Tieteiskirja treenaa aivoja parhaiten
Kirjallisuudentutkija Merja Polvinen on vakuuttunut, että tietyt kaunokirjallisuudelle ominaiset piirteet treenaavat aivoja ajattelemaan luovasti. Tarinat venyttävät aivojen kykyä kuvitella uusia ja ennennäkemättömiä mahdollisuuksia.
Jo pitkään on tiedetty, että kaunokirjallisuuden lukemisesta on ihmiselle viihtymisen lisäksi muutakin hyötyä ja iloa. Lukemisen on sanottu muun muassa lisäävän empatiakykyä eli toisen ihmisen asemaan asettumisen taitoa. Kirjallisuudentutkija, filosofian tohtori Merja Polvinen ehdottaa, että fiktiota lukemalla ihmisen empatiakyvyn lisäksi kyky kuvitella erilaisia maailmoita ja mahdollisuuksia paranee: arkikielellä voisi sanoa, että luovuus ja ongelmanratkaisukyky kohentuvat.
– Tämä vaikutus perustuu nimenomaan kaunokirjallisuuden muotoon.
Merja Polvisen ala on kognitiivinen kirjallisuudentutkimus. Hän tutkii työkseen kaunokirjallisuutta siltä kannalta, miten lukeminen vaikuttaa psyykkisiin toimintoihin. Kirjallisuudella on itseisarvonsa, mutta sivutuotteena syntyy myös Suomessa nyt kovin kaivattua innovaatiokykyä koko maan tarpeisiin.
– Varon sanomasta, että taiteella on hyötyarvoa, mutta minusta taide tekee meistä enemmän ihmisiä. Innovatiivista ajattelua on vaikea muulla tavalla treenata, mutta laadukkaan fiktion lukeminen auttaa näkemään oman kuplan ulkopuolelle.
Mielikuvitusmaailmoista ja mielikuvituksellisista olennoista lukeminen vaikuttaa lukijan aivoihin niin, että hän eläytyy ja välittää aidosti kirjan hahmoista ja on kiinnostunut sen tarinasta, vaikka samanaikaisesti tietää, ettei se ole totta. Tämä yhtä aikaa tapahtuva kaksitahoinen ajattelu on syy aivoja treenaavaan vaikutukseen.
– Näin lukija ajattelee samaan aikaan kahta ristiriitaista asiaa. Se auttaa kuvainnollisesti pitämään jonglöörin tavoin useita palloja ilmassa yhtä aikaa.
Kupissa mielikuvitusteetä
Polvisen käsityksen mukaan fiktion ajattelua laajentava voima ei piile siinä, että lukija uppoutuu tapahtumiin tai tempautuu tarinan vietäväksi. Hänen mielestään kaunokirjallisuuden teho perustuu nimenomaan siihen, että lukija tietää tekstin olevan fiktiota ja osaa suhtautua lukemaansa taruna. Kaikki perustuu siihen, että se, mitä luemme, ei ole totta.
– Lukijan täytyy tietää tämä, jotta hän voi suhtautua kirjaan ja tarinaan kuin leikkikaluun, joka mahdollistaa leikin. Tämä taito omaksutaan jo varhain: melko nuoretkin lapset tietävät esimerkiksi leikkiessään, että leikkikuppiin kaadettu tee on mielikuvitusteetä. Fiktio ei toimi ilman tällaista suhtautumista.
Ihminen käsittelee aivoissaan asiatekstiä ja mielikuvitustarinoita eri tavoin. Faktaa, vaikkapa tieteellistä artikkelia tai tietokirjaa, lukiessaan lukija yrittää ymmärtää erilaisia toimintoja, joista tekstissä kerrotaan. Kaunokirjallisuutta lukevan ihmisen ajattelu muistuttaa enemmän sitä, mitä ihminen tekee pohdiskellessaan ja miettiessään mahdollisia tulevia tilanteita.
Älä pelkää tieteiskirjallisuutta
Polvisen mukaan asiaa ei kuitenkaan aja mikä tahansa kertomakirjallisuus, vaan parhaiten tehtävään soveltuu joko kokeellinen kirjallisuus tai vaikkapa scifi tai fantasia, jota kutsutaan kirjallisuudentutkimuksessa spekulatiiviseksi fiktioksi. Tavallinen romaani ei tehoa samalla tavalla, koska se on meille jo liiankin tuttua.
– Realistinen kerronta on ollut vallalla eurooppalaisessa kirjallisuudessa jo 1700-luvulta. Jos haluaa tehdä jotain innovatiivista, scifistä ja fantasiasta löytyy aivoille parempia työkaluja. Perinteinen kertomakirjallisuus ei ole enää yhtä hyvä treenialusta aivoille.
Tämä saattaa kuulostaa huonolta uutiselta ihmisestä, joka on tottunut lukemaan lähinnä perinteistä kertomakirjallisuutta. Polvinen ymmärtää scifiä pelkäävien lukijoiden tuskan.
– Scifi on tottumattomalle vaikeaa lukea, koska kyseessä on kirjallisuuden laji kuten mikä muu tahansa, vaikkapa runot. Sillä on oma historiansa, omat konventionsa, omat kirjalliset keinonsa ja jopa sanansa, jotka tottunut lukija kyllä tunnistaa – esimerkiksi teemana kapinoiva robotti tai hahmona örkki. Jos nämä sanat ja keinot eivät ole tuttuja, lukija kohtaa tekstin ilman työkaluja ja avuttomana kuin paljain käsin auton moottorin edessä: mitä minun pitäisi tälle tehdä?
Aloita sopivilla painoilla
Polvinen suosittelee tottumatonta lähtemään liikkeelle teoksista, jotka ovat käyttävät niin tuttuja scifi- ja fantasiaelementtejä, että ne ovat oikeastaan osa kirjallisuuden valtavirtaa. Tällaisia ovat esimerkiksi Harry Potterit tai nyt niin suositut vampyyritarinat. Kirjan voi myös valita aihepiireistä, jotka ovat valmiiksi itselle tuttuja, tai kirjoja voi lukea lukupiirissä, jolloin muilta voi kysellä itseä askarruttavia asioita.
Aivojen treenaamiseen kirjojen avulla voi suhtautua Polvisen mukaan kuin punttisaliin: lukija hankkii itselleen välineiden käyttöohjeet ja aloittaa sopivista itselle sopivat painot, joilla lähtee liikkeelle. Kunto kohoaa treenatessa.
Merja Polvinen suosittelee:
- Margaret Atwood: Maddaddam-trilogia, suomeksi kolmas osa julkaistu nimellä Uusi maa. Pelottava, ajankohtainen tulevaisuuskuva on seikkailu ja rakkaustarina, kertomus uudesta elämästä ja ihmisyyden vaalimisesta tuhon raunioilla. (Aikaisemmat osat Oryx ja Crake sekä Herran tarhurit.)
- Kazuo Ishiguro: The Buried Giant. Roomalaiset ovat kauan sitten lähteneet maasta, ja Iso-Britannia on hitaasti rappeutumassa. Mutta ainakin maassa tuhoa aiheuttaneet sodat ovat päättyneet.
- Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi. Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotinsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää haluavansa omakseen. Hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.
- Leena Krohn: Tainaron. Vuonna 1985 ilmestynyt Tainaron oli Leena Krohnin läpimurtoteos. Se vie lukijan vertaansa vailla olevaan todellisuuteen.
Kuvailutekstit kustantajien.
Pieni sanasto
Scifi-kirjallisuus eli tieteiskirjallisuus: kaunokirjallisuuden laji, jossa käsitellään tiedettä ja tekniikkaa sekä niiden vaikutusta ihmiseen. Tieteiskirjallisuus voi sijoittua esimerkiksi avaruuteen tai tulevaisuuteen. Esimerkiksi: Hannu Rajaniemen Kvanttivaras
Fantasia: kaunokirjallisuuden laji, jossa käsitellään yliluonnollisia tai sadunomaisia aiheita. Esimerkiksi: Ursula Le Guinin Maameren tarinat
Spekulatiivinen fiktio (spefi): laajempi termi, joka kattaa kaikki kirjallisuuden lajit, jotka rakentavat todellisuudestamme poikkeavia maailmoja. Näitä voivat olla scifin ja fantasian lisäksi myös kauhu.
Lue myös:
Teksti: Iina Soininen
Kuva: Flickr / Nicolas Raymond, CC BY 3.0