Pentti Arajärvi: Kirjallisuus on hyvä tapa muistaa ja unohtaa
Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtaja Pentti Arajärvi puhuu kirjallisuuden merkityksestä.
Suomen Mielenterveysseura täyttää tänä vuonna 120 vuotta. Juhlavuoden yhtenä suurtapahtumana on jokaisessa Helsingin kirjastossa nähtävä Toivoa kirjallisuudesta -kiertue eli keskusteluilta, jossa tunnetut ihmiset esittelevät itselleen läheistä kirjallisuutta. Seuran puheenjohtaja Pentti Arajärvi avasi kiertueen Kirjasto 10:ssä lausumalla, että ”toivolla on syventynyt tilaus yhteiskunnassa”.
– Kirjoista on moneksi: ne voivat lohduttaa tai neuvoa, olla ilon tai innostuksen lähde, kaveri tai pakopaikka. Koko kaunokirjallisuus sinänsä on eskapismia, toisen todellisuuden rakentamista. Kirjallisuus on hyvä tapa muistaa ja hyvä tapa unohtaa. Kirjojen merkitys yksilölle kertoo jotain todellisuudestamme tai toiveistamme.
Kirjallisuus kertoo yhteiskunnasta
Kirjat myös heijastavat jotain siitä, mitä yhteiskunnassa parhaillaan tapahtuu. Arajärvi antaa muutamia esimerkkejä: Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarjan kirjat ovat puheenvuoro vanhustenhoidosta, ja Pirjo Hassisen Popula otti suorasukaisesti kantaa vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen.
– Ne ovat omassa tyylilajissaan hyviä kannanottoja ja saattavat saavuttaa ei-ammattilaisia, jotka eivät ehkä tieteellisiä tutkimuksia näistä aiheista lue. Myös Volter Kilven Alastalon salissa on hieno draama, jossa tulee esiin suur- ja pientilallisten keskinäiset sosiaaliset suhteet.
Ehtoolehto-kirjoja Arajärvi ja hänen puolisonsa Tarja Halonen ennättivät ulkomaanmatkallaan suosittelemaan myös matkakumppaneilleen.
– Kun olimme lukeneet kirjan, annoimme sen matkaseurueessa olleelle pariskunnalle, ja he ihastuivat siihen kovasti.
Kirjoista keskustellaan myös kotona Tarja Halosen kanssa.
– Emme välttämättä lue samoja kirjoja, mutta hiljattain Tarja luki esimerkiksi Tellervo Koiviston elämäkerran ja minäkin jo vähän aloitin sitä, ja siitä kirjasta olemme jo ehtineet keskustella.
"Ilman kaunokirjallisuutta elämänpiiri supistuu"
Pentti Arajärvi lukee työnsä takia paljon tieto- ja ammattikirjallisuutta. Hän kertoo muutaman kerran havahtuneensa siihen, että ei ole lukenut kaunokirjallisuutta pitkiin aikoihin.
– Ensimmäisen kerran näin kävi 25-vuotiaana, sitten 40-vuotiaana ja viimeksi pari vuotta sitten. Elämänpiiri supistuu, jos ei lue kaunokirjallisuutta ollenkaan.
Arajärven viimeaikaisia suosikkeja ovat muun muassa turkkilaisen Orhan Pamukin teokset ja Jukka Viikilän Finlandia-voittaja Akvarelleja Engelin kaupungista. Takavuosilta hän muistelee erityisesti Ulla-Leena Lundbergin Jäätä, Laura Lindstedtin Oneironia sekä Peter Hoegin ja José Saramagon tuotantoa.
– Pidän pitkistä kertomuksista. Novelleja luen vähemmän, ja myös runouden lukeminen on jäänyt viime aikoina entuudestaan tuttuihin runoihin kuten Lauri Viidan teoksiin. Hyviä kirjoja luen uudestaankin, sillä ne ovat aivan eri teoksia 20-vuotiaana ja 50-vuotiaana luettuina.
Välskärin kertomukset johdattivat uralle
Arajärvi kertoo syyttävänsä omasta elämänurastaan Topeliuksen Välskärin kertomuksia, jonka luki 11–12-vuotiaana.
– Jännittävä ja historiallinen kirja järisytti ja sai minut kiinnostumaan yhteiskunnasta ja historiasta.
Nuorena virkamiehenä Arajärvellä oli taipumus lukea kaunokirjallisuutta siitä asiasta, jota hän kulloinkin työssään käsitteli.
– Kun olin opetusministeriössä töissä, kirjoitin koululainsäädäntöä. Silloin luin kasvutarinoita ja löysin niistä ajatuksia, joita saatoin sijoittaa lainsäädännön perusteluteksteihin. Eduskunnan sosiaali- ja terveyslainsäädäntötöissä en sentään lukenut Hugon Kurjia, mutta saatoin kyllä hakeutua sen tyyppisen kirjallisuuden pariin.
Arajärvi paljastaa, että hänen haaveenaan on ollut perustaa lukupiiri.
– Siihen lupautui jo kaksi kaveria, mutta siihen se suunnitelma on toistaiseksi jäänyt.
Kirjaston kanssa Arajärvellä on lämmin suhde.
– Olin noin kuusivuotias, kun isäni otti minut mukaansa Rikhardinkadun kirjastoon. Hän lähti etsimään itselleen luettavaa ja jätti minut lastenosastolle. Lainasin sieltä samaa kirjaa useamman kappaleen, ja myöhemmin olen ihmetellyt, ettei kirjastovirkailija sanonut siitä mitään. Kävin viimeksi eilen kaupunginkirjastossa, mutta nykyisin käytän muuten aika vähän yleisiä kirjastoja ja enemmän yliopiston kirjastoa. Kaunokirjallisuutta usein ostan kirjakaupasta.
Arajärvi on julkaissut lukuisia omaan alaansa liittyviä tietoteoksia. Kaunokirjallisuutta hänellä ei ole suunnitelmissa kirjoittaa, eikä hänen vaiheistaan ole tulossa myöskään elämäkertaa.
– Moni on kysynyt, ja olen kaikille sanonut ei.
Teksti: Iina Soininen
Kuva: Suomen mielenterveysseura / Pertti Mustonen
Vuosi 2017 on
Suomen Mielenterveysseuran
120-vuotisjuhlavuosi, ja yksi juhlavuoden kolmesta teemasta on Toivoa kirjallisuudesta. Helsingin kaupunginkirjastossa järjestetään juhlavuoden kunniaksi tapahtumakiertue tällä teemalla. Kiertueella tunnetut ihmiset kertovat, mistä kirjasta he ovat saaneet toivoa, voimaa tai iloa omaan elämäänsä. Tapahtumakiertue alkaa tammikuussa, ja se jatkuu koko vuoden. Kiertue vierailee jokaisessa helsinkiläisessä kirjastossa. Jaa ja löydä toivoa tuottavia vinkkejä somesta tunnisteella #toivoakirjallisuudesta
Lisätietoa Toivoa kirjallisuudesta -kiertueesta löydät osoitteesta helmet.fi/toivoa