Toivoa kirjallisuudesta: Paola Suhosen kirjasuositus

Tässä sarjassa tunnetut ihmiset kertovat, mistä kirjasta he ovat saaneet toivoa, voimaa tai iloa omaan elämäänsä.

  • Paola Suhonen, vaatesuunnittelija, muotoilija, elokuvantekijä ja yrittäjä
  • Tuotanto: muun muassa Ivana Helsinki -mallisto, pitkä elokuva 7 Heaven Love Ways, dokumenttielokuva Poem Potrait of Nina sekä lastenkirjat Talviseikkailu Lapissa ja Kevätretki kaupungilla
  • Ajankohtaista: Kolmas Affe-kirja ilmestyy vuoden 2017 aikana.
  • Suhteeni kirjastoon: ”Se on tällä hetkellä vähän liian laiska niin kuin kirjoihinkin – yö- ja työpöydilläni on isot kasat kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea. Suhteeni kirjastoon on nostalginen. Kun olin lapsi, asuimme Marjaniemessä. Siellä kävi kirjastoauto kaksi kertaa viikossa, ja odotimme näitä käyntejä kuin kuuta nousevaa. Kertoo myös ajankuvasta, ettei siihen aikaan juuri muita virikkeitä ollut kuin kirjat. Kirjasto tuo mieleeni aina lapsuuden. ”

Paola Suhosen valinta: Paola ja Pirjo Suhonen: Erikoiskoira Affe – Talviseikkailu Lapissa ja Kevätretki kaupungilla. Kuvitus Maija Mero.

"Siskoni Pirjon kanssa kirjoittamamme ja Maija Meron kuvittamat Affe-kirjat sopivat monelta tulokulmalta toivon teemaan. Affe on erikoiskoira, joka seikkailee kirjasarjassa eri paikoissa eri vuodenaikoina. Affe oli oma koirani, jolla on ollut mielenterveyttäni parantava vaikutus. Minulla on tapana uppoutua projekteihini, mutta koira vie fyysisesti ulos neljän seinän sisältä ja keskeyttää työpäivän. Affe oli minulle myös lähin kumppani ja tuki ja turva, kun muutimme Yhdysvaltoihin kaksi kertaa kahdestaan.

Toin Affen Suomeen virolaiselta koiratarhalta. Jo ensimmäinen kohtaamisemme oli ikimuistoinen. Olin päättänyt ottaa lemmikiksi katukoiran ja olin jo käynyt rescueyhdistyksen eli katukoiria adoptoivan järjestön sivuilla monta kertaa katsomassa, mitä Affelle kuuluu. Minulla oli mielessäni toinenkin vaihtoehto, mutta Körri-koira oli jo saanut uuden kodin – muuten minulla olisi varmaan ollut palatessani mukanani kaksi koiraa. Oli loppiainen ja kova pakkanen, kun matkustin Viroon hakemaan Affea. Eläimet tempoilivat tarhassa paksuissa kettingeissä, mutta jollain konstilla Affe oli onnistunut irrottautumaan ja juoksi minua tarhan pihalla vastaan. Sieltä se jolkotti minun elämääni, ja seikkailimme yhdessä kymmenen vuoden ajan.

Affe kuoli kaksi vuotta sitten, ja se oli minulle kova paikka. Luulin, etten enää ottaisi koiraa, mutta nyt kotiini on saapunut Romaniasta pienen ponin kokoinen Mauri. Maurin valokuvia ja videoita nähtyäni en voinut vastustaa sitä. Mauri oli löydettäessä 19-kiloinen, mutta nyt se painaa 39 kiloa ja näyttää jääkarhulta.

Halusimme käsitellä kirjoissa vaikeita asioita, joita aikuisten on usein vaikea selittää lapsille. Yksi tällaisista asioista on mielenterveysongelmat. Kevätretki kaupungilla -kirjassa kerrotaan tosipohjainen tarina siitä, kuinka Affe varastettiin ravintolan ikkunan ulkopuolelta, kun olin itse ravintolassa syömässä. Sain Affen ja sen varastaneen rouvan kiinni, ja siinä yhteydessä selvisi, että rouvalla oli mielenterveysongelmia. Kirjassa Pirkko-täti selittää lapsille, mistä on kysymys. Emme ole halunneet kirjoissa erityisesti alleviivata tällaisia asioita vaan kirjoittaa ne osaksi henkilöhahmojen arkea.

Sisartani Pirjoa ja minua yhdistää tekijöinä tarinankerronta. Olen aina halunnut kertoa tarinoita: ensin vaatteissa, sitten elokuvissa ja viimein lastenkirjan muodossa. Kirjojen tarinat perustuvat tosielämän seikkailuihin. Pirjo tiesi Affen tarinoita etukäteen ja oli usein itsekin ollut paikalla, kun Affelle sattui ja tapahtui. Kirjan ihmishahmotkin perustuvat elävän elämän esikuviin. Kirjojen boheemi Pirkko-täti on minun alter egoni, jonka omituisuutta siskoni haluaa mielestäni aina liioitella. Kaksoset Kerttu ja Arttu edustavat Pirjon Kerttu-tyttären eri puolia.

Kirjojen kuvitus on hyvin yksityiskohtaista tuotemerkkejä myöten, koska käsitys hahmojen persoonasta muodostuu yksityiskohtien kautta niin kuin elävässä elämässäkin. Pirkko-tädin kirjahyllyssä on esimerkiksi kirja Eläimet yhteiskunnassa, ja hän on kasvissyöjä. Eläinten oikeudet on ollut myös minulle aina läheinen aihe, ja olen ollut kasvissyöjä 12-vuotiaasta. Olen myös tehnyt vapaaehtoistöitä katukoirien parissa. Pyrin vaikuttamaan eläinten oikeuksiin puhumalla asian puolesta, ja se on teemana myös uusimmassa Ivana Helsingin mallistossa.

Olen aina ollut perusoptimistinen, utopiaan asti. Uskon, että asiat päättyvät lopulta hyvin, enkä tarkoita, että samalla pitäisi sulkea silmät ja korvat epäkohdilta. Pahinta on, jos kaikki ajattelevat, ettei asioille voi tehdä mitään. Kollektiivinen romahdus on aina peräisin sekä yksilön että yhteiskunnan tasolta, ja niin on myös optimismi.”

Vuosi 2017 on Suomen Mielenterveysseuran 120-vuotisjuhlavuosi, ja yksi juhlavuoden kolmesta teemasta on Toivoa kirjallisuudesta. Helsingin kaupunginkirjastossa järjestetään juhlavuoden kunniaksi tapahtumakiertue tällä teemalla. Kiertueella tunnetut ihmiset kertovat, mistä kirjasta he ovat saaneet toivoa, voimaa, apua tai iloa omaan elämäänsä. Tapahtumakiertue alkaa tammikuussa jatkuen koko vuoden ja vierailee jokaisessa helsinkiläisessä kirjastossa. Kiertueen aikataulut löydät osoitteesta helmet.fi/toivoa.

Lue lisää

Lue kaikki Toivoa kirjallisuudesta -sarjan jutut täältä.

Teksti: Iina Soininen
Kuva: Riikka Hänninen