etsii parempaa elämää; kuten sairaaloihin, vankiloihin, kaduille. Hänen musiikkinsa monet levytykset ovat osaltaan auttaneet tätä toivetta toteutumaan. Ohjelmallisin nimin nimetyillä teoksillaan hän ottaa kantaa ihmisen ja luonnon haastavaan ja monisäikeiseen suhteeseen. Elämän ja luonnon kauneuden ja sen törkeän riistämisen ja uhanalaisuuden ristiriidan aiheuttama hivuttava tuska on toinen hänen musiikkinsa pääteemoista.
Viulukonsertto Distant Light eli Tala gaisma vuodelta 1997
Kuulin Vasksin viulukonserttoa huhtikuun 1. päivänä Tapiola Sinfoniettan konsertissa Espoon kulttuurikeskuksessa. Tuo elämysrikas ilta on mielessäni tuoreena, kypsyneenä kokemuksena.
Odotukseni konsertin musiikista olivat korkealla orkesterin, vierailevan viulisti-johtajan Anthony Marwoodin ja minulle tärkeitten ja inspiroivien säveltäjien myötä. Orkesteri soitti seisten koko konsertin Marwoodin toivomuksesta. Tämä lisäsi vielä konserttielämyksen iskevyyttä ja tenhoa. Avasin minäkin sieluni luukut selälleen ja annoin musiikin viedä.
Vasksin viulukonsertto Distant Light oli live-esityksenä mullistava kokemus, joka ravisutti päästä jalkoihin. Musiikin kirkas surumielisyys vahvoine sanomineen jäi väreilemään mieleeni ja kehooni.
Peteris Vasksin viulukonsertto sai illan solistilta ja orkesterilta sisäistyneen, vahvasti eläytyvän ja mitä sielukkaimman tulkinnan. Vasks sävelsi viulukonserttonsa latvialaiselle huippuviulisti Gidon Kremerille vuonna 1997. Sitä ovat tämän jälkeen soittaneet ja useat taitavat viulistit ja orkesterit myös levyttäneet kuten John Storgårds Keski-Pohjanmaan orkesterin kanssa, Katarina Andreasson ja Swedish Chamber Orchestra, Anthony Marwood ja Pekka Kuusisto orkesteriensa kanssa.
Distant Light on yksiosainen, kuitenkin kahdeksaan eri ”osaan” jakautuva. Solistin kolme kadenssia hahmottavat sen kokonaisuutta omalta osaltaan. Tunnelataus teoksessa on alusta loppuun vahva, myös seesteisissä mietiskelevissä suvannoissa ja himertävässä jousiusvassa samoin kuin aggressiivisissa ja väkevillä tunnoilla latautuneissa jaksoissa. Teoksessa yhdistyvät lempeät kansanlaulu- ja koraaliteemat karkeampiin oman aikamme monenlaisiin tekniikoihin ja ilmaisukeinoihin. Tämä tekee musiikista kuin voimakasta tarinaa, joka puhuttelee ilman sanoja. Se julistaa suurella tunnelatauksellaan ja toivon elementillään paremmasta huomisesta. Täyttä elämää jokainen nuotti, lentoa tunteen äärirajoilla, universumin laitoja kolistellen ja uusia aurinkokuntia tähyten keinuttiin suuressa, yhteisessä laivassa. Myrskyä ja tyyntä, ukkosta ja salamoita. Tyyntä ja kohta taas taivas sinertää tummana, rakeita sataa taivaan täydeltä, ja seuraavaksi soittajien inspiroima täyslaidallinen sateenkaarta nousee taivaalle. Aurinko oli ollut tallella kaiken aikaa, vaikka myrsky raastoi luontoa ja ihmistä syvältä kourien.
”Tästä ei toivu koskaan, eikä pidäkään toipua”
Tällä konserttimatkalla koin niin häikäisevää iloa, keveyttä, rauhaa, rauhattomuutta, lohdutettua kipua ja maailmantuskaa sekä hyppyjä ajattomuudesta toisiin taivaisiin, että kaikki odotukseni konsertista täyttyivät ylitsevuotavasti. Oli hyvä ja tarpeellista keskustella koetusta musiikista ja sen herättämästä tunnevyörystä vieruskaverin, kulttuurikeskuksen aulassa ystävien ja tuttujen kanssa. Vielä ulko-oven edustalla jatkoimme kokemamme musiikin intoutunutta analysointia ja haltioituneen ja hurjistuneen olotilamme ihmettelyä joidenkin Sinfoniettan muusikoitten kanssa. Usealla heistäkin oli hurja, pyörryttävä ja ekstriimi kokemus Vasksin viulukonsertosta.
Totesimme erään orkesterin viulistin kanssa ehdittyämme jo ulos tähtisen taivaan alle, että Vasksin viulukonsertosta ei toivu koskaan, eikä pidäkään. Se jää sieluun elämään, pitää hereillä tässä päivässä ja auttaa näkemään valon ja pitämään siitä kiinni ihmiskuntaa ja luontoa aika ajoin piirittävän pimeän ja sekasorron keskellä. Valo on aina pimeää vahvempi voima, on Peteris Vasksin musiikin syvällinen viesti meille jokaiselle.
Kuuntele Vasksin viulukonsertto Gidon Kremerin tulkintana tästä Youtube-linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=KhvOyMH_XNY
Lainaa viulisti Gidon Kremerin levytyksenä: http://luettelo.helmet.fi/record=b1567104~S9*fin
aviulisti
ina
Pogostkina
vytyksenä
: http://luettelo.helmet.fi/record=b2207440~S9*fi
Most people today no longer possess beliefs, love and ideals. The spiritual dimension has been lost. My intention is to provide food for the soul and this is what I preach in my works.” (Pēteris Vasks).
Latvialainen säveltäjä Peteris Vasks (s. 1946) on tämän päivän suosituimpia, soitetuimpia ja monin tavoin vaikuttavimpia eurooppalaisia nykysäveltäjiä. Hänen monet teoksensa ovat jo moderneja klassikkoja. Peteris Vasks syntyi tunnetun baptistisaarnaajan perheeseen Aizputissa vuonna 1946. Hän on löytänyt sittemmin oman uskonsa, tiensä ja elämäntehtävänsä säveltäjänä. Hän aloitti musiikkiopinnot jo nuorena viulun ja sittemmin kontrabasson parissa. Hänellä on laaja kokemus orkesterimuusikon työstä kotimaansa tärkeimmissä orkestereissa. Sävellysopinnot hän aloitti vuonna 1973. Hän alkoi saada kuulijoita laajasti ympäri Eurooppaa 1990-luvun alussa. Vasks sävelsi viulukonserton Distant Light eli alkukielellä latviaksi Tala Gaisma latvialaiselle huippuviulistille Gidon Kremerille, jonka esitykset tekivät siitä kuuluisan ja kiitetyn ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Vasks on säveltänyt muun muassa kolme sinfoniaa, jousiorkesteriteoksia, soitinmusiikkia eri soittimille, kiitettyä ja rakastettua kuoromusiikkia, kamarimusiikkia - joista jousikvartetot 4 ja 5 Kronos Quartetille - ja konserttoja eri jousisoittimille.
Ihailen hänen monipuolista ja nerokasta sävelkieltään, ja komppaan tärkeää, ajankohtaista ja samalla ajatonta sanomaa niiden lähtökohtana. Kuulin hänen kuoroteoksensa Dona nobis pacem (1996) Tapiolan kirkossa n. 12 vuotta sitten ja olin heti koukussa Vasksin musiikkiin. Hänessä löysin säveltäjän yli monen muun; ajattomuus ja ylimaallinen rauha valtasivat minut tuolloin. Se rauha ja valo leijui ylläni pitkään.
Vahvasti liikkeellä säveltäjänä ihmisen ja luonnon puolesta
Hänen varhaisimmat teokset ovat aleatorisia ja ovat saaneet vaikutteita W.Lutoslawskin, K. Pendereckin ja G. Crumbin tyyleistä. Myöhemmissä teoksissaan hän käyttää myös latvialaista kansanmusiikkia, minimalistisia keinoja ja tunnelmia - kuulumatta kuitenkaan mihinkään koulukuntaan. Hän yhdistää kaipaavaa, usein mollissa kulkevaa kolmisointuharmoniaa nykymusiikin moniin, hurjiin ja tempoileviin tyyleihin. Tunnelmat vaihtuvat nostalgiasta aggressioon, valituksesta nöyryyteen ja taas uhmaan. Valon ja varjon vastakohtaisuus on läsnä kaiken aikaa, musiikin tunnelataus on monin paikoin kiivas, ja jopa kärjistyy edelleen. Vasksin musiikilla oli tärkeä merkitys Latvian itsenäisyystaistelun viimeisinä vuosina. Hän taitaa olla ”Latvian Sibelius”; omana aikanaan ja omalla tavallaan kansakuntansa sankari. Hän on palkittu ja kiitetty säveltäjä monin palkinnoin ja kunnianosoituksin.
Hän on syvällisesti tunteva ja ajatteleva, tiukasti tässä ajassa elävä mestarisäveltäjä, joka on avannut sydämensä elämän ihmeelle: sen värien, muotojen, äänien ja tapahtumien koko kirjolle. Hänen toiveensa on, että hänen musiikkinsa leviäisi myös konserttisalien ulkopuolelle, sinne missä ihminen on heikoilla ja etsii parempaa elämää; kuten sairaaloihin, vankiloihin, kaduille. Hänen musiikkinsa monet levytykset ovat osaltaan auttaneet tätä toivetta toteutumaan. Ohjelmallisin nimin nimetyillä teoksillaan hän ottaa kantaa ihmisen ja luonnon haastavaan ja monisäikeiseen suhteeseen. Elämän ja luonnon kauneuden ja sen törkeän riistämisen ja uhanalaisuuden ristiriidan aiheuttama hivuttava tuska on toinen hänen musiikkinsa pääteemoista.
Viulukonsertto Distant Light eli Tala gaisma vuodelta 1997
Kuulin Vasksin viulukonserttoa huhtikuun 1. päivänä Tapiola Sinfoniettan konsertissa Espoon kulttuurikeskuksessa. Tuo elämysrikas ilta on mielessäni tuoreena, kypsyneenä kokemuksena.
Odotukseni konsertin musiikista olivat korkealla orkesterin, vierailevan viulisti-johtajan Anthony Marwoodin ja minulle tärkeitten ja inspiroivien säveltäjien myötä. Orkesteri soitti seisten koko konsertin Marwoodin toivomuksesta. Tämä lisäsi vielä konserttielämyksen iskevyyttä ja tenhoa. Avasin minäkin sieluni luukut selälleen ja annoin musiikin viedä.
Vasksin viulukonsertto Distant Light oli live-esityksenä mullistava kokemus, joka ravisutti päästä jalkoihin. Musiikin kirkas surumielisyys vahvoine sanomineen jäi väreilemään mieleeni ja kehooni. Musiikki kuljetti minua oman elämäni monilla osa-alueilla. Nekin kokivat kunnon ravistelun, ja uusia oivalluksia syntyi päässäni pitkin suurta musiikillista kertomusta.
Teos sai illan solistilta ja orkesterilta sisäistyneen, vahvasti eläytyvän ja mitä sielukkaimman tulkinnan. Vulukonsertto on sävelletty vuonna 1997. Sitä ovat Gidon Kremerin lisäksi soittaneet ja levyttäneet useat taitavat viulistit ja orkesterit kuten John Storgårds Keski-Pohjanmaan orkesterin kanssa, Katarina Andreasson ja Swedish Chamber Orchestra, Anthony Marwood ja Pekka Kuusisto orkesteriensa kanssa.
Distant Light on yksiosainen, kuitenkin kahdeksaan eri ”osaan” jakautuva teos. Solistin kolme kadenssia hahmottavat sen kokonaisuutta omalta osaltaan. Tunnelataus teoksessa on alusta loppuun vahva. Sen luja jännite kantaa seesteisten suvantojen ja himertävän jousiusvan kautta läpi ahdistuneiden ja aggressiivistenkin jaksojen kohti tyyntyvää iltahämärää. Teoksessa yhdistyvät lempeät kansanlaulu- ja koraaliteemat karkeampiin oman aikamme monenlaisiin tekniikoihin ja ilmaisukeinoihin. Tämä tekee musiikista kuin voimakasta tarinaa, joka puhuttelee ilman sanoja. Se julistaa suurella tunnelatauksellaan ja kirkkaalla toivon elementillään paremmasta huomisesta. Täyttä elämää jokainen nuotti, lentoa tunteen äärirajoilla, universumin laitoja kolistellen ja uusia aurinkokuntia tähyten keinuttiin suuressa, yhteisessä laivassa. Myrskyä ja tyyntä, ukkosta ja salamoita. Tyyntä ja kohta taas taivas sinertää tummana, rakeita sataa taivaan täydeltä, ja seuraavaksi soittajien inspiroima täyslaidallinen sateenkaarta nousee taivaalle. Aurinko oli ollut tallella kaiken aikaa, vaikka myrsky raastoi luontoa ja ihmistä syvältä kourien.
”Tästä ei toivu koskaan, eikä pidäkään toipua”
Tällä konserttimatkalla koin niin häikäisevää iloa, keveyttä, rauhaa, rauhattomuutta, lohdutettua kipua ja maailmantuskaa sekä hyppyjä ajattomuudesta toisiin taivaisiin, että kaikki odotukseni konsertista täyttyivät ylitsevuotavasti. Oli hyvä ja tarpeellista keskustella koetusta musiikista ja sen herättämästä tunnevyörystä vieruskaverin, kulttuurikeskuksen aulassa ystävien ja tuttujen kanssa. Vielä ulko-oven edustalla jatkoimme kokemamme musiikin intoutunutta analysointia ja haltioituneen ja hurjistuneen olotilamme ihmettelyä joidenkin Sinfoniettan muusikoitten kanssa. Usealla heistäkin oli hurja, pyörryttävä ja ekstriimi kokemus Vasksin viulukonsertosta.
Totesimme erään orkesterin viulistin kanssa ehdittyämme jo ulos tähtisen taivaan alle, että Vasksin viulukonsertosta ei toivu koskaan, eikä pidäkään. Se jää sieluun elämään, pitää hereillä tässä päivässä ja auttaa näkemään valon ja pitämään siitä kiinni ihmiskuntaa ja luontoa aika ajoin piirittävän pimeän ja sekasorron keskellä. Valo on aina pimeää vahvempi voima, on Peteris Vasksin musiikin syvällinen viesti meille jokaiselle.
Teksti: Rose Sirviö, musiikkikirjastolainen, music lover
******
Kuuntele Distant Light Gidon Kremerin tulkintana tästä Youtube-linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=KhvOyMH_XNY
Lainaa Distant Light viulisti Gidon Kremerin levytyksenä: http://luettelo.helmet.fi/record=b1567104~S9*fin
Lainaa Distant Light viulisti Alina Pogostkinan levytyksenä: http://luettelo.helmet.fi/record=b2207440~S9*fin
Suosittelemme myös Helmet-kirjaston tarjoamaa Naxos-musiikkipalvelua näidenkin äänitteiden kuunteluun: http://www.helmet.fi/fi-FI/Musiikki/Palvelut_verkossa/Kirjaudu_Naxos_Music_Libraryyn(26417)
******
Terveisiä-sarjan edelliset osat:
Terveisiä W. A. Mozartilta: 2. viulukonsertto (20.5.2016)
Terveisiä Electrics-konsertista (11.3.2016)
Konsertissa Marzi ja Sinfonietta: Electrics (2.3.2016)
Mats Bergström: Substring bridge http://luettelo.helmet.fi/record=b1746294~S9*fin (sisältää Electric Counterpointin)