Vuokko Hovatta: Lapset lukevat mielellään, kun oma tyylilaji löytyy
Näyttelijä ja muusikko Vuokko Hovatta päättää vuoden 2016 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajasta. Hovatan lapsuudenkodissa luettiin paljon, ja hän itse oppi lukemaan viisivuotiaana Johanna Spyrin klassikkokirjaa, Pikku Heidiä.
– Rakastin vanhaa painosta Pikku Heidistä. Fontti oli koukeroista mutta kaunista, ja kirja oli esineenä niin kaunis, että sitä halusi pitää kädessä. Yhtäkkiä huomasin osaavani lukea.
Teini-ikäisenä Hovatta luki varsinkin kesäisin.
– Mökille oli välillä tylsä lähteä ilman kavereita. Ennen reissuja kävimme sisarusteni kanssa kirjastossa. Yhtenä kesänä raahasin mukaan koko Mazo de la Rochen Jalna-sarjan. Osia oli monta!
Hovatan lapsuudenperheessä lukeminen oli myös yhteisöllistä. Koko perhe luki Vuokon kymmenen vuotta nuoremmalle siskolle Talvikille ääneen.
– Kolme-neljävuotiaana Talvikki osasi kaikki kuvakirjansa ulkoa. Erityisesti isäni luki joskus tahallaan väärin, koska oli hauskaa, kun Talvikki korjasi välittömästi oikean tekstin hieman närkästyneenä.
Omalle tyttärelleen Hovatta on lukenut itselleen lapsuudesta tuttuja kirjoja, mutta myös uudet kotimaiset sarjat ovat olleet suosittuja.
– Ääneen lukemisella on iso merkitys lapsen kielen ja kielen ymmärtämisen kehittymisessä. Se on myös turvallinen läheisyyden hetki. Lapset lukevat mielellään, kun oma tyylilaji löytyy. Olemme joskus lainanneet tyttäreni lempikirjoja ystävieni lapsille ja saaneet jonkun toisenkin koukuttumaan suosikkisarjoihin.
Nykyään lukeminen on Hovatalle rentoutumiskeino, ja hän valitsee lukemansa kirjat tarkkaan, koska aikaa lukemiseen ei ole paljon.
– Olen jo nuorempana päättänyt, etten lue velvollisuudesta.
Lasten ja nuorten Finlandia-palkinnosta päättäminen on Hovatalle kunniatehtävä.
– Olen seurannut ja tehnyt itse aktiivisesti lasten- ja nuortenkulttuuria. Suomessa julkaistaan onneksi paljon hyvää kirjallisuutta. Tehtävä ei varmastikaan tule olemaan ihan helppo, odotan innolla kuulevani ehdokkaat!
Vuokko Hovatan lapsuuden lempikirjat:
-
Lapsuudessani seitsemänkymmentäluvulla meillä luettiin Hannu Mäkelän Herra Huu. Se tuli myös televisiosta. Sen maailma oli kiehtova ja anarkistinen ja sopivalla tavalla pelottava.
-
Ihan pienenä meille luettiin Tammen Kultaisen kirjaston kuvakirjoja. Maalarikissat, Pupu etsii kotia ja monet muut jäivät mieleen myös hienon kuvituksen takia.
-
70-luvun henkeä kuvasi hyvin myös Gunilla Wolden Sanna-sarja, jossa opeteltiin elämänhallinnan perusasioita kuten siivoamista ja päiväkodissa käymistä.
-
Näitä seurasivat muun muassa Enid Blytonin sarjat. Lohdullista oli, että kun edellinen kirja loppui, seuraava oli odottamassa. Viisikot, Salaisuus-sarja ja äidin hyllystä löytynyt, hänen nuoruudestaan säästetty Helen Wellsin Ursula-sarja tuli luettua moneenkin kertaan.
-
Tove Janssonin Muumikirjat löysin ystäväni Ullan suosituksesta. Luin niitä vielä aikuisenakin, ja paluu tuohon hurjaan ja lohdulliseen maailmaan tuntui aina taianomaiselta. Myöhemmin olen antanut ääninäyttelijänä ääneni tsekkiläisen nukkeanimaation uudessa versiossa muun muassa Haisulille ja Tiuhtille ja Viuhtille.
-
Richard Adamsin Ruohometsän kansa järkytti minua suuresti lapsena. Aina kun näen kirjan kannen, tulen surulliseksi.
Hovatan perheen uudet suosikit:
-
Tyttären uudempia suosikkeja ovat Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatun ja Patun jälkeen samoin Havukaisen ja Toivosen kuvittamat Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjät, Timo Parvelan Ella-kirjat ja toisaalta nyt lähivuosina Harry Potterit ja fantasiakirjallisuus. Joululahjaksi tyttäreni toivoo Maria Turtschaninoffin Punaisen luostarin kronikoita jatko-osan, Naondelin. Ensimmäinen osa, Maresi, oli tyttäreni mielestä sopivan kauhistuttava. Se selvästi imi lukemaan.
-
Runoja meillä on aina luettu paljon. Alle kouluikäisenä tyttäreni osasi ulkoa Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan Allakka Pullakka- ja Yökyöpelit-kokoelmat. Sittemmin näyttelin näihin runoihin perustavassa Ruohosen musiikkinäytelmässä ja tv-sarjassa Pikku Kakkosessa. Anna-Mari Kähärä sävelsi runot. Luulen, että Ruohosen runojen suosio piilee niiden riemastuttavassa anarkistisuudessa ja sanaleikeissä.
-
Yksi suursuosikki oli Pentti Huovisen ja Irmeli Matilaisen semitieteellinen Heippa, täällä bakteeri, jossa kerrotaan suhteellisen realistisesti bakteerien tehtävästä maailmassa. Erityisen kiinnostava oli osio, jossa kerrotaan, mitkä bakteerit aiheuttavat vatsatautia. Kuvituksena tietenkin oksentava ja ripuloiva henkilö.
Teksti: Iina Soininen
Kuva: Felix Bardy
Lue myös:
Vinkkejä lapsen kanssa lukemiseen