Perheet piirsivät piknikviltin
Marraskuun pimeydessä kokoonnuttiin Espoon Entresse-kirjastoon kolmena viikonloppuna tekemään yhdessä taidetta.Tapahtuman järjesti Taiteilijat O ry. Se oli osa OHO opitaan yhdessä -työpajahanketta. Asialla olivat keramiikkataiteilija Laura Pehkonen ja kirjailija Riikka Takala, jotka vetivät työpajaa sekä maahanmuuttajataustaisille että aivan kantasuomalaisille perheille. Suurena apuna heillä oli kirjastonhoitaja Pirkko Ilmanen, joka tunsi kirjastonsa vakikävijät entuudestaan. Työpajaan tulikin osanottajiksi kiitettävän paljon eritaustaisia perheitä. Nuorimmat osanottajat olivat vasta nelivuotiaita, mutta olivat imeneet Suomen kielen itseensä ennätysvauhtia päiväkodissa. Vanhimmat lapsista olivat jo nuoria ja varhaisnuoria, jotka niinikään olivat syntyneet Suomessa, mutta joilla oli identiteetti kahden kulttuurin välissä, koska vanhemmat olivat tulleet tänne maahanmuuttajina. Työpajan teemana oli ” matka”, joten tehtävät liittyivät tavalla tai toisella tähän aiheeseen.
Ensimmäisenä lauantaina piirrettiin keramiikkamukiin posliinitussilla asioita, joita matkoilla olo herätti mieleen. Työpajalaiset tekivät mukejaan hyvin keskittyneesti ja matka saattoi valmiissa mukeissa ilmentää varsin tärkeitä asioita. Se saattoi kuvata adoptiohakumatkaa tai sekä suomalaiseen että lähtömaan kulttuuriin liittyviä asioita ja niiden yhdistelmiä omassa identiteetissä. Yhtä hyvin matka saattoi olla sisäinen kokemus, kuten sukeltaminen seikkailukirjaan. Olivatpa tekijät aikuisia tai lapsia, valmiit tuotokset olivat todella värikkäitä ja hyvin tekijöittensä näköisiä. Myöhemmin kuvat poltettiin kiinni mukin pintaan ja jokainen osanottaja sai oman mukinsa viimeisellä kerralla muistoksi työpajasta. Mukien koristelun jälkeen askarreltiin myös kollaasirunot valmiiksi leikattuja sanoja yllättävästi yhdistelemällä sekä kirjoitettiin työpajalaisten yhteinen matkakertomus ja täydennettiin omin sanoin pullopostiviestiä, josta vesi oli liuottanut osan sanoista pois.
Seuraavan sunnuntain leikissä jokainen perhe sai kertoa jäsenistään kolme väitettä, joista kaksi oli totta ja yksi silkkaa valhetta ja muiden osanottajien piti arvata, mitkä väitteistä olivat mitäkin. Perheiden oikeaankin elämään kätkeytyi niin kummallisia yksityiskohtia, että oli vaikeaa uskoa, että esimerkiksi se, että lapsilla oli kuusikymmentä serkkua, oli totisinta totta! Samalla leikittiin erilaisia pantomiimi- ja improvisaatioleikkejä sekä keskusteltiin siitä, mikä on kenenkin mielestä kaunein suomen kielen tai oman äidinkielen sana sekä miltä tämä sana maistuisi, jos sen voisi syödä.
Tämän jälkeen kontattiin lattialla tekemässä yhteistaideteosta, josta tuli värikäs piknikviltti. Siihen sai piirtää ja kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa ja valmiissa taideteoksessa olikin yhtä hyvin erikielisiä sananlaskuja, kiinalaisilla kirjainmerkeillä kirjoitettuja sanoja kuin myös vaikeita labyrintteja, joissa käytävien kaarteissa vaanivat räjähtelevät pommit.
Viimeiselle kerralle jokainen sai tuoda piknikherkkuja, joita sitten kokoonnuttiin viltin päälle syömään ja juomaan glögiä ja kahvia itse tehdyistä mukeista. Koska oltiin Entressen jukeboksi-tilassa, myös jukeboksi oli ahkerassa käytössä, kun jokainen sai vuorollaan valita mielimusiikkiaan.
Työpajan alkuperäinen tarkoitus oli suomen kielen oppiminen jonkun hauskan yhdessä tekemisen kautta, mutta tämän työpajan osanottajat olivat varsin sujuvia suomen puhujia jo entuudestaan. Vaikkei varsinaista kielikylpyä tarvittukaan, tuntui eri kulttuureista tulevien perheiden kohtaaminen ja yhdessä tekeminen silti varsin tärkeältä – jokaiselle on kuitenkin oman äidinkielen käyttö mieluisinta ja suomea saa harvemmin käyttää hauskanpitoon. Lisäksi tuntui arvokkaalta, että aivan eri kulttuureista tulevat ja vielä hyvin eri- ikäiset ihmiset jakoivat tilan hetken aikaa ja voivat vaihtaa kokemuksia elämästä sekä toteuttaa luovuuttaan näyttelemällä, piirtämällä, kirjoittamalla ja askartelemalla. Myös aikuiset leikkivät tosissaan eivätkä varmasti ihan vain lasten mieliksi – aikuisena kun tarjoutuu enää harvemmin tilaisuuksia hullutteluun.
Osanottajat kokivat, että työpajassa oli helppo olla ja vaivatonta tutustua uusiin ihmisiin, kun sai kokoontua yhteisen tekemisen äärelle. Lisäksi tämän tyyppinen toiminta tekee kirjastosta paikan, joka on keskellä elämää – jossa kirjojen lukemisen ympärille voi punoa monenmoista puuhaa kahvikuppien koristelusta kosovolaisten perinneherkkujen nauttimiseen. Kun kirjastossa on ollut hauskaa, sinne tullaan varmasti toistekin.