Viikin Gorillan muistonäyttely 24.9. - 20.10.2018
Tähän sivuun on kerätty näyttelyyn osallistuneiden kuvat ja tekstit. Kiitoksia kaikille osallistujille!
Sivulla näytettäviä kuvia ei ole juurikaan kuvamanipuloitu, joten sivuston kaikkien kuvien lataaminen voi kestää useamman hetken hitaammilla internetyhteyksillä.
Anonyymit osallistujat
Tässä yksi kuva gorillasta hieman yli kuukausi ennen polttamista (3.12.2017). Ikävä on ollut monesti gorillaa, joka pehmensi ja hauskuutti koko aluetta.
Gorilla palelee 2009-2010 vv
Gorilla selin 2009-2010 vuodenvaihde
Osallistun mielelläni teidän Muistojen gorilla muistonäyttelyyn oheisella kuvalla. Toivottavasti te saatte satoja vastaavanlaisia kuvia, ja olkoon kuvat oma pieni panoksemme gorillan polttajia eli ilmeisesti anarkisteja vastaan. Kuvan henkilöltä on lupa kuvan esittämiseen kysytty ja saatu.
Kiitos hyvästä paikallisesta aiheesta. Käsittääkseni yhteiskunnassamme kaikki on mahdollista ilman että tarvii gorilloja poltella.
Onpa hyvä ilima 27.05.2015
Saamarin sateet 2015 joulukuu
Viikin gorillan viime hetkiä 27.12.2017
Alisa Leppäkoski
Liitteenä kaksi viimeistä kuvaa rakkaasta gorillasta. Kuvat on otettu gorillan viimeisinä kuukausina, heinä- ja elokuussa. Gorillan päälle on kummassakin kuvassa kiivennyt tuolloin 3-vuotias Sandra-tyttö. Aina, kun menimme Prismaan tai kirjastoon, gorillan luona oli pakko pitää pieni kiipeilytauko. Kun Sandra oli mielestään päässyt riittävän korkealle, hän pyysi ottamaan itsestään kuvan.
Kerroin Sandralle, mitä gorillalle oli tapahtunut. Sen tiimoilta itkettiin useammat itkut. Tyttö näki, miten gorillasta jäi palon jälkeen jäljelle vain kehikko. Näimme myös, miten gorillan tukipilareita purettiin. Tällöin piti kerrata aina uudelleen, miksi joku halusi polttaa gorillan. Sandra muistaa gorillan edelleen, ja yhä välillä kertoo, että hän piti kovasti gorillasta ja ikävöi sitä vieläkin.
Anna Lankinen
Kuva otettu 11.07.2016
Ferenc Vilisics
Here's our story. In 2011 I was a post doc at Biocenter 3 when our daughter was still 2 years old. One precious toy was (and is) a pehmogorilla, a childhood memory of my wife. One day we went on a walk, but soon we realized that the gorilla was lost, probably our angry kid threw him away. Quickly we made "WANTED" posters and glued them around the campus. Although we got some prank calls (with a Gorilla statue in the centre of the jokes) we got no help.
After a week or two we got a call. A man told us to meet at the gorilla statue, because they have found our toy! After the meeting we realized, that they not only found our gorilla, but they created a story in which our gorilla didn't just get los but he went on a journe! The founders took our gorilla on a journey across Helsinki and Europe, took him to labs, museums, sauna, concerts, movie, airplanes and trains, then upon return called us to hand him back with a pile of PHOTOS with the toy! :) We were very happy!
Heikki J. Rinne
01.10.2009 Kaikki on mahdollista, paljastus, Villu Jaanisoo
01.10.2009 Kaikki on mahdollista, paljastus
09.12.2009 Vanhat Gorillat - Heikki ja Somppa
20.01.2010 Gorilla lumessa
10.06.2015 Luukas Gorillan polvella
11.01.2018 Gorilla poltettu 10.1. klo 4.30
Jamppa ja Matilda
Tässä kaksi kuvaa hienosta teoksesta. Tytön (tyttäreni) nimi on sattumalta ja sopivasti Matilda. Ja kädessään on näköjään ja sopivasti banaani.
Jani Turunen
Teos tuotti järkähtämätöntä iloa monelle; toimi merkkinä tilalle.
Jenni Einola
Jenni Einola on tehnyt teosanalyysin Gorillastamme vuonna 2015. Olemme saaneet häneltä luvan näyttää hänen teosanalyysinsä tällä sivustolla.
Voitte lukea Jennin teosanalyysin painamalla tätä tekstiä.
Kaisa Mikkola
Alla kuva sekä gorillasta että pari kuvaa muistopaikasta. Kyllä edelleen niin paljon harmittaa tapahtunut. Gorilla oli meille Viikin asukkaille tosi tärkeä♥!
Kortin teksti: "Viikin Gorillalle KIITOS yhteisistä hetkistä ja siitä että jaksoit kantaa meitä, jotka niin tykkäsivät sinussa kiipeillä"
Sinua kaivaten:
Ellen 5v
+ muu perhe
Kari Alatalo
Kuvanveistäjä Villu Jannisoonin Gorilla ei ollut minusta mikään kuvanveistotaiteen merkkiteos, mutta se oli sympaattinen. Huolimatta mustanpuhuvasta hahmostaan se sai hyvälle tuulelle, kevensi jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja busseja odottavien aikaansaamaa ”liikennekaaoksen” tunnelmaa yhteisellä jalkakäytävällä ja pyörätiellä. Viikin kirjastoon tai Itäkeskukseen pyöräillessäni minun oli joka kerta katsottava hetki myös Gorillaa ja usein sen syliin kiipeileviä lapsia. Ja joskus myös aikuisia.
Kun Gorilla tuhoutui, niin se sattui enemmän kuin olisin voinut koskaan kuvitella. Luin uutisen verkosta tai lehdestä ja johonkin aikaan en tahtonut mennä Viikin kirjastoon – en siis tahtonut nähdä tyhjää veistoksen paikkaa. Lopulta kuitenkin menin, tai tulin, katsomaan ja jonkin aikaa pystyssä ollut veistoksen metallinen tukirakenne sai minut uudelleen tuntemaan surua. Ensisijaisesti sen tähden, että Gorilla-veistos oli joutunut teon, jota en voi oikein ymmärtää, kohteeksi. En sittenkään vaikka tiedän, että veistos olisi todennäköisesti jossakin vaiheessa tuhoutunut itsestään materiaalistaan johtuen.
Kristiina Soljankare
MUISTOJEN GORILLA
Gorillamme päivysti Viikin tiedepuistossa –
kesin, syksyin, talvin keväin se istui asennossa.
Se salaperäisesti hymyili,
välillä lumivaipan alla lymyili.
Se Tamperetta myöten tunnettiin,
sen syliin uutterasti kiipeiltiin.
Sitä itseään kuvattiin
ja sitä kuvaustaustana hyödynnettiin.
Nyt se on poissa.
Kernaasti paistaisin härskissä voissa
kumikalossin anturoita krossin ainakin
ja ne gorillanpolttajalle ateriaksi tarjoisin.
Kuvat jäivät – niitä ottaessani en arvannut oisi,
että tällaiseen tarkoitukseen niitä esitellä voisin.
Gorillamme ensi lumisateessa marras 9 16 AITO
Gorillamme ensilumessa lokamarras 2016
Gorillamme heijastuu taloin kera huhti 2014
Gorillamme ja kuvastava monitoimitalo Latokartano elo 2016
Gorillamme jaksaa hymyillä talvellakin tammihelmi 2016
Gorillamme marraspyryssä 2012
Gorillamme viettää välipäiväyötä 2014
M-L. Tenkanen
Gorilla oli komea ja sopi paikkaan hyvin.
Pasi Salminen
Copa Viikki Futsal-turnauksen maskotti
Järjestäjä Agencia Latina Ry
Kuvan toteutusPasi Salminen
Tanja Männistö
Gorillapatsas oli meidän perheelle suuri ilo kirjastoreissuilla. Gorillan käsivarsille lapset kiipeilivät kilpaa. Kun kuva otettiin joulukuussa 2018, muistan miettineeni, että miksi en itsekin kokeilisi kiivetä gorillan syliin. En kokeillut, koska ajattelin, että ehdin vielä. Gorillan palaminen kosketti syvästi. Vielä näinä päivinäkin muistelemme patsasta, kun kävelemme paikan ohi. Vaikuttava patsas!
Tea
Kuvia Gorillan muistoksi. Vuotta en muista, mutta mahd. aika alussa, kun tuo nurmikko istutettu ja poikani suht pieni.
Toinen kuva pojastani myöhemmin. Aina piti päästä kiipeämään gorillan syliin ♥
Viikin kirjasto
9.5.2018 Gorillan jalustan poisto