Toivoa kirjallisuudesta: Hanna Gullichsenin ja Joonas Laurilan kirjasuositukset
Tässä sarjassa tunnetut ihmiset kertovat, mistä kirjasta he ovat saaneet toivoa, voimaa tai iloa omaan elämäänsä.
Hanna: ”Olen elänyt lapsena kainuulaisessa pikku kylässä. Potkukelkkailimme mummon kanssa kirjastoon. Se oli minulle toivon lähde – luin kaiken, mitä käsiini sain. Kirjastolla on ollut iso vaikutus siihen, että nyt tykkään kirjoittaa ja teen töitä kirjojen parissa. Rakastan kirjastoja ja rakastan vesisadetta, koska se on lupa lukea -sää. Tykkäämme jutella Joonaksen kanssa kirjoista, joita olemme lukeneet, ja siitä, olemmeko kokeneet tärkeät kohdat samalla tavalla.”
Joonas: ”Asuin lapsena Oulunkylässä, ja kirjasto oli koulumatkani varrella. Jäin sinne useasti oleilemaan sen jälkeen, kun olin tehnyt läksyt. Luin jo nuorena paljon aikuisten hyllystä, ja koko luokkamme luki paljon. Kirjastossa luin myös pääsykokeisiin, kun hain yliopistoon lukemaan poliittista historiaa. Vietin silloin tuntikausia aikaa Eduskunnan kirjastossa. Kirjastoissa vetoaa rauhallisuus ja myös monien kauniiden rakennusten, kuten Kansalliskirjaston, arkkitehtuuri.”
Hanna Gullichsenin valinta: Tove Jansson: Kesäkirja. Suomentanut Kristiina Kivivuori.
”Luin Kesäkirjan ensimmäisen kerran ruotsiksi vuosia sitten, vaikka ruotsi ei ole äidinkieleni. Suomeksi se on aivan eri kirja. Siinä on niin rikas ja upea käännös, että minun täytyy lukiessani kääntää sivuja takaisin ja ihmetellä hienoja kielikuvia uudestaan. Ikä tuo eri lukukerroilla kirjaan erilaisen näkökulman. Alun perin luin Kesäkirjan lapsen silmien kautta, nyt ajattelen asioita äidin ja omien lasten isovanhempien silmin, ja ehkä joskus, jos saamme lapsenlapsia, näkökulma muuttuu vielä kerran. Kirja kertoo Sophia-tytön ja hänen isoäitinsä kesistä saaressa. Olen itse asunut lapsena muutamia vuosia oman isoäitini luona ja pidän sitä nykyään suurena etuoikeutena.
Kirjassa on parasta arjen tavallisuus. Parhaat muistot omasta lapsuudestani ovat todella tavallisia asioita: hiihdimme isoäidin kanssa mökille, keitimme siellä pannukahvit ja hiihdimme takaisin. Muistijälkiä jää pienistä arkisista asioista, ja tylsistyminen on elämän hienoimpia asioita! Itse kiidän ja suoritan suurimman osan päivää, mutta yritän opetella pysähtymään. Kirja antaa armoa kaikille meille vanhemmille, jotka emme jaksa viedä lapsia kuutta kertaa viikossa harrastuksiin vaan mieluummin paistamme sadepäivänä kotona piirakkaa. Olen hyvä näin, ja se riittää.”
”Matt Long on palomies, joka vuonna 2005 jäi pyörällä ajaessaan bussin alle ja hädin tuskin selviytyi hengissä. Kolme vuotta myöhemmin hän juoksi New Yorkin maratonin. Sain kirjan työskennellessäni yhtiössä, jonka amerikkalaisen tytäryhtiön porukat olivat löytäneet kirjan ja sanoivat, että minun on pakko lukea se. Kirja odotteli hyllyssä aika pitkän aikaa, mutta kun tartuin siihen, luin sen puolessatoista päivässä.
En olisi voinut valita toivo-kirjaksi mitään muuta kirjaa. Kirjassa on paljon kiinnekohtia omaan elämääni ja toipumisen vaiheisiin. Sairastuin syöpään 18-vuotiaana ja sain lääkäreiltä vaihtoehdoiksi jalan amputoimisen polvesta alaspäin tai vaikeiden leikkausten sarjan. Valitsin leikkaukset ja jouduin opettelemaan juoksemisen alusta uudelleen. Olen lukenut kirjan kahteen kertaan. Kirja on rankkaa luettavaa, ja se peilaa omia kokemuksiani. Long kuvailee toivoa mutta myös kuntoutumiseen liittyvää realismia. Toipumisessa tuli vuosien ajan takaiskuja ja tulee edelleen. Kirjan opetus hidastamisesta on tärkeää, sillä toipuminen alkaa vasta, kun hyväksyy, ettei ole kiire.
Seuraan nykyään tiiviisti Longin yhteistyökuvioita ja hyväntekeväisyysjärjestön toimintaa. Alan ehkä olla myös itse valmis puhumaan muille siitä, miten vaikeita asioita jäsennetään. Syksyllä ilmestyvässä kirjassani jaan omia kokemuksiani: kerron, mistä juoksu- ja elämänfilosofiani kumpuavat ja miten tavoitteellisuuden rinnalle ovat tulleet toisenlaiset arvot kuten elämänlaadun parantaminen. Elämme suorituskeskeistä aikaa. Ihmiset palavat loppuun jopa harrastuksissaan.”
Vuosi 2017 on Suomen Mielenterveysseuran 120-vuotisjuhlavuosi, ja yksi juhlavuoden kolmesta teemasta on Toivoa kirjallisuudesta. Helsingin kaupunginkirjastossa järjestetään juhlavuoden kunniaksi tapahtumakiertue tällä teemalla. Kiertueella tunnetut ihmiset kertovat, mistä kirjasta he ovat saaneet toivoa, voimaa, apua tai iloa omaan elämäänsä. Tapahtumakiertue alkaa tammikuussa jatkuen koko vuoden ja vierailee jokaisessa helsinkiläisessä kirjastossa. Kiertueen aikataulut löydät osoitteesta
helmet.fi/toivoa
.
Lue lisää
Lue kaikki Toivoa kirjallisuudesta -sarjan jutut täältä.
Teksti: Iina Soininen
Kuva: Dorit Salutskij