Kadut joilla ei ole nimiä
Suomenlinnan postiosoitteet saattavat panna untuvikon pään pyörälle, linnoituksessa kun ei ole kadunnimiä. On vain kirjaimin merkityt saaret ja niissä numeroidut rakennukset. Asukasta tällainen asiantila ei järkytä laisinkaan, sillä pulmaan on jo aikojen alussa keksitty ratkaisu: taloilla ja paikoilla on lempinimensä. On Holopaisen mäki, Vaasan Kassu, Kanttinauhatalo, Tennisbaari, Brighton ja Wimbledon. Milloin ja miksi kukin nimi on syntynyt - tai kenen suusta se on ensi kertaa putkahtanut - ei ole tietoa. Aika muuttaa nimen muotoa ja alkuperäinen sisältökin saattaa unohtua.
Paikannimikeskustelu käy toisinaan vilkkaanakin nykyisten ja entisten asukkaiden kesken. Jutustelun lomassa voi panna merkille, että paikannimiä on syntynyt myös 1960-luvun jälkeen. Asumme siis elävässä kaupunginosassa! Moni muistaa Jeppiksen, jonne voi päätyä Kunnian ja Hyvän omantunnon kautta. Juhliaan viettävä on todennäköisesti jorannut Pirunkirkossa. Osaisiko hän suunnistaa bileiden jälkeen jatkoille Soittokunnan taloon tai Noakin arkkiin? Parikymmentä suokkilaista herää aamuisin Nousevan auringon talossa ja kiitää sitten entisen Bio Vanikan, nykyisen Kuntomaneesin ohi botskille. Paraatikentän laidalla komeilee sadanmetrin talo ja sen vierellä vanha posti. Lauttarannan lähellä Elannon takana on hostelli, joka oli aiemmin Alis eli aliupseerikerho ja sitä ennen kansis eli kansakoulu. Aliksen yläpuolella mäen harjalla tähyilee tulokkaita Ylis, paikallisten olohuone. Länskäriltä eli Länsi-Mustasaarelta löytyy leipomo ja Nallen sauna, sairaalasaarella kohoavat sellaiset kuuluisuudet kuin merisotakoulu ja sen sauna.
Suomenlinnan kirjasto sijaitsee Kruunuvärkissä. Kirjastoon saapuu tuon tuosta vierailijoita, jotka ovat eksyksissä: ”Anteeksi, voitteko kertoa, missä on B 39?” Tähän saattaa saada vastaukseksi: ”B 39? Ahaa! Tarkoitatte varmaankin Sinistä taloa haudan partaalla.” Ja asiaanhan kuuluu se, ettei Sininen talo ole suinkaan sininen, vaan neutraalin vaalea. Sen lisäksi Susisaarelta löytää pappilan, jossa ei asu pastoria yhtälailla kuin Amiraalitalossa ei asu amiraaleja...
Samalla lailla kuin paikat ovat legendaariset asukkaat nimineen jääneet elämään. Pihtiputaan Travoltasta, Putosta, Morgan Tanesta, Kolmasti kuolleesta ja Enosta riittäisi kerrottavaa kokonaisen romaanin verran.
Helena Valve
Kirjavinkki: Suomenlinnan rakennusten historia Suomenlinnan hoitokunta ja Museovirasto 1997