Maailmanmusiikin edustavia naisia, osa 2
Tässä kaksiosaisessa sarjassa esitellään maailmanmusiikin rakastettuja naisääniä Pariisista Budapestiin, Lissabonista Lontooseen ja Tukholmasta Timbuktuun. Sarjan toisessa osassa käsitellään maailmanmusiikkia ruotsalaiselta, brittiläiseltä, ranskalaiselta ja malilaiselta artistilta.
Lena Willemark
Lena Willemark (s. 1960) on keskeisimpiä tekijöitä ruotsalaisessa kansanmusiikissa. Hän on laulaja, säveltäjä ja viulisti, ja tehnyt uraauurtavaa työtä yli genrerajojen. Jo 1980-luvun alkupuolella hän vihkiytyi jazzlauluun opiskellessaan Ruotsin kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa. Kansanmusiikki-jazz-kombinaatio teki Willemarkista ainutlaatuisen. Hän on ollut solistina Frifot-, Entell-, ja Elise Einarsdotter Ensemble -yhtyeissä ja yhdessä Ave Möllerin kanssa palkitussa kokoonpanossa Nordan. Lena on työskennellyt paljon toisen naissäveltäjän Karin Rehnqvistin kanssa. Klassinen musiikki on kuulunut repertuaariin.
Kun Tukholma oli vuonna 1998 Euroopan kulttuuripääkaupunkina, Willemarkilta pyydettiin tilaustyö sarjaan Ladies First. Syntyi fuusiosävellys Windogur. Esityksissä olivat mukana jazzkuuluisuudet Bobo Stenson ja Palle Danielsson. Willemark on vastaanottanut viime vuosina useita huomionosoituksia, kuten neljä Grammyehdokkuutta. Samaten hän ollut ehdolla Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon voittajaksi ja Ruotsin valtionpelimanniksi. Lena Willemark ja yhtye Väsen saivat vuonna 2016 Polar Music Prize -palkinnon. Artisti keikkailee ahkerasti. Suomeen hän saapuu keväällä 2017 JuuriJuhlaan Espooseen. Huhtikuun 5. päivänä Sellosalissa kuullaan Pohjoismaista tunnelmointia huipulta -konsertissa toisena esiintyjänä duoa Lena Willemark & Mats Öberg.
Natacha Atlas
Belgialainen Natacha Atlas (s. 1964) on onnistunut murtautumaan populaarimusiikin suuren yleisön tietoisuuteen 1990-luvulta lähtien, ennen kaikkea Ranskassa. Arabisoundeista vaikutteita hakevalla esiintyjällä on suoria sukujuuria Egyptissä, Marokossa ja Palestiinassa. Hän aloitti uransa 1990-luvun puolivälissä brittiläisen Transglobal Undergroundin riveissä.
Muusikko-laulaja Atlaksen tuotanto on ilmeikästä ja monipuolista vaihdellen perinteisistä äänimaailmoista aina r’n’b:hin, rumpubassoon, hindipoppiin ja ranskalaiseen chansoniin. Hänen tapansa laulaa on kuitenkin arabityylinen: pidättelevä ja verhottu. Natacha Atlas laulaa arabiaksi, englanniksi, hindiksi ja ranskaksi, ja hän on tehnyt uransa aikana yhteistyötä muun muassa Sinead O’Connorin, Talvin Singhin, Jean-Michel Jarren ja Peter Gabrielin kanssa.
Natacha Atlas on palkittu muun muassa ranskalaisessa Victoires de la Musique Awardsissa vuoden 2000 parhaana naislaulajana sekä parhaan kansainvälisen artistin tunnustuksella vuonna 2011 Medimex-musiikkikonferenssissa Italiassa.
Anoushka Shankar
Sitartaituroinnin notkeat rytmit ovat tunnusomaisia maailmanmusiikin kiistattomiin kärkinimiin kuuluvalle Anoushka Shankarille (s. 1981). Shankarin skaala on laaja intialaisesta perinnemusiikista klassiseen minimalismiin ja herkästä lyyrisyydestä elektronisena sykkivään poppiin. Intialaisen musiikkiperinteen sovellukset ovat menestyneet parhaiten Englannissa ja Anoushkan kotikaupungissa Lontoossa. Ymmärrettävistä historiallisista syistä siellä on laaja intialaisyhteisö.
Shankar debytoi 13-vuotiaana kansainvälisillä musiikkiareenoilla. Hän sai oppinsa – ja kovat menestymispaineet – isältään Ravi Shankarilta, joka tunnettiin sitarin mestarina. Muusikko Norah Jones ja sitaristi Anoushka Shankar ovat Ravin tyttäriä, sisarpuolia.
Anoushka Shankar on kerännyt viisi Grammy-ehdokkuutta, ja hän on työskennellyt monipuolisesti maailman huipppuorkestereiden ja artistien kanssa, mukaan lukien Sting, Herbie Hancock, Pepe Habichuela, Karsh Kale, Rodrigo y Gabriela ja Joshua Bell.
Anoushka Shankarin alun perin klassinen intialainen tyyli on saanut viime vuosina uusia vivahteita länsimaisesta popista. Anoushkan levyllä Traces Of You on kolmessa kappaleessa laulua, laulajana tunnetumpi sisarpuoli Norah Jones. Albumi Land of Gold vuodelta 2016 on Shankarin reaktio pakolaiskriisiin, puheenvuoro yhteyden ja toivon puolesta. Tuottajatiimiin kuuluu muun muassa Björkille äänimaailmoja luonut Matt Robertson. Levyn instrumentaalikappaleita kuultiin elokuussa 2016 Helsingin Juhlaviikoilla Huvilateltassa. Edellisen kerran Shankar oli konsertoinut Juhlaviikoilla vuonna 2007.
Fatoumata Diawara
Fatoumata Diawara (s. 1982, kuvassa) on lähtöisin Malista. Taiteilija muutti poliittisista syistä 2000-luvun taitteessa Pariisiin. Hän löi itsensä läpi elokuvissa ja oli kansainvälisesti tunnetun katuteatteriseurue Royal de Luxen kantava voima. Tuolloin hänellä oli myös päärooli musikaalissa Kirikou et Karaba. Sittemmin Diawara tarttui kitaraan ja ryhtyi laulaja-lauluntekijäksi yhdistäen etelä-Malin wassaoloumusiikin perinteitä kansainvälisiin vaikutteisin ja folkiin.
Diawaran aistillinen ääni oli jo tallentunut monien suuruuksien levyille, kuten Cheick Tidiane Seck, Oumou Sangare, AfroCubism, Dee Dee Bridgewater ja Orchestre Poly-Rythmo de Cotonou. Debyyttialbumi Fatou julkaistiin vuonna 2011. Seuraavana vuonna Fatou Diawara otti kantaa naisten asemaan: hän osallistui kansainväliseen multimediakampanjaan 30 Songs / 30 Days. Samana vuonna hänet nähtiin kiertueella Africa Express Train, johon lukuisat muutkin maailmanmusiikin huiput osallistuivat. Mukana olivat muun muassa Rokia Traoré, Baaba Maal, Amadou & Mariam sekä Noisettes. Shown huippuhetki koettiin, kun Fatou esiintyi yhdessä Paul McCartneyn kanssa.
Fatoumata on viettänyt viime vuodet kiertäen hengästyttävän ahkerasti. Euroopan keikkojen lisäksi hän on vieraillut säännöllisesti Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Australiassa ja tehnyt useita esiintymismatkoja Yhdysvaltoihin. Yhteistyökumppaneiden lista on jatkuvasti pidentynyt. Robert Fonsecan kanssa hänellä on ollut paljon esiintymisiä, ja matkan varrella on syntynyt heidän yhteinen albuminsa At Home – Live in Marciac. Listalla ovat myös tähdet Mayra Andrade ja Omara Portuondo.
Kansainvälistynyt Fatoumata Diawara meni alkuvuonna 2015 pitkästä aikaa käymään kotimaassaan Malissa. Festival Sur Le Niger oli areena, jonka hän jakoi pitkäaikaisen ystävänsä ja mentorinsa Oumou Sangaren kanssa ja jolla esiintyi Bassekou Kouyaté sekä useita muita tunnettuja malilaisia. Kiertue-esiintymisien rinnalla Fatou on jatkanut toimintaansa elokuva-alalla. Hän on ollut mukana seitsemän César-palkintoa voittaneessa ja vuoden 2014 Oscar-ehdokkaana olleessa elokuvassa Timbuktu. Viime vuonna valmistui Diawarasta kertova dokumenttielokuva Mali Blues. Se nähtiin Helsingissä tammikuussa 2017 DocPoint-festivaalilla.
Wassoulou
Wassoulou on länsiafrikkalaista populaarimusiikkia. Lajityyppi on saanut nimensä historiallisesta kulttuurialueesta, Wassoulou-joen laaksosta. Rajoina on kaksi jokea: Niger luoteessa ja Sankaranii idässä. Alueella on kolmen nykyisen valtion osia. Malista Wassoulouhun kuuluu osa lounais-Malia, Norsunluurannikosta luoteisosia ja Guineasta itäisiä alueita. Asukkaita on yhteensä noin 160 000.
Tavallisesti wassoulou-musiikkia esittävät naiset. Perinteisesti sanoituksissa toistuvat äitiys, hedelmällisyys ja moniavioisuus. Laulu on intohimoista ja voimakkaan empaattista. Se toimii kerronta-vastaus-kuviolla. Säestysinstrumentteja ovat soku, perinteinen jousisoitin, jonka nykyisin voi korvata viulu. Muita wassouloun soittimia ovat djemberumpu, kamalen n'goni (kuusikielinen harppu), karinyan (metalliputki lyömäsoittimena) ja bolon (nelikielinen harppu). Internet-aikana wassouloun kulttuuri on tullut tutuksi Radio Wassoloun välityksellä.
Lainaa kirjastosta ja kuuntele:
Anoushka Shankar & Norah Jones: Traces of you levyllä Traces of you
Lena Willemark: Ditt blå levyllä Älvdalens elektriska
Fatoumata Diawara: Makoun oumou levyllä Fatou
Lue lisää:
Maailmanmusiikin edustavia naisia, osa 1
Teksti: Arja Niemimaa, musiikkivalmentaja, Pasilan kirjasto
Kuva: Wikimedia Commons /
Thesupermat
CC BY-SA 3.0
Sarjan inspiraationa radio-ohjelma Keinuva talo/Etnoilta (17.1.2017); dokumenttielokuva Mali Blues (2016); Kansainvälisien naistenpäivän aineistonäyttely Pasilan kirjastossa (maaliskuu 2017)
Lähteet: Artistien viralliset kotisivut ja internet-lähteet